Siirry pääsisältöön

karvat pystyssä

melkein koko kesä meni niin ettei tuttua flowmaista- hyvänolontunnetta tullut lenkeillä (siis melkein!).
Mutta viime viikolla viimeinkin: kylmät väreet juoksivat pitkin selkää ja karvat nousivat kropassa pystyyn silkasta ihanasta hyvänolon tunteesta. Niin tätähän mä tässä juoksemisessa hainkin, suu menee hymyyn, vauhti lisääntyy, musiikki tahdittaa juoksua, (ahas, tuo uusi kevyenliikenteen siltakin on valmistunut, ei ehdi jäädä tiirailemaan tarkemmin yksityiskohtia kun nyt kulkee niin hyvin), ohitan sen saman miehen kun joskus ennenkin, joka juoksee sillain hassusti jalat vispaten...mut ohittaa joku armeijaikäinen nuorimies, onkohan sama kuin silloin kerrankin?
Ja kroppa ihan puhki lenkin jälkeen. Naama punaisena (niinkuin aina), ihan läpimärkänä hiestä (same).
Ja seuraavalla lenkillä tossu kulki entistä paremmin eli tää käynnistyy tästä taas. Huh ja hyvä!
Vauhti on jotenkin jumittanut koko kesän, nyt taas alkaa kulkemaan.

Sitten olin salilla pitkästä pitkästä aikaa. Pitäisi käydä useammin, mutta jooga korvaa mulla salituksen. Ei saisi. Punttia pitäisi nostaa kerran viikkoon ja saada yläkroppa hienoon kuntoon. Michelle Obama kuntoon :)
No ei oikeasti sen takia vaan juoksuryhdin takia, tietysti.

Lisäksi vielä pyöräiltiin miehen ja nuorimmaisen kanssa, ihan pohkeet paukkuivat (ylämäki)pyöräilyn jälkeen.
Viime viikolla siis juoksua, juoksua, kuntosalia ja fillarointia. Tällä viikolla juoksua, juoksua, juoksua, kuntosalia? Toivotaan, ettei muut kiireet yhtään vähennä liikuntaa.

Sit mä haluaisin aloittaa sienestyksen, mutta millä ajalla? Aina vaan juoksen sienieni ohi ja ostan ne sitten kaupasta. Sienikirja, hattu ja metsään. Yleensä mieluiten juoksen mahdollisimman nopeasti metsäosuudet, en ole metsäläinen näemmä? (Miksi sieniä ei voisi kasvaa merenrantakallioilla tai ihanilla avarilla niityillä kun viihdyn niin paljon paremmin sellaisissa maisemissa). Poika on luvannut lähteä sieneen kanssani, tytär ei....hmmm. Haaveilen itsepoimituista kanttarelleista, mustista torvisienistä ja suppilovahveroista. Jos saan jotain sienisaalista tänä syksynä, laitan varmasti todistusaineistoa tänne :)

Mutta TÄNÄÄN mä juoksen PITKÄN lenkin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

väsynyttä on

Aika hyvä kun kaikki joulut ja uudet vuodet ja lomat sun muut on nyt takana. Vai onko? Elämä on välillä aika raskasta, siksi on tehty lomat. Muutama otanta lomalta: Kolmen päivän täydellinen rypeminen kotona ja sohvalla perheen kesken - välillä oli pakko käydä 1,5 h kävelylenkeillä ettei selkä kipeydy liiasta makuuttamisesta. Treenaan jollekin pitkälle patikkareissulle, katsokaas :D Viime kesän Noitatunturivaellus herätti mussa mun vanhan haaveen jostain kymmenen viidentoista vuoden takaa. Tahdon patikoida. Luin kirjoja! Fintiaanien mailla (antropologi minussa rakasti tätä tarinaa). Niin, maailma on menettänyt minussa antropologin :D Suosittelen historiasta ja kulttuureista kiinnostuneille. Akvarelleja Engelin kaupungista  (jo työpaikkani velvoittaa lukemaan tämän). Ihan kiva. Surumielinen, mutta tunnelmallinen. Olipas hauska LUXissa katsoa tuttuja kulmia uusin silmin, jo tämän kirjankin takia. Suosittelen He...

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

keväthöpinää

Kevät. Ja lyhyt sääpuhe, koska tänään sää on tuollainen nuhruisen harmaa (mutta hapekas) eli vettä ja tuulta eri nopeuksilla ja eri kulmista kohti naamataulua. Mun tukka ei kestä tällaisia säitä, siksi olenkin jo ajat sitten luopunut naurettavista föönausyrityksistä. My hair menee niin säkkärään, pystyyn ja joka suuntaan kuin sitä huvittaa (näyttää kuulemma Einsteinin tukkaviritykseltä). Onneksi en ole nainen, joka saa slaagin jos jokin suortuva on hiukan vinossa, lähinnä päinvastoin :D Mun kuontalon pitää olla lennokkaasti syherössä ja naurussa (miksi yhdistän tiukan suoran tukan tiukkaan kovaan luonteeseen, no siksi :D ) Tärkeää: tukka nauruun mutta ei sellaiseen tyhmään hermostuneeseen hihitykseen! Jaiks! Ja koska eilen näytti keväältä. Piipahdin työjutuissa Loviisassa. Jos tuo ei näytä keväältä niin sitten ei mikään! Illalla olimme vielä Porvoon Sinnessä. Suositus + Repsokkaa viikonlop...