Siirry pääsisältöön

Syyt ja tekosyyt!

Kävin urheiluvaateostoksilla sitten alkusyksyn, minä joka en todellakaan ole tekstiiliurheilija, mutta yritän kovasti muuttua vähän enemmän siihen suuntaan. Kerrasto ja uudet pitkät juoksutrikoot (voinen myöntää, että edellisillä on juostu yli kolme vuotta, kesäshortseja ja puolitrikoita mulla on kyllä useammat :)!)
Näillä taas hetken kelpaa. Päin vaakalumisadetta, siis!

Sitten lukijoille suunnattuun haasteeseen wannabejuoksijalta. Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saavat sinut liikkumaan sekä kolme asiaa, jotka taas saavat sinut jäämään kotisohvalle tai jättämään liikunnan väliin.

Mikä saa sinut liikkumaan ja mikä ei?

1. Hyvä olo.
Liikkumaan saa tietenkin hyvä olo, liikunnan aikana ja sen jälkeen. Fyysinen ja psyykkinen kokonaisvaltainen hieno olo. Endorfiinit, energisyys, stressin poistuminen, pään tyhjentyminen, rentoutuminen, toimiva kroppa jota ei särje eikä ole jäykkä olo.
Joskus juoksulenkki alkaa hirveällä puurtamisella, mutta aina, ihan aina se kääntyy hyväksi oloksi.
Joskus tulee flow, useimmiten ei. Sekin kuuluu asiaan. Mutta en edes muista koska viimeksi olisi ollut tuskaa alusta loppuun, joskus jos ei ole vielä palautunut edellisestä tai tulee ihan liian pitkä tauko vaikka sairastumisen vuoksi.

2. Sutjakka olo.
Liikunta tuottaa sutjakan olon ja vaikka en olekaan näitä laihdutuskuuri-ihmisiä koskaan ollut, liikuntaa kun harrastaa farkkuihin paremmin sujahtaa. Lisäksi on helpompi pitää mottoni "body in balance" hanskassa kun voi periaatteessa syödä mitä haluaa kun myös liikkuu. Voi ja saa laiskotella tarpeen tullen. Eikä tarvitse syyllistää itseään hemmotteluista. (Ihan vieras termi mulle: miksi ihmeessä syyllistyisin hemmottelusta ja ajoittaisista nautinnoista?)

3. Kehitys.
Vielä en ole sellaista lajia tai tapaa liikkua harrastanut, missä ei kehittyisi. Taantumaa voi syystä tai toisesta tulla, mutta lopulta kuitenkin kehittyy. Tavoitteisiin pääsee vain kehittymisen kautta.

Ja jos sais listata neljännen se olisi Vapaaehtoisuus. Liikunnasta ei saa tehdä pakkopullaa. Sen kuuluu olla vapaaehtoista. Ja tämähän koskee tietysti minun luontoistani ihmistä, joku toinen 'nauttii' pienestä pakosta?

ja miksi sitten jätän lenkin tai muun liikunnan väliin....

1. Kiire.
tahi ajanpuute. Tämä on yleisin syy. Yksinkertaisesti ei vaan ehdi. (syystä tai toisesta). Tunnit eivät aina riitä vuorokaudessa.

2. Väsymys.
On niin poikki ettei jaksa, ei edes vaikka tietää, että liikunta auttaa. Tää on paha tila ja yleensä kiireen seuraumusta. Tähän liittyy myös tila Laiskuus, joka mulla johtuu kiireen tuottamasta väsymystilasta. Pakko laiskotella vähän. (sit taas jaksaa)

3. Kipeys.
En muuten ole ollut kipeänä sitten viime tammikuun. Että aika huonosti voin vedota tähän :)
Mutta kipeänä jätän väliin. Olen siis kuitenkin joskus ollut kipeä :)

Haastetta lukijoille, kertokaapahan syynne ja tekosyynne! Mukavia juoksuja Lunta päin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

laiskiainen

Höh, niin on laiskottanut (tms), etten ole peruslenkkejä enempää saanut aikaiseksi. Mutta nyt mun on pakko lopettaa tää rötväily ja aloittaa 6-8 viikon hirveä treeni. Muutoinkin olo kaipaa ryhtiä. Viime viikolla yksi kymppi ja yksi jooga, edellisellä viikolla kaksi kymppiä jne. HALOO! Lohdutus on tietysti se, että edes jotain, sen karmean pitkän taudin jälkeen siis, josta en nyt enää mainitse mitään. Ihan naurattaa kun jengi hehkuttaa joka paikassa raikkaita talvilenkkejään sun muuta raikasta. Jooo-o, mennään mennään tällä viikolla mennään kolme kertaa. Mutta, mä olen niin lopen kyllästynyt tähän talveen, niin niin kyllästynyt. Tänään kävelin töihin tuolta noin, säälimätön talviviima pureutui luihin ja ytimiin, sää on hankalan harmaa, on maanantai. Ei tietoakaan keväästä, joka viime viikolla jo kolkutteli. Talvi sua ei kaivata enää! Ok:t illalla lenkille, kyl se siitä.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

vielä yksi posting...

Vuoden viimeinen työpäivä kääntymässä loppusuoralle. Vuoden työt on nyt tehty ja siltä aidosti tuntuukin. Taputus omalle päälaelle. Hei - pari taputusta sain jo työpaikaltakin. Kiitosta hyvin tehdystä työstä ja toivotuksia ansaitulle lomalle sekä höpinöitä korvaamattomuudestani. Olen ennenkin todennut tämän, arvostan aivan liian vähän työtäni. Ainakin vähemmän kuin muut :) Petraamista siis itselläni ensi vuoteen - asenteessani. Sen lisäksi allaolevaan listaan yhdyn täysin, erittäin tavoiteltavia kaikki. Mitäpä tuohon voisi olla lisäämistä? http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014121918942704_fd.shtml Sen lisään vielä, että hyvät pääkaupunkiseutulaiset ja muut stadiin eksyvät. Ihmeessä käykää viimeistään ensi vuonna täällä: https://www.kamppi.fi/yritys/tortilla-house-0 Ah ja Nam! Se on moro - ensi vuoteen!