Siirry pääsisältöön

se näyttää niin viattomalta


eikö vain?
 
Tältä näyttää 1,5 viikkoa tapaturmasta (murtumasta) parantunut jalkapöytä. Turvotus laskenut melkein kokonaan. Väri muuttunut abouttia normaaliksi. Särkykin on huomattavasti maltillisempaa. Se on niin viattoman näköinen, että tekisi melkein mieli hyppiä sillä.
Vähintäänkin venytellä sitä nautinnollisesti. Mutta murrrr... se on aivan klesa vielä. Ensi viikon loppupuolella saan alkaa keppien kanssa kevennettyä askellusta harjoittelemaan. Pääsiäisen jälkeen ehkä, siis ehkä voin könkätä jo töihin. Vappuna jo kuulemma kävelen sillä. huokaus
 
Tässä on sitten tullut tehtyä kaikkea mitä yksijalkainen voi eli etätöitä, maltilla tosin.
Työpaikka ei nyt tykkää rasittaa mua. Koulutöitä, sen verran kuin on tullut. Matkakirjoja (kuvat kirjoiksi). Rästit on melkein vuoden takaisesta Rooman matkasta asti. 
Lukemista, ruuan laittoa (yksijalkaisesti, hiukan uuvuttavaa) ja ihan liikaa tv:tä. Tänään könkkäsin ravintolaan sunnuntailounaalle perheen kanssa, meni yllättävän hyvin. Siis alkupalojen haku seisovasta pöydästä.
Kotona olen kehittänyt oman nopean tavan könkätä ja vain yhden pienen pienen kerran olen vahingossa hiukan astunut oikean päkiän päälle eikä tule tapahtumaan toiste. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Aivan järkyttävää. Eli joskus toiste sitte.
 
Ulkoilman puutteeseen saattaa myös ihminen pakahtua, onneksi mulla on ollut niin rattoisaa kotona, ettei ole tarvinnut hirveästi tuskailla sitä. Terassilla olen istunut kerran kirjan kanssa, syväjäädytin itseni ja aivastelin monta päivää sen jälkeen. No näillä sadesäillä en paljoa ole siinäkään menettänyt vain ne hyvät happirikkaat juoksukelit.
 
Mutta koska nuori (ja kivan näköinen) mieslääkäri on minulle lupaillut, että tämä on vappuna jo suhteellisen ok. Ja reissuunkin saan lähteä Tukholmaan heti vapun jälkeen sillä ehdolla, että istuskelen paljon kahviloissa ja joo ei tanssilattiaa aikoihin. Uskon tätä nuorta lääkäriä. Toki.
 
Pitäisiköhän lähteä tulevaisuudessa mieheni kanssa paritanssikursseille, voisin sitten aina tukeutua hänen voimakkaisiin käsivarsiinsa. heh. Töistä muuten eräskin lähetti terveisiä, että paranna nyt tanssijalkasi rauhassa kuntoon, sitten taas paahdetaan hommia. Ihmeen houkuttelevia nuo työtkin täältä kotinäkökulmasta. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

onni on keikkalipuissa

Miten puolen vuoden kulttua tuleva tapahtuma voi saada ihmisen näin onnelliseksi? Hyvin! FooFighters ja Rock the beach. Äläpä! Kuinka ollaankin miehen kanssa venattu, että päästään FooFightersin keikalle. Jo puolisalaa puhuttu, että jos ei tule Suomeen kohta (!), mennään katsomaan sitä jonnekin maailmalle. Eipä tarvitsekaan kun liput on nyt plakkarissa Hietsun keikalle. Mä niin näen itseni minimekossa, ruskettuneena (Suomen kesäkuussa...:O), paljain jaloin tanssimassa hiekalla onnesta sekaisin. Juuri niin - musaonnea tiedossa! Rakkaus, biletys, onni, kesä ja vaikka mitä! Siitä sittemmin lisää. Mutta miettikää, vuoden sisään kaksi parasta bändiä maailmassa livenä. RockOnnea <3 Viime viikon neljistä synttärijuhlituksista selvittiin kunnialla, hiukan alkoi jo loppusuoralla uuvuttamaan jatkuva kahvin kittaaminen ja organisointi...Silti mukavaa kun joulun alla on muutamat glögijutskat, yhdet töissä, yhdet meillä ja yhdet sukulaisissa. Joulua ...