Siirry pääsisältöön

karvat pystyssä

melkein koko kesä meni niin ettei tuttua flowmaista- hyvänolontunnetta tullut lenkeillä (siis melkein!).
Mutta viime viikolla viimeinkin: kylmät väreet juoksivat pitkin selkää ja karvat nousivat kropassa pystyyn silkasta ihanasta hyvänolon tunteesta. Niin tätähän mä tässä juoksemisessa hainkin, suu menee hymyyn, vauhti lisääntyy, musiikki tahdittaa juoksua, (ahas, tuo uusi kevyenliikenteen siltakin on valmistunut, ei ehdi jäädä tiirailemaan tarkemmin yksityiskohtia kun nyt kulkee niin hyvin), ohitan sen saman miehen kun joskus ennenkin, joka juoksee sillain hassusti jalat vispaten...mut ohittaa joku armeijaikäinen nuorimies, onkohan sama kuin silloin kerrankin?
Ja kroppa ihan puhki lenkin jälkeen. Naama punaisena (niinkuin aina), ihan läpimärkänä hiestä (same).
Ja seuraavalla lenkillä tossu kulki entistä paremmin eli tää käynnistyy tästä taas. Huh ja hyvä!
Vauhti on jotenkin jumittanut koko kesän, nyt taas alkaa kulkemaan.

Sitten olin salilla pitkästä pitkästä aikaa. Pitäisi käydä useammin, mutta jooga korvaa mulla salituksen. Ei saisi. Punttia pitäisi nostaa kerran viikkoon ja saada yläkroppa hienoon kuntoon. Michelle Obama kuntoon :)
No ei oikeasti sen takia vaan juoksuryhdin takia, tietysti.

Lisäksi vielä pyöräiltiin miehen ja nuorimmaisen kanssa, ihan pohkeet paukkuivat (ylämäki)pyöräilyn jälkeen.
Viime viikolla siis juoksua, juoksua, kuntosalia ja fillarointia. Tällä viikolla juoksua, juoksua, juoksua, kuntosalia? Toivotaan, ettei muut kiireet yhtään vähennä liikuntaa.

Sit mä haluaisin aloittaa sienestyksen, mutta millä ajalla? Aina vaan juoksen sienieni ohi ja ostan ne sitten kaupasta. Sienikirja, hattu ja metsään. Yleensä mieluiten juoksen mahdollisimman nopeasti metsäosuudet, en ole metsäläinen näemmä? (Miksi sieniä ei voisi kasvaa merenrantakallioilla tai ihanilla avarilla niityillä kun viihdyn niin paljon paremmin sellaisissa maisemissa). Poika on luvannut lähteä sieneen kanssani, tytär ei....hmmm. Haaveilen itsepoimituista kanttarelleista, mustista torvisienistä ja suppilovahveroista. Jos saan jotain sienisaalista tänä syksynä, laitan varmasti todistusaineistoa tänne :)

Mutta TÄNÄÄN mä juoksen PITKÄN lenkin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vähänks inspikses

Olin eilen inspiroituneessa tilassa, joka sai alkunsa noin 50 cm lehtipinon läpikäymisestä (tämä oli siis tarkoitus). Viikko meni puoliksi kotona kummallakin - miehellä ja minulla. Eilen oli taas mun vuoro hoitaa flunssaista lasta kotona. Joka tapauksessa lehtiä selaillessani (oli on ja off vuodelta 2014 asti naisten lehtiä - tosin lukee niitä miehetkin). Inspiroiduin hetkellisesti ihan valtavasti: puutarhasta, siitä meidän tulevasta, sitten joskus. Luonnonmukaisen tyylikkään monipuolista. Harkittua, olematta harkitun näköistä. Avainsanat: huoleton, luonnollinen, hyödyllinen, mietitty. (Voiko siellä maata biksat päällä ilman että kukaan liikaa häiriintyy?) harmaasta huopasohvasta, jollaisen meille haluan sitten sen konjakin ruskean sohvan pariksi, joka tulee takan viereen. Avainsanat: harmaa, huopa, kaunis, selkeä Olavi Uusivirrasta, no siitä olen ollut inspiroitunut jo iät ja ajat, mutta nyt on päästävä keikalle. Uu...

tuore ja terve

Viikonlopun juttuja. Nuorimmat halusivat virpomaan, joten eilen tihkusateessa lähdimme pajunoksia meidän vakkarimestasta katkomaan. Lenkkareiden pesukeikkahan siitä tuli, koiranskeidaa pöpeliköt täys. Niin kevättä! Upeita oksia tehtailtiin illansuussa ja tänäänhän ne kaikki meni. Lapset kantoivat kädet kipeinä herkkuja kotiin. Kannatti! Tyttöjen kesken menimme tänään puolivuosittaiselle Iksukeikalle ja kannoimme kaksi kassia välttämättömyyksiä kotiin. Aah.  Vielä vähän lisää rairuohoa itämään, ensi viikolla on pääsiäinen. Mitähän herkkuja tänä vuonna laittaisi? Mut hei nyt lähden viikon kolmannelle lenkille. Mähän sanoin, et oon taas moodissa :) 

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...