Siirry pääsisältöön

se näyttää niin viattomalta


eikö vain?
 
Tältä näyttää 1,5 viikkoa tapaturmasta (murtumasta) parantunut jalkapöytä. Turvotus laskenut melkein kokonaan. Väri muuttunut abouttia normaaliksi. Särkykin on huomattavasti maltillisempaa. Se on niin viattoman näköinen, että tekisi melkein mieli hyppiä sillä.
Vähintäänkin venytellä sitä nautinnollisesti. Mutta murrrr... se on aivan klesa vielä. Ensi viikon loppupuolella saan alkaa keppien kanssa kevennettyä askellusta harjoittelemaan. Pääsiäisen jälkeen ehkä, siis ehkä voin könkätä jo töihin. Vappuna jo kuulemma kävelen sillä. huokaus
 
Tässä on sitten tullut tehtyä kaikkea mitä yksijalkainen voi eli etätöitä, maltilla tosin.
Työpaikka ei nyt tykkää rasittaa mua. Koulutöitä, sen verran kuin on tullut. Matkakirjoja (kuvat kirjoiksi). Rästit on melkein vuoden takaisesta Rooman matkasta asti. 
Lukemista, ruuan laittoa (yksijalkaisesti, hiukan uuvuttavaa) ja ihan liikaa tv:tä. Tänään könkkäsin ravintolaan sunnuntailounaalle perheen kanssa, meni yllättävän hyvin. Siis alkupalojen haku seisovasta pöydästä.
Kotona olen kehittänyt oman nopean tavan könkätä ja vain yhden pienen pienen kerran olen vahingossa hiukan astunut oikean päkiän päälle eikä tule tapahtumaan toiste. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Aivan järkyttävää. Eli joskus toiste sitte.
 
Ulkoilman puutteeseen saattaa myös ihminen pakahtua, onneksi mulla on ollut niin rattoisaa kotona, ettei ole tarvinnut hirveästi tuskailla sitä. Terassilla olen istunut kerran kirjan kanssa, syväjäädytin itseni ja aivastelin monta päivää sen jälkeen. No näillä sadesäillä en paljoa ole siinäkään menettänyt vain ne hyvät happirikkaat juoksukelit.
 
Mutta koska nuori (ja kivan näköinen) mieslääkäri on minulle lupaillut, että tämä on vappuna jo suhteellisen ok. Ja reissuunkin saan lähteä Tukholmaan heti vapun jälkeen sillä ehdolla, että istuskelen paljon kahviloissa ja joo ei tanssilattiaa aikoihin. Uskon tätä nuorta lääkäriä. Toki.
 
Pitäisiköhän lähteä tulevaisuudessa mieheni kanssa paritanssikursseille, voisin sitten aina tukeutua hänen voimakkaisiin käsivarsiinsa. heh. Töistä muuten eräskin lähetti terveisiä, että paranna nyt tanssijalkasi rauhassa kuntoon, sitten taas paahdetaan hommia. Ihmeen houkuttelevia nuo työtkin täältä kotinäkökulmasta. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää