Runningsup

Hiphei, sekä Länsiväyläjuoksu 17.4km & Hcr bookattu! Kun viimeksi syksyllä juoksin puolikkaan aikaan 2:13, nyt tavoitteenani on 2:10 alittaminen. Pitäisi onnistua kyllä, toivotaan, että parantaisin taas kuusi minuuttia aikaani tällä kolmannella puolimaratonillani ikinä! (huomaan etten ole edelleenkään muutakuin realisti näissä juoksuissani). Tuo Länsiväylähän meni viime vuonna alle 1:50 eli sitäkin pitäisi hiukan parantaa. Siis kilometriaikaani noista 6,3:sta kuuden hujakoille. Ja nyt enää keväinen Rooman matka varaukseen, niin alkaisi tulevan kevään (suurimmat) happeningit olemaan kunnossa. Kyllä noilla raskaan duunikeväänkin jaksaa, jaksanee. Mulla ei ole järin positiivisia odotuksia työni haipakan tasaantumiseen ja järkevöitymiseen, toivo toki on. Mutta kertokaa oi Rooman kävijät, kannataako mennä huhti- vai toukokuussa Romaan? Ei kyllä taida olla väliä ;-) Pääasia on matkustaminen! Nyt uudelleen: Erityisen kiinnostavaa Uutta Vuotta 2013 kaikille, jotk...

Äh, ei koskaan pitäisi ajatella ääneen ellei toivo ajatuksen toteutuvan. Eli saman tien tuli flunssa kun pääsin täällä retostelemaan, etten ole aikoihin sairastanut :) Kahden viikon juoksemattomuus ei kyllä sovi minulle. Ja taaskaan ei tullut töistä poissaoloja, tiedätte sen ärsyttävän tavan sairastaa: ei kuumetta, pää tukossa, toimintakykyinen, mutta poikki. Loma alkoi ja nuhaisuus jatkui, mutta nyt alan olla terve. Jei! Kinkkuja, laatikoita, kaloja, suklaata olen sulatellut kahdella pitkällä kävelyllä. Todella noloa kävellä :) Mutta tämä loma, tää on tehnyt ja tekee hyvää. Alkaa energiat palautumaan ja taistelutahto kevään koitoksiin kasvaa. Täältä pesee. (huokaus, toivon etten ole burnoutissa ennen kesälomaa...paljon lenkkejä (pari kisaa) ja ehkäpä pidennettyjä viikonloppuja (matkoja) jne. niin en ole!) Skol på den saken! Happy New Year 2013!

Kävin urheiluvaateostoksilla sitten alkusyksyn, minä joka en todellakaan ole tekstiiliurheilija, mutta yritän kovasti muuttua vähän enemmän siihen suuntaan. Kerrasto ja uudet pitkät juoksutrikoot (voinen myöntää, että edellisillä on juostu yli kolme vuotta, kesäshortseja ja puolitrikoita mulla on kyllä useammat :)!) Näillä taas hetken kelpaa. Päin vaakalumisadetta, siis! Sitten lukijoille suunnattuun haasteeseen wannabejuoksijalta.  Haasteena on listata kolme asiaa, jotka saavat sinut liikkumaan sekä kolme asiaa, jotka taas saavat sinut jäämään kotisohvalle tai jättämään liikunnan väliin. Mikä saa sinut liikkumaan ja mikä ei? 1. Hyvä olo. Liikkumaan saa tietenkin hyvä olo, liikunnan aikana ja sen jälkeen. Fyysinen ja psyykkinen kokonaisvaltainen hieno olo. Endorfiinit, energisyys, stressin poistuminen, pään tyhjentyminen, rentoutuminen, toimiva kroppa jota ei särje eikä ole jäykkä olo. Joskus juoksulenkki alkaa hirveällä puurtamise...

viime jouluna Kuressaaressa   On ihan hirveä pakkanen, tää lähtee kerrasto- ja talvijuoksutrikoo-ostoksille,eikä juokse askeltakaan ennenkuin on astetta paremmat vehkeet taas. (miten tää on mennyt tällaiseksi hifistelyksi? Ihan hyvin olen pystynyt ed.talvet juoksemaan kaikenkarvaisissa vetimissä...) Viikonloppuna lapsen kanssa pulkkailessa, totesin (taas) että nyt mä ostan sen kokotoppahaalarin, ei tätä armotonta Suomen keliä kestä muutoin. No, kävin sit suitsait ostamassa edes kunnollisen untuvarotsin.   Yllä jouluinen kuva viime vuodelta. Olen jonkin verran jouluihminen, vaikka talvi-ihminen en sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Mut ei se haittaa, talvi siis. Jos ei kestä paria kk pidempään :)   Ja Pöh , tää Blogspot on hävittänyt mun kuviani, täytyy niitä metsästellä takaisin kun kerkeää.( pöhjapah )

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti. Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina. Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen...

Tsemppailen itseäni ensi kauteen ja lähtisin siitä, että osallistun vuonna 2013 kolmeen puolimaratoniin ja yhteen hiukan vajaa puolikkaaseen ja ehkä kahteen varttiin. 21.4. Länsiväyläjuoksu 17.4km 4.5. HCR - puolimaraton 10.8. Runners twilight - puolimaraton 21.9.  Espoon rantamaraton- puolimaraton syyskuun loppu Pääkaupunkijuoksu - vartti ? lokakuu Nouextreme - maastovartti?  Miltäs kuulostaa? Superrrrhyvältä. Oikein intoilen, että pääsen kohta puolin iltalenkille ja päästämään päivän puhinat poies. Hiljaista murinaa ja päänsisäistäpuhinaa on taas päässyt kertymään.

Terveisiä kursseilta, voin sanoa melkein joka viikko (ja parhaimillaan useampana päivänä viikossa)! Nyt alkais työperäinen kurssitussaldo sitten puoleen vuoteen olemaan tapissaan mun osalta. Lukuisien eri koulutuksien lisäksi on seminaarit, palaverit, työryhmät ja workshopit ja uudet ja vanhat työt. Kuinka järjettömän fiksu musta tuleekaan tätä menoa? Ja tätähän mä halusin? (sama pää on nyt ja aina - toki haluan, muutos on hyvästä)   Ei kuitenkaan ole ihme etten todellakaan jaksa enää vapaa-ajalla opiskella espanjaa tai italiaa en osallistua piirtämis- enkä maalauskursseille tai ylipäätänsä osallistua mihinkään ylimääräiseen säätöön. (urheiluun jaksan kun olisi vaan enemmän aikaa) Tämä urhea kursseilu juontaa juurensa työnkuvani vaihdoksesta, josta olen huipputyytyväinen (ja on parasta mitä mulle on työelämässä aikoihin tapahtunut, olenhan muistanut mainita), mutta kyllä se vaatii duuniakin. Still I like. Kohta ehkä osaan kaiken (not)  ja voin h...

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

ihan kotona ja oman tyttären - terveystiedon läksyjen puitteissa. Tulipa taas huomioita itsestä siinäkin yhteydessä (ettei vain juostessa, joka on mun parasta itsetutkiskelun ja ihan minkä vaan tutkiskelun aikaa... ja tottakai on). Kysymykset koskivat tietenkin terveyttä- tyyppisesti: Mitä terveys sinulle merkitsee? Miten edistät terveellisiä elämäntapoja elämässäsi? Arvioi oma terveyndetilasi asteikolla 4-10 jne... Vastaukset olivat yllättävän terveellisiä ja ka:ksi arvioin 8. (johon tytär sanoi oman kantansa: alakanttiin meni, se on 9). No mutta vertaan itseäni tavis ihmiseen, kuntoilevaan ja sellaiseen, joka elää vastaavanlaisessa nopeatempoisessa elämänmallissa kuin minä, siitä kuitenkin nauttien pääsääntöisesti usein :), tukien urheiluun ja tunkien urheilun jonnekin minne se mahtuu... Urheijaan jos vertaisin olisin 6... :), sohvaperunaan niin 9. Vertaan siis itseäni itseeni, menneeseen ja tulevaan, tavoite itseeni. Mutta se huomio, jonka tein oli siis se,...

 Rakastan kiviä ja kalliota ( ja merta), enkä ymmärrä miksen ole ammatiltani geologi. Tämänkin asian tajusin vasta taannoin yhdellä juoksulenkillä. (ehkä lenkeillä on liikaa aikaa ajatella :) ) Nyt ammatti on se mikä on ja työ on se mihin on tultu, enkä ole lainkaan tyytymätön. Ehen. Mutta silti.     Tämä maisema puhuttelee mua valtavasti, paikassa Noux. Juu ja eilinen iltalenkki taas muistutti juoksun olevan mulle se juttu, minkä avulla myös jaksaa. Jos sattuisi olemaan liikaa töitä ja arjen vapaa-aikakin aikamoisen täynnä välillä.....huh. Viikonloppuja ja joululomaa odotellessa :)   Mutta kyllä se sopivasti kaikkea aikakin vielä tulee, tiedän. (ensi kuussa?) Nyt mennään näin, välillä tukka soikeena toisinaan pickup- latte ja sämpylä kourassa. (hohdokasta, not!!!) Toisaalta jutustelin tutun kanssa, joka pitää välivuotta töistä. En mä kyllä sellaisen tarpeessakaan ole, vielä ;-) Kunhan muistan pistää tohon jääkaapin oveen keltaisen ...

Sitä mukaa kun puut vähentelee varusteitaan, mun ruokahalu kasvaa. Yllä oleva gourmet-pizza oli ehkäpä paras pizzatuotos, jonka olen koskaan tehnyt. Jauheliha-smetana-mozzarella- home made pizza, jonka spesiaalin maun salaisuutena on itsetehty tomaattikastike. Ja pitäähän sitä naisen syödä, että jaksaa juosta, astangailla ja uida.... :) (=viikon urheilusaldo, lisänä huikea juoksukisa oman ja naapurin nelivuotiaan kanssa, ihania punaposkia ja niin tosissaan pinkoivat menemään).   Ensi viikolla arjen pikanttina lisänä mm. sushilounasta ja klassisen musiikin konserttia ystävättären kanssa ja syksyistä päivän hemmottelumatkaa etelään tyttö+naisjengillä. Ja muutama kirpeä aamulenkki tietysti!   Muuten, viikon hauskimman kommentin juoksemisesta luin naistenlehdestä (hömpömpömppää): 'Juoksen kovempaa korkokengillä kuin lenkkareilla'. Eli tästä voisi tehdä viikon lukijakisan :) Kuka väittää näin?

Nyt kun olen märehtinyt hetken verran kympin aikaani ja todennut, että (pöh ja pah) tottakai olen kehittynyt huimasti. Jos alkutaipaleella (noin 2,5 vuotta sitten) juoksin kympin tuntiin ja tod. tiesin juosseeni. Niin nyt kun juoksen sen tuntiin, en ole moksiskaan. Toisin sanoen, vähän lisää vauhtia ensi kisassa. Ja myönnetään viime syksynä olin iskussa kun kilometri aika oli 5,7min/km, kun se nyt on 6,0min/km. Oikeita juoksijoita naurattaa tässä kohtaa ja tuollaiset tulokset! Mutta tuon kympin kisa-ajan (ihan sama mitä kotilenkeillä mittailen :)) tulen vielä paremmaksi juoksemaan. Silti mun päätavoite on jatkossa puolikkaan ajan saattaminen kahteen tuntiin sekä tavoite no:2 maastojuoksun (oikean) aloittaminen. Ja aivan sama missä järjestyksessä ja koska, kunhan tulee tapahtumaan :)  Kaksi vimosinta lenkkiä on mennyt niin letkein koivin ja juoksusta nauttien, että voi hyvä tavaton sentää...

Kyllä ne nyt oli sitten siinä tältä syksyltä, juoksutapahtumat siis. Olin pääkaupunkijuoksussa eilen vartilla, kolmatta kertaa. Aika ei parantunut. Siinä samassa kykin koko ajan eli neljän minuutin marginaalissa kaikissa mun kisakympeissä (myös ihan ekassa eli Naisten kympissä vuonna 2010). Ei-ei-ei ja ei. Kymppi on mun lempilenkkimatka, mutta monesti tekisi mieli juosta enempikin. Onko se sitten niin, että olenkin pitkien matkojen juoksija? Kymppi on sellainen kiva verryttely? Njaah...mä niin haluan parantaa vielä joskus kisakymppiä!!! Eilinen juoksu tuntui erityisen hyvältä ja juoksin vauhdikkaasti ja oli suorastaan ihanaa. Olkoot se sitten pääasia! Upea juoksusää ja hyvä fiilinki :) Nyt mä vaan lenkkeilen ja nautin loppusyksyn hapekkaasta säästä poluilla, raiteilla ja maanteillä. Ryhdyn suunnittelemaan ensi vuoden tapahtumia JA ostan vihdoin ne maastojuoksulenkkarit.

OUJEE! Nyt olen tyytyväinen: 21,1 km meni 6 minuuttia rivakammin kuin toukokuussa. Vielä on matkaa kahden tunnin alitukseen, mutta sitä kohti, sitä kohti :). 2:13 on kuitenkin hyvä aika tokalle puolimaratonille ikinä! Tällä kertaa juoksu meni sateessa, ei haitannut. Rapa roiskui ja vauhti pysyi minuutilleen tasaisena ekalla ja tokalla puoliskolla. Aika hyvin. Tuntui hyvältä ja juoksu kulki, olotilat eivät vaihdelleen tällä kertaa yhtään! 18 km huoltopisteen kohdalla (Keilaniemessä) pienet suolakurkun ja banaanin palaset olivat taivaallisia ja antoivat tarvittavaa lisäenergiaa viimeisille kolmelle kilometrille. Espoon rantareitistä ei ihan niin paljon voinut nauttia kuin ilman harmaata sadetta. Maaliin saapui läpimärkä, mutta tyytyväinen juoksija. Lippis on kyllä paras asuste sateessa :) Järjestelyille ainakin 9 pojoa, moitteettomat taas kerran, niinkuin olivat länkkärissäkin. Viikon kulttua sitten vartille Pirkkolaan, kolmatta kertaa. Nyt palautellaan muuta...

Tämän viikon aamulenkit ovat olleet hienoja, ei niinkään juoksemisen kannalta, joka kulkee ja kilometrit kertyvät, muttei säväytä erityisemmin juuri nyt... Mutta syysaamut ovat vaan niin hienoja, usvaa, kirpeyttä, orastavaa ruskaa. Ilmassa on hieman puiden solakkaa, niikuin pienimmäisemme taannoin totesi :) Ja Tadaa....tällä mennään huomenna:

En nyt viittis enää yhtään valittaa siitä kuinka mun työ vie leijonanosan energiasta ja kaikesta just nyt. Joo-joo, vie-vie...mitä sitten? Olen nyt alkanut juoksemaan jokatoinen päivä, ihastuttavaa. Olen löytänyt yhden uuden lenkkireitin, muikeeta. Juoksu on ollut täsmäase päänsisäiseen myllerrykseen, joka siis nyt johtuu massahyökkäyksestä mun aivoihini, joka taas juontaa juurensa työperäisiin asioihin, joista en nyt jaarittele yhtikäs sen enempää kuin: olen onnekas, mutta kaikella on puolensa. Työelämässäkin. Ihan tällaisessa käyttötarkoituksessa juokseminen ei ole minulla aiemmin ollut. Kun juoksee jaksaa paremmin, mutta että se selvittää sotkuisimmankin pään ja saa (työ)asiat (ainakin näennäiseen) järjestykseen. Hirveän käyttökelpoinen harrastus mulla, se täyttää vaativimmatkin odotukseni ja toiveeni aina uudelleen. Mulla on muuten 2.puolimaraton ikinä puolentoistaviikon kulttua. Näytti juoksunumerotkin olevan jaettu, kääks. ...

Täytyy tunnustaa, ihan järjettömästi TYÖ vie mun energiaa (ja aikaa) tällä hetkellä. Mutta, nautin kuitenkin melkein! joka hetkestä ja viimeistään kotona ja joka välissäkin pysähdyn ja rauhoitun??? Esimerkki viime viikolta: söin pikalounaan ratikkapysäkillä, kahvi ja patonki aikaa 9 min. Se oli jotenkin hauskaa ja hohdokasta ;-). (no hei kerran viikkoon noin voi tehdä!) Syksy on siis saanut musta otteen: palaverit, koulutukset, hässäkät, ohjeistukset, uudet ja vanhat asiat pyörii pää parassani, joka ihmeen hyvin jaksaa ja omaksuu. Kehitys on hyvästä. Juoksujani en ole unohtanut, juoksentelen noin 30 kilsaa viikossa = kolme lenkkiä (tai joskus kaksi, kilometrit kuitenkin samat). Elämäni toinen puolikas lähestyy, eikä pelota. Mutta saanko itsestäni irti parannusta edelliseen? Oikeastaan ihan sama, mä vaan tykkään juosta. En yhtään jaksa olla fitness-hullu ihminen nyt. Juoksen, koska se tuntuu hyvältä. Joogaan, koska se pitää mut vetreänä ja virkeänä. Ei m...

Eka puolustus: vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin taustakuvaa ja valikoitui näin naivi. Mutta siihen on hyvä ja mielestäni hienokin syy. Lauantaina ehdin maata auringossa pihalla, vähän niinkuin ennenvanhaan lapsena. Filtti, tyynyjä, kirja ja vaan olin. Luin Anne Swärdiä, suosittelen, loppukesän lempeässä auringossa ja välillä tuijottelin erilaisia mönkijöitä (hyönteisiä) nurmikolla, katselin puunoksien lomasta pilviä. Ja tajusin tosiasian: en muista koska olen tehnyt näin viimeksi. Lapsena ehti, jaksoi ja aikaa oli loputtomasti, pitkästymiseen asti. Nuorenakin oli aikaa. Nuorena aikuisenakin ehti, mutta nyt: koska viimeksi? Okei just muistin, että kerran kesälomalla rannalla miehen ja lasten kanssa, mutta silloin ehdin tuijotella haloa auringon ympärillä abouttia 10 min (tosiasiassa ehkä 5 min) ennenkuin joku pyysi lisää suolakeksejä ja banskua ja mehua. Mutta että oikein tuntikausien ulkonakellimissessio! Jep, kai...

melkein koko kesä meni niin ettei tuttua flowmaista- hyvänolontunnetta tullut lenkeillä (siis melkein!). Mutta viime viikolla viimeinkin: kylmät väreet juoksivat pitkin selkää ja karvat nousivat kropassa pystyyn silkasta ihanasta hyvänolon tunteesta. Niin tätähän mä tässä juoksemisessa hainkin, suu menee hymyyn, vauhti lisääntyy, musiikki tahdittaa juoksua, (ahas, tuo uusi kevyenliikenteen siltakin on valmistunut, ei ehdi jäädä tiirailemaan tarkemmin yksityiskohtia kun nyt kulkee niin hyvin), ohitan sen saman miehen kun joskus ennenkin, joka juoksee sillain hassusti jalat vispaten...mut ohittaa joku armeijaikäinen nuorimies, onkohan sama kuin silloin kerrankin? Ja kroppa ihan puhki lenkin jälkeen. Naama punaisena (niinkuin aina), ihan läpimärkänä hiestä (same). Ja seuraavalla lenkillä tossu kulki entistä paremmin eli tää käynnistyy tästä taas. Huh ja hyvä! Vauhti on jotenkin jumittanut koko kesän, nyt taas alkaa kulkemaan. Sitten olin salilla pitkästä pitk...

Eilen kotona kolmen naperoimman kuin yhdestä suusta kuultua 'siis ei oo totta, sä meinaat varata tv:n koko päiväksi ja katsot noita olympialaisia ja ME ei saada katsoa mitään...' Ihan hirveän hyvällä omallatunnolla sanoin: 'niin näin on, te voitte vaikka ulkoilla koko päivän...' Mutta tottahan toki se on ihan hirveetä jos lapset eivät saa katsoa mitä haluavat tv:stä silloin kun haluavat. Eilen sattui mielenkiintoinen olympiapäivä, ensin naisten maraton sitten miesten tenniksen loppuottelu ja ilta vielä täynnä juoksupainotteista ohjelmaa. Toisaalta tämä kisatv:n kyttääminen haittaa jo mun lenkkejäni merkittävästi. Tänään lenkille ja kunto nousuun huikeaan! Lopuksi: Bongasin tämmösen urheiluasukolumnin-> Trikoot on riskilläkin Njaapajaa, nyt olen kyllä ihan sitä mieltä, että juostessa on hyvä olla tekniset vaatteet ellei sitten välttämättä halua itse kärsiä turhaan. Viis siitä mitä muut sanoo, jos eivät kestä katsoa kääntäkööt pään pois :) Itse aloittelin joll...

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläi...

9 viikkoa mun seuraavaan koitokseen eli rantamaratonin puolikkaaseen. Ja oon ihan rento! Loma on tehnyt niin hyvää ja tehtävänsä. Nyt alkaa hiukan jo isompikin urheilu taas matkailun, rentoilun, hauskan pidon, hyvin syömisen ja juomisen yms. jälkeisesti kiinnostamaan ISOSTI! Viime viikolla kun tulimme biitsiltä, kotimme lähimmältä merenranta biitsiltä, ajoimme Jukka Viljasen kodin ohi (näemmä). Jukka oli portin pielessä ja vilkaisi minua. Mulla tärähti päässä...ultrajuoksun guru katsoo mua pistävästi silmiin ja sanoo, liikkeelle nainen NYT! Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt! Tämä sanominen oli siis henkistä ja mun päässä, mutta hyvä sattuma ja mainiota kerrassaan. (Juoksija-minulla on kuitenkin näemmä aina vähän huono omatunto jollei ole lenkillä...?? :)) Jukka, jos jostain kumman syystä joskus luet tämän, tämä on vain vitsiä, mutta toki siitä ohi ajoimme ja näin sinut. Todellakin arvostettavan kestävyysjuoksijan! Tämän viikon vielä nautin, juoksen pari len...

Toisinaan, niinkuin tänään, juostessa mulla alkaa blogisuoni pulputa. Kesälomaa, tuota työtätekevän elämän parasta aikaa, on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Kolmisen viikkoa vielä edessä. Mä elän kesälomia varten. En mitenkään vihaa työtäni, mutta rakastan kesää ja lomaa, ehkä juurikin siksi, ettei vapaata aina ole. Itsestäänselvyyksiä? 1. lomaviikon vietimme perheen kesken (2 aikuista ja neljä lasta 4-13-vuotiaat) Gotlannissa, niinkuin edellisessä tekstissä hiukan maltoin raappaista. En ole vieläkään toipunut Gotlannin ihanuudesta, muutan sinne tai toisaalle viettämään eläkepäiviäni sitten joskus. Ystäväni tietää, että mun kaukaisissa tulevaisuuden haaveissa on ollut jo parikymppisestä, eläkäpäivät meren rannalla omassa talossa. Kissan tai koiran kanssa, lasten ja lastenlasten vieraillessa. Näissä haaveissa ei koskaan aiemmin ollut miestä. :) Nyt luulen tavanneeni sellaisen, jonka kanssa haluan olla vielä silloinkin. Tai ollaanhan me hengattu yhdessä koht...

Tällaisissa maisemissa asuimme Gotlannissa. Ehdin yhdelle lenkille ja se olikin ensimmäinen lenkkini ulkomailla ikinä. Tästä alkakoon juoksuelämän uusi traditio! Aina matkalla lenkille, jollei ole työmatka kyseessä, eikä kerkeä:) Kirjailen ehkä myöhemmin Gotlannista lisää, koska se oli upea ja kaunis saari. Karu ja kivinen, mutta myös vehreä ja puutarhamainen. Ikivanha, keskiaikainen ja kaunis. Mä ehkä asuisin siellä jos olisin ruotsalainen :) Mutta matkan jälkeenkin on ollut elämää. Juoksuja ja ranta-elämää. Palataan kunhan helteiltä raaskii!!! Näissä maisemissa jengi lenkkeili Visbyssä, mä en ehtinyt. Tää on mun jäkikasvua, joka ehti :)

Olen vaikuttunut. Yksi hauskoista ja odotetuista päivistä elämässäni toteutui viime viikonloppuna. Olin katsomassa Stingiä.(Hyvässä seurassa). Hän oli juuri sitä kun olin tiennyt ja kuvitellutkin. Parasta tietysti oli paluu 'vanhoihin hyviin aikoihin' eli luutut ja sinfoniaorkesterit oli nyt jätetty kotiin. Tämä taitava, elämään selkeästi positiivisesti suhtautuva, upeassa kunnossa oleva mies (ääni & olemus) jätti ikuisen jäljen. Ihana! Enkä paneudu nyt asiaan sen enempää, kuin toteamalla: selkeä esikuva-ihminen siinä miten ihanasti suhtautuu elämään, se näkyy kasvoilla ja hymyssä. Sympaattinen, upea, lahjakas, kaunis, karismaattinen! Ja jotta hehkutus olisi täydellinen (anteeksi rakas mieheni, you know, että tää nyt on vaan tällaista :) ) Viime kesälle osui toisenlainen upea ihminen, josta huokui karisma, hyvinvointi, hieno ihminen-olemus. Mikko Koivu. Tosin hänet tapasin ihan kasvokkain, Stingiä piti kuikuilla hiukan kauempaa (naurua....). Kyllä, ma...

Mun urheilu on ollut tällä viikolla hiukan tän oloista: rustiikkista, hunningolla tai suorastaan retuperällä. Yksi lenkki ja enpä taida ehtiä muuta. Ohjelmaa on ollut paljon ja tulee vielä olemaan, loppuviikosta viihdepainotteista. Palataan oikein ottein (urheilu)asiaan ensi viikolla :) Kuvat muuten Hämeenlinnasta.

Vuoden paras idea! Juuri kun eilen mietin toistaiseksi vimosen (kesätauko) joogapuolitoistatuntisen jälkeen, että millä itsekurilla saan joogattua koko kesän ilman ryhmäkuria? (Näin mietin siis joka kesä tässä kohtaa). Ratkaisu heitettiin joogaavan naapurinnaisen muodossa mun eteeni: Perustetaan kesäjooga-ryhmä (kuin mysore-joogaa, mutta ilman ohjaajaa) meidän pihalle tai asuinalueen puistoon! Näppituntumalla jo meidänkin taloyhtiössä ainakin viisi (5) osaavaa joogamamaa. Mielettömän hieno idis. Tätä pitää nyt kehitellä ja toteuttaa, ties vaikka saataisiin koko kaupunginosan joogamamat ja fasat liikkeelle puistoaamujoogaan. Tänä aamuna lähdin aamulenkille klo: 5:55. Ihan mielettömän aikaisin siis, mutta mitä ihmettä: KAIKKI olivatkin jo liikkeellä! Päälläni upouudet tekniset vetimet: juoksutrikoot ja paita, itseasiassa ihan kaikki vaatetus oli täysin teknistä 1. kerran juoksu-urallani. Sukat: sponsoroitu, trikoot & paita: lahjoja, loput os...

Elämä on ollut viime päivinä sattuneista syistä tämännäköistä.... Lupaan pistää tossut jalkaan illansuussa ja ryhdistäytyä. Lenkille hophop!

Kuulin eilen 'totuuden'. Joogamaikkani ja eräs toinen himourheilijanainen kyselivät ennen joogatuntiamme mun kevään juoksuistani ja siitä mitä jatkossa olen suunnitellut jne. Kun kertoilin fiiliksiäni ja tavoitteitani, totesivat kuin yhdestä suusta: 'Eiku juokset koko maratonin, kun puolikas menee ilman sen kummempia, menee kokonainenkin. Sitten tiedät juokseesi ja ylittäneesi itsesi.' Ei auttanut mikään selittely ja vastaan haraaminen. 'Eiku juokset kokonaisen' oli aina vastaus. Tämä jäi niin pahasti päähäni soimaan, että ehkä mä myönnyn ajatukseen, kunhan nyt ensin juoksen vielä pari puolikasta alle. Jooko? En uskalla ryhtyä maratoniin vielä. Se pelottaa ja on juoksemisen aatelia. En ole aatelinen, vielä. Ja jos juoksee sen kokonaisenkin, niin mitä sitten jää jäljelle enää odotettavaa? Ei, ei, chillaillaan nyt vielä muutama hetki.

aamulenkillä mietittyä: Juokseminen on nyt muodikasta ja trendikästä, selkeästi on koska Me Naiset lehdessäkin kehoitetaan nousemaan sohvalta ja juoksemaan edes viisi kilometriä :) Hauskaa ja hyvä idea! Itse artikkeli ei kolahtanut muhun, koska olen sitten vissiin ollut liikunnallinen ennen juoksemistakin, enkä se sohvaperuna. Eli lähtötilanne ei ollut rapakunto. No, jokainen ihminen, joka saadaan vedettyä sieltä sohvalta veks ja liikkeelle on plussaa kansanterveydelle, vaikka sitten trendikkyyden nimissä :) Ja ilokseni voin sanoa, että juoksu on ollut minulle muodikasta kohta jo kolme vuotta. Mun ja juoksun vuosipäivä on 31.5. <3 Toivotaan, ettei kohta tule sitten kirjoituksia kuinka juoksu hajottaa ihmisen ja sitä ei pitäisi harrastaa, vähän niinkuin joogalle on käynyt? Kovasti ihmettelen tätä, joogaa pitkään harrastaneena. No, okei tunnen kaksi ihmistä, jotka syyllistävät joogaa kroppansa 'hajoamisesta'. Ehkä kyse on ollut kuitenkin siitä, että ei o...

Noista mun omista lenkkipoluista tuli mieleen hienoja asioita, jotka juoksu on tuonut tullessaan. Ensinnäkin on juoksuajankohdan tuoma tunnelma: aamulla on vastaavaa herkkyyttä kuin myöhään illalla, aamupäivällä tai illansuussa rauhaa ei löydä eikä tarvitsekaan löytää. Ja sitten reitit, aina löytyy uusia, loputtomasti ja sitäkautta kiinnittyy mm.kotiseutuun ihan eri tavalla kuin muutoin, omin jaloin, juoksien. Ihan eri asia kun mennä miehen ja lasten kanssa pyörä- tai kävelyretkelle (saati kulkea autolla). Nekin mukavia, mutta toisenlaisia. Yksin omissa ajatuksissaan havainnoi ja kokee kaiken niin täysillä. Tai sitten olen vaan aina ollut tällainen, tarvitsen omaakin aikaa ja sen otan tavalla tai toisella, nykyään kätevästi kuntokin kohenee samalla. Aikanaan asuin miehen ja silloin vasta yhden pienen lapsen kanssa Taka-Töölössä melkein Meilahdessa ja omalla ajallani menin meren rantaan, rantakallioille ja annoin ajatukset tuulen vietäviksi. To...

ja hiljaista murinaa... Lähdin eilen innokkaana lenkille kun heti alkuun näin naapurin miehen, jonka tiesin olleen myös Hcr:ssä viime lauantaina. Kyselin iloisena hänen aikaansa ja tietysti mainostin omaani, jolle hän tuhahteli ja kertoili juosseensa alle 2 tuntia. No, mutta oikeesti tosi ihanaa, silti puhisen koska olenhan yli kymmenen vuotta nuorempi ja rutkasti pienempi ja mitä vielä. :) Get over with it - sanoi miehenikin ja nauroi päälle ;-) Mulle sitten tavoitteeksi tuollainen aika jonnekin hamaan tulevaisuuteen? Ei vielä ensi puolikkaalle, mutta sitä seuraavalle. Joo. Ja se lenkki, siis mun palautuslenkki, meni hyvin. Olin palautunut.

Jes jengi! Niin se vaan kävi, että puolimaraton tuli juostua ensimmäisen kerran elämässä juoksutapahtumassa. Hienointa oli saapuminen juosten stadikalle, ihmisten 'hurratessa' ja kannustaessa. Liikutuksen kyyneleet tuli silmään ja taisi se olla yksi tämän astisen elämän kohokohdista. Tai ainakin Top Kahteenkymppiin pääsi! Rasittavinta oli noin 7 kilsan kohdalla tullut piip-tarve, jonne maltoin vasta 17 km kohdalla. Johtuikohan tästä se, etten yltänyt toive-aikatavoitteeseeni vaan jäin siitä 9 minuuttia. :) (alle 2:20 pääsin sentäs). Hcr:n järjestelyistä sen verran, että lähtö oli sekavaa, samoin maaliin tulon jälkeinen hässäkkä. Mutta kaikki tuo meni jotenkin kuin unessa. Itse juoksu taas ei mennyt unessa, se oli tönkköä, hauskaa, sujuvaa, hikistä, kuumaa, omituista, helppoa, raskasta ja hirveän kiitettävästi oli reitin varrella ihmisiä kannustamassa. Hienoa!!!! Mutta aikatavoiteestani: en ole tyytyväinen ja jääpähän jotain parannettavaa seuraavalle puolikkaalle,...

palkitaan huomenna. Olen niin tohkeissani. Näin jopa elämäni ensimmäisen juoksu-unen viimeyönä. Naurettavaa suorastaan, tämä onni ja into mitä koen. Toivotaan, että fiilis pysyy tositoimissa :) Tällä viikolla olen ollut kiireinen ja juossut vain kaksi alle kympin lenkkiä, mikä lienee oikein hyvä asia. En ole ehtinyt miettiä sen kummemmin hartaasti odotettua puolikastani vaan ottanut rennosti. Nyt alkaa jo tutuksikin tullut 'kisajännitys' tulemaan. Kävin tänään pojan kanssa fiilistelemässä Kisahallilla ja hakemassa numeroa, paitaa, chippiä...paikka pursuili samankaltaisia lajitovereita. Kääk, lyötiin käteen jopa maratonmatkailu-mainos. Ei nyt sentään sellaisia... Huomenna tapahtuu. Ja mitäpä sen jälkeen? - kysymys häilyy jo mielessä....syksyn juoksutapahtumat valittava....:)

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen. En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein. Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa.  http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelle...

Olenpas yllättynyt ja päässyt huomaamattani melkein tavoitteeseeni. Juoksentelin pidemmän länkkärin alle 1:50 ja olen tyytyväinen. Kelpo aika, kelpo juoksu! Olen erityisen tyytyväinen kun tovin kenkkuillut polveni ehti parantua ja pääsin toistaiseksi pisimpään tapahtumajuoksuuni. Ilma oli mukava, reitti kiva, ei tullut tuskastuttavaa oloa missään kohdassa, meni jopa ihmeen helposti. Tosin otin juoksun lenkkeilyvauhtia, kepeästi. Tälläinen kokemus rohkaisee minua järjettömästi, rohkaisee tällä tiellä. On melkein voittaja olo! Treeni jatkuu ja ilmeisesti vihdoin keväisemmissä säissäkin :)

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä. Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne. Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine. Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita. Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :). Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin.... Tylsää taustaa: Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin '...