Runningsup

muutama miete: - lasten harrastuksista . Lapsesta tulee liikkuvainen ja reipas ilman jokapäiväisiä jalkapallotreenejä tai voikkatunteja. Tämän olen tiennyt, koska olen itse muodostunut niin, vapaaehtoisesti liikkumalla ja paljon. En edes vihannut koulun liikuntatunteja, mutten ollut higarikaan niissä (paitsi voimistelussa). Mun perheen miespuoliset eli faija ja faijapuoli näyttivät kyllä hyvää esimerkkiä ja mua on kehotettu kokeilemaan lajia jos toistakin ja liikutettu lapsesta lähtien. Näkisin, että oma esimerkki on tärkeää tässä. Sen sijaan, että valittaa aina kun pitää vähän eväänsä liikauttaa, niin liikauttaa ja ottaa lapsen mukaan liikkumaan. Toisaalta jos on niitä, jotka eivät vaan kykene tai koskaan ehdi, asian voi ulkoistaa esim. urheiluseuroilla. Niissä vaan taitaa olla se vika, että höntsäilyä ei ole tarpeeksi...aika moni lopettaa viimeistään teini-iässä. Meidän juniori lopetti futiksen vuoden treenien jälkeen, ei siksi ettei olisi tykännyt jalkapallosta vaan siksi että por

Seuraa blogipostaus, jonka aiheena silmämeikki. Tai nojoo juhlakauteen fiilistely. Olen (mme) nyt jostain kumman syystä taas seuranneet Idolsia, vaikka onhan se nyt aika tyhmä ohjelma. Helppoa viihdettä, mutta siinä mielessä hauskaa, että jotkut ihmiset kokevat siinä aitoja onnistumisen tunteita, mikä on aina hyvä juttu! Mutta, kuten yleensäkin ehdin keskittyä myös epäolennaisuuksiin kuten Idols muikeloiden silmämeikkeihin (lähinnä nyt Maijan, Jannikan ja Annin). Paria viime lähetystä seuranneena olen ollut suorastaan kauhistunut siitä, miltä mun ihan perusarkimeikki ts. vaaleaa luomiväriä, rajaus ja ripsari näyttää oikesti. Ihan hirveältä, ainakin tv:ssä kaikilla. Kun taas (Maijan) ihanan utuinen sumusilmämeikki on suorastaan hurmaava. Aivan ihana koko Maija muutenkin, oikoo mun aiempia käsityksiä hänestä parempaan suuntaan. Kerrassaan suloinen, vahva ja aito ihminen. En ole koskaan ollut Maijan musiikin fani, mutta jätetään se asia siihen. Musamausta voi kiistellä, mutta se ei j

Tervehdys niin monen kuukauden jälkeen! En malttanut vieläkään kokonaan lopetella bloggaamista vaikka toki niin taas harkitsin. Kauheasti on kaikkea taas tapahtunut ja suunnitelmat muuttuneet osin totally! Elikkäs siis: Pitkä ja kuuma kesä ja erinäiset tonttiin liittyvät ongelmat saivat meidät tekemään miehen kanssa sellaisen päätöksen, joka tipautti pienen pienen ahdistuksen rintakehästä. Elokuussa päätimme laittaa tontin myyntiin ja jo syyskuussa löysimme sekä pian sen jälkeen ostimme ISON asunnon kerrostalosta <3 sellaisesta sijainnista, jossa olen halunnut asua viimeiset 15 vuotta (vai oliko se sittenkin aina?). Nyt asumme tässä tilapäisessä vuokra-asunnossa edelleen (vuosi täynnä, jihuu - se oli minimiasumisaika, jonka jälkeen voi hilppasta pois 1 kk irtisanomisajalla), kunnes uuden kämpän remontti on riittävän valmis. Teemme laajan remontin, jotta saamme asunnon mieleiseen kuntoon. Rempan suunnittelimme pikavauhtia, koska olemme jo vuosia hioneet makujamme yhteen mi

Viime perjantaina tuli kuuma . Kuuma kuin helteisenä kesäiltana. Nyt kun vanhin lapseni on kohta ollut vuoden täysi-ikäinen pääsimme yhdessä Olavin Tavastian valtaukselle (Uusivirta on yhteinen fanitus). Hauskaa kun ikärajattomat keikat voivat olla jo osittain taakse jäänyttä aikaa. Klubikeikka kun on  klubikeikka . Kyllä oli täydellisen ihana juttu, hurmaannuin taas täysin ja tanssimme putkeen kaksi tuntia. Mun lapsi ei siis noloile mua enkä mä häntä. (Ed.kommentti oli pakko tähän kirjoittaa, koska on niin liian usein kuultu yleistys, ehkäpä jopa myytti?) Tällä Olavin keikalla kuitenkin eniten hurmaannuin kitaristin soittotaidosta ja olemuksesta <3 Kesämies <3 Olavihan nyt hurmaa aina ja kaikki. :D Vesalan Paulakin piipahti lavalla, sweet she is. Klubikuuma  music is his aeroplane, too Lentokoneesta tuli mieleen, että kesäloma konkretisoitui kertaheitolla kun ostin meidän porukalle lentoliput kahden viikon Espanjan reissuun. Kaksi viikkoa : ei ainoast

mistä tietää, että on tullut vanhaksi (okei-okei, vanhemmaksi). Siitä, että pitää olla jatkuvasti pelastussuunnitelma itselleen oman jaksamisen kannalta. Työarki on välillä rasittavaa - antoisaa ja parasta ja ilman sitä en tahtoisi olla (vielä pitkään aikaan), mutta väsyttävää se silti on. Jotkut viikot ovat raskaampia kuin toiset - kivat ja kepeät viikot. Eilen huokaisin helpotuksesta kun vedin kotioven perässäni kiinni. Koko päivän päässä vallitsi ajatus: 'en ole rakennettu arkimaanantaita varten, plääh ja haukotus, onneksi huomenna on etäpäivä'. Maanantaiblues siis. Mulla on melkein aina. Noin tiistaista, viimeistään keskiviikosta perjantaihin olen työparhaimmillani. Jatkossa laitan rastin jonnekin jos olen jo maanantaina parhaimmillani (mitä silloin olen tehnyt eri tavalla?) Toisaalta, yleensä en ole perjantaisin mitenkään loppu (enää) toisin kuin monet muut. Jokin on muuttunut, enkä oikein hahmota mikä. Vaikuttaako melkeinpä jokaviikkoinen etäpäivä (milloin mikäkin viikonp

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

Tämän talven tulen muistamaan paitsi pimeydestä ja jäätävän kylmästä tuulesta, retroilussa asumisesta ja uusiin kokemuksiin hyppäämisistä töissä, myös siitä - että jo tammikuun lopussa olen kohtalaisen poikki. Ehkä siis muutama talvilomapäivä on otettava ja varastettava ne kesältä. Ehkä olen vain tulossa kipeäksi, silmät on kipeät ja rapean tuntuiset. Lapset ovat jo sairastaneet (tai para-aikaa sairastavat) tuota flunssa-aaltoa mikä nyt on meneillään. En muista koska olen viimeksi ollut itse kipeä. Vakaa aikomus tipattomaan t:n kosahti, koska viime viikolla piti viinitellä niin töissä (toki työajan jälkeen) kuin kotonakin. Se ei onneksi haittaa mitään kunhan ei tule tavaksi (viikolla :D). Suositus Kolmon3n ravinteliin Kalliossa. Oli kiva tunnelma tai johtuiko se vain mukavasta seurasta? Uupuneena valitan liikaa väsymystä, tiskejä, pyykkejä, päänsärkyä, menkkakipuja...njäh. Aika beisikkiä, mutta ei kauhean kivan kuuloista omaankaan korvaan - valitus. Silti valittaminen talvesta

Very changing, elämä on nyt sitä. Vanhana en varmaan yhtään kaipaa näitä aikoja. Nyt on ihan kiva. Viime viikolla mm . muutto töissä, Tampereen reissu (näin vain neukkarin ja istuin junassa, onneksi ei ole päivittäistä toimintaa), Länsimetroexcu, haastattelu yhteen juttuun jne. Tällä viikolla mm . raha-asioiden hoitamista, Eduskuntataloexcu, kauden eka astangajooga (it's like coming home), valokuvaussessio tähän haastatteluun, joka oli viime viikolla (kiinnostavaa, noin 45-60 min. olin ammattilaisen kuvattavana), esiintymisbriiffi ensi viikon yhteen juttuun jne. Erityismaininta todella hyville ja antoisille keskusteluille työkavereiden kanssa. En jaksaisi sitä hommaa ilman heitä <3 Mutta lääh, onneksi en ole politiikko, ihan näin perus toimihenkilökin saa paahtaa menemään. Tällä viikolla on myös ketuttanut armottomasti, syystä ja syyttä. Onneksi kaikki noi tosi jees hommat pehmentää reunoja. Mutta onko kuitenkin niin, että päiväkirjamaiset blogijutut ovat vähän tylsiä -

Raksablogiin kuuluu oleellisesti edellisen ja nykyisen (väliaikaisen) asumismuodon vertailu, nyt jo kahden kuukauden kokemuksella. Tosin kokemusta eri asumismuodoista löytyy laajasti menneisyydestäni. Löytyy niin omakotitalo, kerrostalot eri sijainneissa, paritalo kuin tuo edellinen rivarikokemuskin (vertailuissa noin yleisestikin on suotavaa jos vertailukokemusta on useamman kokemuksen verran laajemman näkökulman vuoksi). Kiinnostava elementti tässä asumiskokemuksessa on se, että se on RETROA. Asuin lapsuuden (ja niin asui mieskin) vastaavantyyppisessä 70-luvun kerrostalossa, enkä erityisemmin ole koskaan kaivannut niitä aikoja. Rakastan juuri nyt tätä kerrostalossa asumista, mutta tiedän sen johtuvan niin tästä hauskasta retrofiiliksestä kuin siitäkin, että asiaa oli odotettu sen kaksi vuotta. Ei ole ollut eikä tullut minkäänlaista kaipuuta edelliseen asuntoon, jokainen kuukausi siellä myyntiinlaiton jälkeen oli liikaa. Niinhän se homma menee, kun asiat päättää niin olo 'vanhass

Hei, mä muistin, että mulla on blogi blogitauolla. Ja sen, että tämän piti muuttua juoksublogista raksablogiksi. NYT muuttuu! Syyskuussa myimme asuntomme (isohkon hyväkuntoisen perheasunnon pääkaupunkiseudulta hyvien yhteyksien sekä palvelujen ääreltä. Myyntiaika oli 2v 2kk. Siinäpä realismia ihmisille. Tosin isojen asuntojen myyntipuuhat on sattuman kauppaa, eikä haluttu antaa sitä täysin ilmaiseksi.) ja lokakuun lopussa muutimme vuokrakerrostaloon rakentamisen ajaksi (4h + k) noin 500m päähän edellisestä asunnostamme ja noin 500m päähän tontistamme. Kaikessa kävikin sitten aikamoisen hyvä tuuri eli tilapäisasunto löytyi hoodeilta heti ja pystyimme luovuttamaan entisen sovitussa ajassa suhteellisen ongelmitta. Rakentaminen alkaa tänä vuonna - heti kun talvi loppuu (ehkä jo aiemminkin). Kesä siis oli ja meni, oli ainakin kaksi upeaa keikkaa (FooFighters ja RHCP. Mun musiikkirakkaudet <3) ja ihan hyvää lomailua. Ja sitten kuin puuntakaa saapui ostaja. Muutto oli kamala, mutta kaikk