Siirry pääsisältöön

näinä aikoina

Very changing, elämä on nyt sitä.
Vanhana en varmaan yhtään kaipaa näitä aikoja. Nyt on ihan kiva.

Viime viikolla mm. muutto töissä, Tampereen reissu (näin vain neukkarin ja istuin junassa, onneksi ei ole päivittäistä toimintaa), Länsimetroexcu, haastattelu yhteen juttuun jne. Tällä viikolla mm. raha-asioiden hoitamista, Eduskuntataloexcu, kauden eka astangajooga (it's like coming home), valokuvaussessio tähän haastatteluun, joka oli viime viikolla (kiinnostavaa, noin 45-60 min. olin ammattilaisen kuvattavana), esiintymisbriiffi ensi viikon yhteen juttuun jne. Erityismaininta todella hyville ja antoisille keskusteluille työkavereiden kanssa. En jaksaisi sitä hommaa ilman heitä <3

Mutta lääh, onneksi en ole politiikko, ihan näin perus toimihenkilökin saa paahtaa menemään.

Tällä viikolla on myös ketuttanut armottomasti, syystä ja syyttä. Onneksi kaikki noi tosi jees hommat pehmentää reunoja.

Mutta onko kuitenkin niin, että päiväkirjamaiset blogijutut ovat vähän tylsiä - ei sellaista. Kaikillahan on enemmän tai vähemmän elämää :D Mitä kukaan siitä saa, että lukee toisten luetteloita siitä, mitä sitä nyt on sitten tullut tehtyä. Noh, ei niin mitään. Parhaita ovat yhteen tai kahteen aiheeseen pureutuvat jutut. Ovat ne sitten hauskoja tai vähemmän hauskoja, niissä on ideaa, I'd say.

Mulla ei oo nyt sellasta, moi.



Tämän viikon etäpäiväkin meni juoksennellessa ympäriinsä, kissa hoiti hommia sillä välin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

poimintoja

Taisin olla aika hektisessä tilassa ja liikaa kofeiinia suonissa kun kirjoitin edellisen poustingin :D Kieltämättä aikamoista lentoa on kyllä ollut töissä, hyvää ja huonoa. Mutta ei se mitään. Lennossa kestää kun tulee välillä suvantoja ja on näitä muitakin juttuja, kuten: - Kiitoksia. Mm. kiitosta isoimmalta päälliköltä, jolta voi (tai kiitosta ja hymiö :D). Mä tykkään kiitoksista, as we know. - Ilmajoogaa. Luoja miten kiinnostavaa se on. Ilmajoogailut ovat edenneet jo paljon vaativimpiin suorituksiin ja on palkitsevaa huomata kykenevänsä niihin. Ei siis pelkkää pussukassa köllöttelyä tai venyttelyä kropan tahdissa ole se laji. Esim. käsilläseisonta liinojen varassa ja siihen perään törkeen tehokkaat vatsalinkut vapaasta roikkumisasennosta. Super! Lantioriipunnat eteen ja taakse ovat jo tuttuja ja rentoja. Niistä tulee hauskat mustelmat lonkkaan. Ylipäänsä tosta lajista tulee mustelmia. Oppi ja harrastus jatkuu. - Flowjoogaa. Sinne astangan väleihin. Hiivatti miten tykkään siit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein

nenä pinnan yläpuolella

pinnalla ja pinnan alla (ts. what's up): - musaonnellisuus. Pääsin reilun 20 vuoden venauksen jälkeen (no en vaan ole aiemmin päässyt) vihdoin RHCP:n keikalle ja se oli niin HYVÄ. Niin IHANA. Olin TRANSSISSA onnesta. Hyvä musiikki ja joraus saa mut onneen. Ja ylävartalot. - puolulkoilu. Ennen rakasta keikkaa olimme rakkaan miehen kanssa tapaksilla ja viineillä ja oluella. Ihanaa toimia näin keskellä viikkoa! (mun tulevaisuus kohta: keskellä viikkoa huvittelu- hahaa) - veemäinen väsymys. Johtuen aivan älyvapaasta paljoudesta töissä. Ja silti samaan aikaan se sama duuni on älyttömän monipuolista ja kiinnostavaa. Mä vaan tarvitsisin enemmän unta (8-10 tuntia per yö). Ja joskus niitä rauhallisiakin työpäiviä. - maanantaiangstit. Olen ollut kaksi viimeisintä maanantaita järkyttävässä olotilassa. Ihan todella vaivoin olen kyennyt peittämään maanantaivihan viattomilta läsnäkulkijoiltani (monelta pääsen eläkkeelle ja vaan hissuttelemaan elämällä?) Mua aidosti pelottaa miten selviän