Siirry pääsisältöön

se näyttää niin viattomalta


eikö vain?
 
Tältä näyttää 1,5 viikkoa tapaturmasta (murtumasta) parantunut jalkapöytä. Turvotus laskenut melkein kokonaan. Väri muuttunut abouttia normaaliksi. Särkykin on huomattavasti maltillisempaa. Se on niin viattoman näköinen, että tekisi melkein mieli hyppiä sillä.
Vähintäänkin venytellä sitä nautinnollisesti. Mutta murrrr... se on aivan klesa vielä. Ensi viikon loppupuolella saan alkaa keppien kanssa kevennettyä askellusta harjoittelemaan. Pääsiäisen jälkeen ehkä, siis ehkä voin könkätä jo töihin. Vappuna jo kuulemma kävelen sillä. huokaus
 
Tässä on sitten tullut tehtyä kaikkea mitä yksijalkainen voi eli etätöitä, maltilla tosin.
Työpaikka ei nyt tykkää rasittaa mua. Koulutöitä, sen verran kuin on tullut. Matkakirjoja (kuvat kirjoiksi). Rästit on melkein vuoden takaisesta Rooman matkasta asti. 
Lukemista, ruuan laittoa (yksijalkaisesti, hiukan uuvuttavaa) ja ihan liikaa tv:tä. Tänään könkkäsin ravintolaan sunnuntailounaalle perheen kanssa, meni yllättävän hyvin. Siis alkupalojen haku seisovasta pöydästä.
Kotona olen kehittänyt oman nopean tavan könkätä ja vain yhden pienen pienen kerran olen vahingossa hiukan astunut oikean päkiän päälle eikä tule tapahtumaan toiste. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Aivan järkyttävää. Eli joskus toiste sitte.
 
Ulkoilman puutteeseen saattaa myös ihminen pakahtua, onneksi mulla on ollut niin rattoisaa kotona, ettei ole tarvinnut hirveästi tuskailla sitä. Terassilla olen istunut kerran kirjan kanssa, syväjäädytin itseni ja aivastelin monta päivää sen jälkeen. No näillä sadesäillä en paljoa ole siinäkään menettänyt vain ne hyvät happirikkaat juoksukelit.
 
Mutta koska nuori (ja kivan näköinen) mieslääkäri on minulle lupaillut, että tämä on vappuna jo suhteellisen ok. Ja reissuunkin saan lähteä Tukholmaan heti vapun jälkeen sillä ehdolla, että istuskelen paljon kahviloissa ja joo ei tanssilattiaa aikoihin. Uskon tätä nuorta lääkäriä. Toki.
 
Pitäisiköhän lähteä tulevaisuudessa mieheni kanssa paritanssikursseille, voisin sitten aina tukeutua hänen voimakkaisiin käsivarsiinsa. heh. Töistä muuten eräskin lähetti terveisiä, että paranna nyt tanssijalkasi rauhassa kuntoon, sitten taas paahdetaan hommia. Ihmeen houkuttelevia nuo työtkin täältä kotinäkökulmasta. :)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...
2 kommenttia
Lue lisää

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.
Lähetä kommentti
Lue lisää

vuoden ekat kilometrit

matkapostauksesta juoksupostaukseen... Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu. Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä). Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena. Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa. Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitä...
4 kommenttia
Lue lisää