Siirry pääsisältöön

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-))
Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita.
Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala (epämukava, märkä, kova, raskas).


aika hauskoja näin niputettuna
 
Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni.
Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH)
Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa näyttää hyvältä. Todellakin. Ja ei -  aerobic-osastolta ei välttämättä saa hyvää juoksupaitaa.
Ylläolevista yhtä käytän joogassa, loput on yksinomaan juoksuun.
 
Onkohan Tukholmassa paremmat urheiluvaatevalikoimat kuin meillä - asia täytyy selvittää  kuukauden päästä.
 
Hei juoksupaidalliset, tehkääpä omat värisuoranne. Tulisi kivaa katseltavaa!

Kommentit

  1. Mä olen niin jäljessä. Mulla on kaksi teknistä paitaa ja koskaan en ees jaksa/viitsi käyttää niitä. Ilmeisesti ei värit miellytä tai jotain.
    Mut ihana värisuora sulla.

    VastaaPoista
  2. Tuo punaisten, sinisten ja vihreiden kirjo on kyllä jo vaikuttava, vielä pari keltaista ja oranssia niin löytyy koko värikirjo :D

    Mäkään en mitään kunnon värisuoraa saa, omistan vaan niitä karmeita pinkkejä (mitä on usein tarjouksessa /poistoissa eri liikkeissä, miksiköhän? :-) ja ihania mustia. Tai hei, on mulla yksi vihreäkin, pitää nyt katsoa jos vaikka innostusin postaamaan :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vuoden ekat kilometrit

matkapostauksesta juoksupostaukseen... Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu. Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä). Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena. Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa. Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitä...