Siirry pääsisältöön

tanssilattian kautta

Hullustihan siinä sitten kävi, tanssilattialta lekuriin.
Korokepohjakorkkarit petti ja liukas danssilattia... ;-)
Toisen jalan jalkapöytä murtui, kahteen viikkoon ei kävelyä käytännössä. Ja neljä viikkoa kepeillä, tämä on hoitosuunnitelma. Tämä siis jos paranee hyvin. Kaikkihan voi mennä huonomminkin.
Osaan kuitenkin jo hyvin könkätä täällä kotona.
Nuori mieslääkäri oli sitä mieltä, että onpa nätti murtuma :), kyllä se paranee.

Sinne meni juoksut tältä keväältä, sinne hävisi työkiireet, nyt on aikaa.
Toisaalta hätätöitä voin osittain tehdä kotoa käsin ja hoitaa ne kaikki mahdolliset rästipuuhat nyt, joihin ei tarvita jalkoja.
Kivutkin hoituu särkylääkkeillä. Tavallaan tilanteeseen sopeuduin samantien, ehkä siksi koska mulle ei ole koskaan käynyt mitään tällaista (murtumisia ei koskaan). Tai siksi, että breikki töistä ei ole mulle katastrofi (en ole koskaan ollut näin pitkällä sairiksella, never).
Nyt voin keskittyä olennaiseen eli kouluuni (onneksi etätyöt sinnekin sopii lukujärjestykseen), kotiin ja lapsiin tai joo muahan täällä saa passata osittain...
Että otan tästä nyt irti sen kaiken mitä saan.

Toivotaan et perhe kestää. Pikkupoika saa olla nyt enempi kotona. Tytär joutuu ottamaan enemmän vastuuta ja mies hoitamaan melkein joka ikisen asian mihin tarvitaan jalkoja. Katsotaan koska se kyllästyy....
Auton rattiin en pääse ainakaan 2 viikkoon.
Että hyvät naiset heittäkää korokepohjakorkkarinne mäkeen ja kun tanssitte, muistakaa varovaiset muuvit. Sama pätee muhun jatkossa. Ja en muuten ollut ainut joka veti lipandeeroksia noissa bileissä.
Huh.

Multa ei tule siis enempää juoksutarinaa tänä keväänä, siirsin jo kaksi juoksutapahtumaa ensi vuoteen. Kesäkuun puolikkaallekaan ei taida olla asiaa. Syksyllä sitten. 
Ensimmäinen kysymykseni lääkärille oli kun röngten kuvia katsottiin: 'Koska voin taas juosta?'
Katsoi erittäin pitkään ja totesi: 'No et vähään aikaan, et.'

Voi kyllä tulla muuta juttua, ties vaikka hoksaisin vaikka mitä täällä kotona puuhatessani.
Elämänmuutos tai joku kiva juttu voisi tästä seurata.

Kommentit

  1. No kävipäs nyt huono säkä, mutta eihän tuolle muuta voi kuin antaa parantua rauhassa. Ja nyt saat sitten "sairastaa" ihan hyvällä omallatunnolla, jos nyt jotain positiivista pitää keksiä. Ja se on myös totta että kun on aikaa ajatella ja kuunnella itseään, siitä voi seurata jotain todella uutta.

    Paranemisia!

    VastaaPoista
  2. Jesp, säkä oli huono. Johtuikohan aprillipäivästä? Mutta eihän se maailma nyt tähän kaadu, todellakaan. Negatiivinen ajattelu on mulle niin vierasta, että :) Harmitus on eri asia kuin jossain negoissa vellominen. Juoksuaikaa on mulla vielä edessä kun koipi terve! Mulla on sellainen tunne, että nyt ehtii kuunnella itseään muuallakin kuin lenkeillä. Uuden pulpahtamista ootellen :) Ja juoskaa muut kun voitte, mä laitan toppavaatteet päälle vääntäydyn terassille ja annan auringon lämmittää kasvoja.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää