10. huhtikuuta 2018

Kesäennakko

Viime perjantaina tuli kuuma. Kuuma kuin helteisenä kesäiltana.

Nyt kun vanhin lapseni on kohta ollut vuoden täysi-ikäinen pääsimme yhdessä Olavin Tavastian valtaukselle (Uusivirta on yhteinen fanitus). Hauskaa kun ikärajattomat keikat voivat olla jo osittain taakse jäänyttä aikaa. Klubikeikka kun on klubikeikka.
Kyllä oli täydellisen ihana juttu, hurmaannuin taas täysin ja tanssimme putkeen kaksi tuntia. Mun lapsi ei siis noloile mua enkä mä häntä. (Ed.kommentti oli pakko tähän kirjoittaa, koska on niin liian usein kuultu yleistys, ehkäpä jopa myytti?)

Tällä Olavin keikalla kuitenkin eniten hurmaannuin kitaristin soittotaidosta ja olemuksesta <3 Kesämies <3 Olavihan nyt hurmaa aina ja kaikki. :D Vesalan Paulakin piipahti lavalla, sweet she is.

Klubikuuma




music is his aeroplane, too

Lentokoneesta tuli mieleen, että kesäloma konkretisoitui kertaheitolla kun ostin meidän porukalle lentoliput kahden viikon Espanjan reissuun. Kaksi viikkoa: ei ainoastaan lomaa vaan myös lämpöä ja perhe-elämää meidän täysjengillä. Me kuusi + extrana tyttären poikaystävä. Sounds good.
En nyt millään jaksaisi odottaa kesää tällaisessa orastavassa keväässä kärvistellen. (Tulee- ei tule- tulee- ei tule... ...)
Toisaalta nyt näyttää siltä, että rakentaminen alkaa ensi kuussa viimeistään kesäkuussa. Että ehkäpä aika meneekin kuin siivillä ja proggista riittää.
Tämä hiukan vielä alkamaton kevät on kyllä pitkä, vaikka katkoksiakin on, silti matka kesään tuntuu loputtoman pitkältä. Kaikkia uuvuttaa ajoittain on/off.
Eilen illalla oli nuorimmainen perheestä niin poikki kuin vain voi olla. Maanantai oli kuulemma täynnä velvoitteita: aikainen herätys, koulupäivä, futistreenit, joukkuekuvaus, läksyt. Voi pientä. Liikaa maanantaille, joskus toiste noi menee heittämällä.
Kaikki me välillä tarvittais Olavin (esiintymis)energia. Toisaalta mun työkaverit jankuttaa että ne tarvis mun energian...hmmm.. Ota tästä nyt sitten selvää :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti