Hullustihan siinä sitten kävi, tanssilattialta lekuriin.
Korokepohjakorkkarit petti ja liukas danssilattia... ;-)
Toisen jalan jalkapöytä murtui, kahteen viikkoon ei kävelyä käytännössä. Ja neljä viikkoa kepeillä, tämä on hoitosuunnitelma. Tämä siis jos paranee hyvin. Kaikkihan voi mennä huonomminkin.
Osaan kuitenkin jo hyvin könkätä täällä kotona.
Nuori mieslääkäri oli sitä mieltä, että onpa nätti murtuma :), kyllä se paranee.
Sinne meni juoksut tältä keväältä, sinne hävisi työkiireet, nyt on aikaa.
Toisaalta hätätöitä voin osittain tehdä kotoa käsin ja hoitaa ne kaikki mahdolliset rästipuuhat nyt, joihin ei tarvita jalkoja.
Kivutkin hoituu särkylääkkeillä. Tavallaan tilanteeseen sopeuduin samantien, ehkä siksi koska mulle ei ole koskaan käynyt mitään tällaista (murtumisia ei koskaan). Tai siksi, että breikki töistä ei ole mulle katastrofi (en ole koskaan ollut näin pitkällä sairiksella, never).
Nyt voin keskittyä olennaiseen eli kouluuni (onneksi etätyöt sinnekin sopii lukujärjestykseen), kotiin ja lapsiin tai joo muahan täällä saa passata osittain...
Että otan tästä nyt irti sen kaiken mitä saan.
Toivotaan et perhe kestää. Pikkupoika saa olla nyt enempi kotona. Tytär joutuu ottamaan enemmän vastuuta ja mies hoitamaan melkein joka ikisen asian mihin tarvitaan jalkoja. Katsotaan koska se kyllästyy....
Auton rattiin en pääse ainakaan 2 viikkoon.
Että hyvät naiset heittäkää korokepohjakorkkarinne mäkeen ja kun tanssitte, muistakaa varovaiset muuvit. Sama pätee muhun jatkossa. Ja en muuten ollut ainut joka veti lipandeeroksia noissa bileissä.
Huh.
Multa ei tule siis enempää juoksutarinaa tänä keväänä, siirsin jo kaksi juoksutapahtumaa ensi vuoteen. Kesäkuun puolikkaallekaan ei taida olla asiaa. Syksyllä sitten.
Ensimmäinen kysymykseni lääkärille oli kun röngten kuvia katsottiin: 'Koska voin taas juosta?'
Katsoi erittäin pitkään ja totesi: 'No et vähään aikaan, et.'
Voi kyllä tulla muuta juttua, ties vaikka hoksaisin vaikka mitä täällä kotona puuhatessani.
Elämänmuutos tai joku kiva juttu voisi tästä seurata.
Korokepohjakorkkarit petti ja liukas danssilattia... ;-)
Toisen jalan jalkapöytä murtui, kahteen viikkoon ei kävelyä käytännössä. Ja neljä viikkoa kepeillä, tämä on hoitosuunnitelma. Tämä siis jos paranee hyvin. Kaikkihan voi mennä huonomminkin.
Osaan kuitenkin jo hyvin könkätä täällä kotona.
Nuori mieslääkäri oli sitä mieltä, että onpa nätti murtuma :), kyllä se paranee.
Sinne meni juoksut tältä keväältä, sinne hävisi työkiireet, nyt on aikaa.
Toisaalta hätätöitä voin osittain tehdä kotoa käsin ja hoitaa ne kaikki mahdolliset rästipuuhat nyt, joihin ei tarvita jalkoja.
Kivutkin hoituu särkylääkkeillä. Tavallaan tilanteeseen sopeuduin samantien, ehkä siksi koska mulle ei ole koskaan käynyt mitään tällaista (murtumisia ei koskaan). Tai siksi, että breikki töistä ei ole mulle katastrofi (en ole koskaan ollut näin pitkällä sairiksella, never).
Nyt voin keskittyä olennaiseen eli kouluuni (onneksi etätyöt sinnekin sopii lukujärjestykseen), kotiin ja lapsiin tai joo muahan täällä saa passata osittain...
Että otan tästä nyt irti sen kaiken mitä saan.
Toivotaan et perhe kestää. Pikkupoika saa olla nyt enempi kotona. Tytär joutuu ottamaan enemmän vastuuta ja mies hoitamaan melkein joka ikisen asian mihin tarvitaan jalkoja. Katsotaan koska se kyllästyy....
Auton rattiin en pääse ainakaan 2 viikkoon.
Että hyvät naiset heittäkää korokepohjakorkkarinne mäkeen ja kun tanssitte, muistakaa varovaiset muuvit. Sama pätee muhun jatkossa. Ja en muuten ollut ainut joka veti lipandeeroksia noissa bileissä.
Huh.
Multa ei tule siis enempää juoksutarinaa tänä keväänä, siirsin jo kaksi juoksutapahtumaa ensi vuoteen. Kesäkuun puolikkaallekaan ei taida olla asiaa. Syksyllä sitten.
Ensimmäinen kysymykseni lääkärille oli kun röngten kuvia katsottiin: 'Koska voin taas juosta?'
Katsoi erittäin pitkään ja totesi: 'No et vähään aikaan, et.'
Voi kyllä tulla muuta juttua, ties vaikka hoksaisin vaikka mitä täällä kotona puuhatessani.
Elämänmuutos tai joku kiva juttu voisi tästä seurata.
No kävipäs nyt huono säkä, mutta eihän tuolle muuta voi kuin antaa parantua rauhassa. Ja nyt saat sitten "sairastaa" ihan hyvällä omallatunnolla, jos nyt jotain positiivista pitää keksiä. Ja se on myös totta että kun on aikaa ajatella ja kuunnella itseään, siitä voi seurata jotain todella uutta.
VastaaPoistaParanemisia!
Jesp, säkä oli huono. Johtuikohan aprillipäivästä? Mutta eihän se maailma nyt tähän kaadu, todellakaan. Negatiivinen ajattelu on mulle niin vierasta, että :) Harmitus on eri asia kuin jossain negoissa vellominen. Juoksuaikaa on mulla vielä edessä kun koipi terve! Mulla on sellainen tunne, että nyt ehtii kuunnella itseään muuallakin kuin lenkeillä. Uuden pulpahtamista ootellen :) Ja juoskaa muut kun voitte, mä laitan toppavaatteet päälle vääntäydyn terassille ja annan auringon lämmittää kasvoja.
VastaaPoista