Siirry pääsisältöön

no excuses... ...

jep, en tarttenut sitten tekosyitä. En päässyt Rantamaratonin puolikkaalle flunssan takia.
Mutta enpä nyt hirveästi sure, onhan noihin osallistuttu, kisoihin ja lisää tulee.... :) Oikein huonoa tuuriakaan en jaksa syyttää, koska oli kuitenkin vasta kolmas tapahtuma johon en päässyt.

Onnea vaan kaikille juoksijoille, kun te eilen juoksitte mä menin perheen kanssa pizzalle. Hah!!!

No työmatka aamuna keskiviikkona oli kurkku yhtäkkiä santapaperia ja ääni melkein pois. Reissuun oli pakko lähteä ja kahden päivän kiva, mutta törkeen raskas reissu ei ainakaan parantanut kurkkua vaan se tauti meni keuhkoihin asti. Ensin työt sitten terveys ja huvit.

Tänään metsässä haistelemassa  syysilmaa, kävellen.

Nyt odottelen, että ensi sunnuntaina pääsen kuitenkin 10,5 km juoksuille Pirkkolaan. Pääsenhän?

Kommentit

  1. Harmi kun et päässyt rantamaratoniin juoksemaan, mutta niin se vaan on että jos flunssa tulee, niin ei sille mitään mahda. Ja flunssaisena juokseminen on aika toivotonta, jopa mahdotonta. Eikä ainakaan viisasta.

    Ja eikös se terveys nyt olisi ennen työntekoa, vai miten se meni? ;)

    Ja paranemisia! Kun rauhassa nyt otat tän viikon niin juoksuille pääset. Sanon ma.

    VastaaPoista
  2. Mun blogissa olisi sulle haaste ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...