Siirry pääsisältöön

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-))
Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita.
Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala (epämukava, märkä, kova, raskas).


aika hauskoja näin niputettuna
 
Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni.
Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH)
Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa näyttää hyvältä. Todellakin. Ja ei -  aerobic-osastolta ei välttämättä saa hyvää juoksupaitaa.
Ylläolevista yhtä käytän joogassa, loput on yksinomaan juoksuun.
 
Onkohan Tukholmassa paremmat urheiluvaatevalikoimat kuin meillä - asia täytyy selvittää  kuukauden päästä.
 
Hei juoksupaidalliset, tehkääpä omat värisuoranne. Tulisi kivaa katseltavaa!

Kommentit

  1. P15 maaliskuuta, 2014

    Mä olen niin jäljessä. Mulla on kaksi teknistä paitaa ja koskaan en ees jaksa/viitsi käyttää niitä. Ilmeisesti ei värit miellytä tai jotain.
    Mut ihana värisuora sulla.

    VastaaPoista
  2. Heidi16 maaliskuuta, 2014

    Tuo punaisten, sinisten ja vihreiden kirjo on kyllä jo vaikuttava, vielä pari keltaista ja oranssia niin löytyy koko värikirjo :D

    Mäkään en mitään kunnon värisuoraa saa, omistan vaan niitä karmeita pinkkejä (mitä on usein tarjouksessa /poistoissa eri liikkeissä, miksiköhän? :-) ja ihania mustia. Tai hei, on mulla yksi vihreäkin, pitää nyt katsoa jos vaikka innostusin postaamaan :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...
2 kommenttia
Lue lisää

mökkinollaus

Heti kun olin saanut vanhimman lapseni Los Angelesin lentsikkaan (3 viikon kielimatka juuri peruskoulunsa päättäneelle tytölle, jolla on 9 enkussa :), pakkasimme kamat ja lähdimme kolmin aika extempore mökkilomalle kauimpaiseen saaristoon mihin about autolla pääsee (neljä lossia). Juhannus äärimmäisessä huitsukassa eli Houtskärissä, rakkaita lempinimiä myös huitsunkuusi, huitsinnevada, huitsinsääri, huitsinääri.   Menomatka meni yllättävänkin sujuvasti, ilman suurempia odotuksia lossirannoissa. Ruuhkaa ei ollut lainkaan. Perillä odotti aika vaatimaton mökkinen, johon kävimme kotiutumaan saman tien. Pikkupoika oli aluksi kauhuissaan olosuhteista - no kaupunkilaislapsi ja hyviin 'mökki'olosuhteisiin elämässään tottunut :). Kauaa ei kestänyt kun jalkapallo sai jo kyytiä isolla nurmella. Merenrantasauna lämpiämään sutjakasti ja grilli kuumaksi (kosteilla hiilillä ja sytykkeillä - aika tehtävä, muttei mahdoton: ruohonleikkurin bensaa tilk...
Lähetä kommentti
Lue lisää