Siirry pääsisältöön

oppimisähky?

Terveisiä kursseilta, voin sanoa melkein joka viikko (ja parhaimillaan useampana päivänä viikossa)! Nyt alkais työperäinen kurssitussaldo sitten puoleen vuoteen olemaan tapissaan mun osalta. Lukuisien eri koulutuksien lisäksi on seminaarit, palaverit, työryhmät ja workshopit ja uudet ja vanhat työt. Kuinka järjettömän fiksu musta tuleekaan tätä menoa? Ja tätähän mä halusin? (sama pää on nyt ja aina - toki haluan, muutos on hyvästä)
 
Ei kuitenkaan ole ihme etten todellakaan jaksa enää vapaa-ajalla opiskella espanjaa tai italiaa en osallistua piirtämis- enkä maalauskursseille tai ylipäätänsä osallistua mihinkään ylimääräiseen säätöön. (urheiluun jaksan kun olisi vaan enemmän aikaa)
Tämä urhea kursseilu juontaa juurensa työnkuvani vaihdoksesta, josta olen huipputyytyväinen (ja on parasta mitä mulle on työelämässä aikoihin tapahtunut, olenhan muistanut mainita), mutta kyllä se vaatii duuniakin. Still I like. Kohta ehkä osaan kaiken (not) ja voin hiukan hellittää kursseiluista. Ja keskittyä vaan siihen uuteen työssäni.

Hatunnosto todellakin kaikille, jotka tekee enemmän kuin oman osuutensa työelämässä, lisäksi opiskelevat tutkintoa ja vielä pyörittävät perheen siinä myös ja ehtivät päälle opiskella sitä italiaa, espanjaa, piirtämistä, tavata joka viikko kaikkia kavereita naamatusten ja viettää ne romanttiset hotellilomat vielä kultansa kanssa ja ennenkaikkea URHEILLA useita kertoja viikossa sekä rakentaa taloa/mökkiä ja matkustaa, ennenkaikkea matkustaa.

Eli joku varmaan huomasikin, että mulla on riittämätön olo. Mä haluaisin tehdä kaikkea tota. Osan ehdin osaa en. Byääääää!!!! Onko nämä nyt sitten niitä ruuhkavuosia? Tälläistako se on? Halu tehdä kaikkea, into ja ilo on, energiaakin (kunhan muistan pitää itsestäni huolta). 
Syksyni sana on kuitenkin PRIORISOI (hate that word). Boooooring.

Kiitos kaunis tämä auttoi! ;-)
Ehkä ensi keväänä (tai joskus) olenkin piirtämistekniikan kursseilla ja opiskelen espanjaa, kuka tietää :)

Sitten juoksuasiaan: NELJÄS juoksutalvi on aluillaan mun uralla. Jebui, jalat tietää, että mustajää on pluikasta, mutta pääsääntöisesti juoksiessahan ei kaadu. Viime talvena vedin lippaset kerran ja se tapahtui kauppakassit kädessä korkkareilla kikkaillessa. Mutta lupaan ostaa ne maastojuoksulenkkarit talveksi, niillä sit mennään jää- ja hankijuoksut. Juokseminen vilpoisassa säässähän on kivaa ja pakkasessa kovemmassa extremeä!

Piristäviä juoksuja porukalle!

Kommentit

  1. uhhuh! Ihan mun päätä särki kun luin tota. SÄ pystyt tohon, SÄ tykkäät tosta ja kohta helpottaa. (joohan?) MUTTA mä en selviäis tosta. Oi tätä mukavuudenhalua :)


    P

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t