Siirry pääsisältöön

Syyt ja tekosyyt!

Kävin urheiluvaateostoksilla sitten alkusyksyn, minä joka en todellakaan ole tekstiiliurheilija, mutta yritän kovasti muuttua vähän enemmän siihen suuntaan. Kerrasto ja uudet pitkät juoksutrikoot (voinen myöntää, että edellisillä on juostu yli kolme vuotta, kesäshortseja ja puolitrikoita mulla on kyllä useammat :)!)
Näillä taas hetken kelpaa. Päin vaakalumisadetta, siis!

Sitten lukijoille suunnattuun haasteeseen wannabejuoksijalta. Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saavat sinut liikkumaan sekä kolme asiaa, jotka taas saavat sinut jäämään kotisohvalle tai jättämään liikunnan väliin.

Mikä saa sinut liikkumaan ja mikä ei?

1. Hyvä olo.
Liikkumaan saa tietenkin hyvä olo, liikunnan aikana ja sen jälkeen. Fyysinen ja psyykkinen kokonaisvaltainen hieno olo. Endorfiinit, energisyys, stressin poistuminen, pään tyhjentyminen, rentoutuminen, toimiva kroppa jota ei särje eikä ole jäykkä olo.
Joskus juoksulenkki alkaa hirveällä puurtamisella, mutta aina, ihan aina se kääntyy hyväksi oloksi.
Joskus tulee flow, useimmiten ei. Sekin kuuluu asiaan. Mutta en edes muista koska viimeksi olisi ollut tuskaa alusta loppuun, joskus jos ei ole vielä palautunut edellisestä tai tulee ihan liian pitkä tauko vaikka sairastumisen vuoksi.

2. Sutjakka olo.
Liikunta tuottaa sutjakan olon ja vaikka en olekaan näitä laihdutuskuuri-ihmisiä koskaan ollut, liikuntaa kun harrastaa farkkuihin paremmin sujahtaa. Lisäksi on helpompi pitää mottoni "body in balance" hanskassa kun voi periaatteessa syödä mitä haluaa kun myös liikkuu. Voi ja saa laiskotella tarpeen tullen. Eikä tarvitse syyllistää itseään hemmotteluista. (Ihan vieras termi mulle: miksi ihmeessä syyllistyisin hemmottelusta ja ajoittaisista nautinnoista?)

3. Kehitys.
Vielä en ole sellaista lajia tai tapaa liikkua harrastanut, missä ei kehittyisi. Taantumaa voi syystä tai toisesta tulla, mutta lopulta kuitenkin kehittyy. Tavoitteisiin pääsee vain kehittymisen kautta.

Ja jos sais listata neljännen se olisi Vapaaehtoisuus. Liikunnasta ei saa tehdä pakkopullaa. Sen kuuluu olla vapaaehtoista. Ja tämähän koskee tietysti minun luontoistani ihmistä, joku toinen 'nauttii' pienestä pakosta?

ja miksi sitten jätän lenkin tai muun liikunnan väliin....

1. Kiire.
tahi ajanpuute. Tämä on yleisin syy. Yksinkertaisesti ei vaan ehdi. (syystä tai toisesta). Tunnit eivät aina riitä vuorokaudessa.

2. Väsymys.
On niin poikki ettei jaksa, ei edes vaikka tietää, että liikunta auttaa. Tää on paha tila ja yleensä kiireen seuraumusta. Tähän liittyy myös tila Laiskuus, joka mulla johtuu kiireen tuottamasta väsymystilasta. Pakko laiskotella vähän. (sit taas jaksaa)

3. Kipeys.
En muuten ole ollut kipeänä sitten viime tammikuun. Että aika huonosti voin vedota tähän :)
Mutta kipeänä jätän väliin. Olen siis kuitenkin joskus ollut kipeä :)

Haastetta lukijoille, kertokaapahan syynne ja tekosyynne! Mukavia juoksuja Lunta päin!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...