Siirry pääsisältöön

Heippa vaan sulle talvi?

Tämän talven tulen muistamaan paitsi pimeydestä ja jäätävän kylmästä tuulesta, retroilussa asumisesta ja uusiin kokemuksiin hyppäämisistä töissä, myös siitä - että jo tammikuun lopussa olen kohtalaisen poikki. Ehkä siis muutama talvilomapäivä on otettava ja varastettava ne kesältä.


Ehkä olen vain tulossa kipeäksi, silmät on kipeät ja rapean tuntuiset. Lapset ovat jo sairastaneet (tai para-aikaa sairastavat) tuota flunssa-aaltoa mikä nyt on meneillään. En muista koska olen viimeksi ollut itse kipeä.


Vakaa aikomus tipattomaan t:n kosahti, koska viime viikolla piti viinitellä niin töissä (toki työajan jälkeen) kuin kotonakin. Se ei onneksi haittaa mitään kunhan ei tule tavaksi (viikolla :D).
Suositus Kolmon3n ravinteliin Kalliossa. Oli kiva tunnelma tai johtuiko se vain mukavasta seurasta?


Uupuneena valitan liikaa väsymystä, tiskejä, pyykkejä, päänsärkyä, menkkakipuja...njäh. Aika beisikkiä, mutta ei kauhean kivan kuuloista omaankaan korvaan - valitus.


Silti valittaminen talvesta on mun lemppariaiheita ja vuosittain toistuvaa. Jos olisin kotona (tai etelässä) talvet, en ehkä nurisisi, mutta pimeässä aikaisin (ja myöhään) väsyneenä könyäminen ei ole innostavaa. Ei kannata ehdottaa kirkasvalolamppuja, niitä inhoan. Ne on mun ja parin työkaverin vakkarivalitusaihe, pimeässä liian kirkkaat valot. Sattuu rapeisiin silmiin.


Teetä ja kynttilänvaloa ja peitto korviin, ah - kaikki suomalaiset eivät todellakaan rakasta kaamosta (ja loskakaaosta).


Mutta, koska valittamalla ei pitkälle pötkitä, sitä on turha tässäkään nyt enempää tehdä. Tämän talven tulen jälkeenpäin oikeasti muistamaan siitä, että uskalsin ja sain (taas) kokeilla omia rajojani ja luotin osaamiseeni (ja muut luottivat, hain tukea siihen mielipiteeseen ainakin kymmeneltä :D). Olen kyllä kivassa työssä, jossa ei koe kahta samanlaista työpäivää, vaikka arjessa ajoittain väsyttääkin.


'Jos tietäisin, minne olen menossa, en olisi menossa minnekään'
'On hyvä välttää entisiä polkuja'.
(A.Ratia - Marimekon mainosvihkosta vohkitut lauseet sopivat elämään).


Lopetan valittamisen heti kun tulee kevät <3
Need some yellow light!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran. Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa. Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla. Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali! Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, ko

talvitavoite

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

kalliolle kukkulalle juoksen minä....

Trailrunning , my darlings, sai mun pohkeet pitkästä aikaa (sitten vuosiin) tukkoon ja paukkumaan. On se sen verran raskasta puuhaa, tuo metsässä, kallioilla, poluilla, pöpeliköissä ryysäily. Ja aivan mahtavaa :) Turhat työperäiset patoutumatkin häipyi hus takaviistoon ja pää oli taas joustava metsähaipakan jälkeen. Koivet kyllä huusivat apua, jonka saivat eilisessä erittäin venyttävässä joogasessiossa.   Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.  Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään. Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä