8. marraskuuta 2012

oppimisähky?

Terveisiä kursseilta, voin sanoa melkein joka viikko (ja parhaimillaan useampana päivänä viikossa)! Nyt alkais työperäinen kurssitussaldo sitten puoleen vuoteen olemaan tapissaan mun osalta. Lukuisien eri koulutuksien lisäksi on seminaarit, palaverit, työryhmät ja workshopit ja uudet ja vanhat työt. Kuinka järjettömän fiksu musta tuleekaan tätä menoa? Ja tätähän mä halusin? (sama pää on nyt ja aina - toki haluan, muutos on hyvästä)
 
Ei kuitenkaan ole ihme etten todellakaan jaksa enää vapaa-ajalla opiskella espanjaa tai italiaa en osallistua piirtämis- enkä maalauskursseille tai ylipäätänsä osallistua mihinkään ylimääräiseen säätöön. (urheiluun jaksan kun olisi vaan enemmän aikaa)
Tämä urhea kursseilu juontaa juurensa työnkuvani vaihdoksesta, josta olen huipputyytyväinen (ja on parasta mitä mulle on työelämässä aikoihin tapahtunut, olenhan muistanut mainita), mutta kyllä se vaatii duuniakin. Still I like. Kohta ehkä osaan kaiken (not) ja voin hiukan hellittää kursseiluista. Ja keskittyä vaan siihen uuteen työssäni.

Hatunnosto todellakin kaikille, jotka tekee enemmän kuin oman osuutensa työelämässä, lisäksi opiskelevat tutkintoa ja vielä pyörittävät perheen siinä myös ja ehtivät päälle opiskella sitä italiaa, espanjaa, piirtämistä, tavata joka viikko kaikkia kavereita naamatusten ja viettää ne romanttiset hotellilomat vielä kultansa kanssa ja ennenkaikkea URHEILLA useita kertoja viikossa sekä rakentaa taloa/mökkiä ja matkustaa, ennenkaikkea matkustaa.

Eli joku varmaan huomasikin, että mulla on riittämätön olo. Mä haluaisin tehdä kaikkea tota. Osan ehdin osaa en. Byääääää!!!! Onko nämä nyt sitten niitä ruuhkavuosia? Tälläistako se on? Halu tehdä kaikkea, into ja ilo on, energiaakin (kunhan muistan pitää itsestäni huolta). 
Syksyni sana on kuitenkin PRIORISOI (hate that word). Boooooring.

Kiitos kaunis tämä auttoi! ;-)
Ehkä ensi keväänä (tai joskus) olenkin piirtämistekniikan kursseilla ja opiskelen espanjaa, kuka tietää :)

Sitten juoksuasiaan: NELJÄS juoksutalvi on aluillaan mun uralla. Jebui, jalat tietää, että mustajää on pluikasta, mutta pääsääntöisesti juoksiessahan ei kaadu. Viime talvena vedin lippaset kerran ja se tapahtui kauppakassit kädessä korkkareilla kikkaillessa. Mutta lupaan ostaa ne maastojuoksulenkkarit talveksi, niillä sit mennään jää- ja hankijuoksut. Juokseminen vilpoisassa säässähän on kivaa ja pakkasessa kovemmassa extremeä!

Piristäviä juoksuja porukalle!

1 kommentti:

  1. uhhuh! Ihan mun päätä särki kun luin tota. SÄ pystyt tohon, SÄ tykkäät tosta ja kohta helpottaa. (joohan?) MUTTA mä en selviäis tosta. Oi tätä mukavuudenhalua :)


    P

    VastaaPoista