Siirry pääsisältöön

se näyttää niin viattomalta


eikö vain?
 
Tältä näyttää 1,5 viikkoa tapaturmasta (murtumasta) parantunut jalkapöytä. Turvotus laskenut melkein kokonaan. Väri muuttunut abouttia normaaliksi. Särkykin on huomattavasti maltillisempaa. Se on niin viattoman näköinen, että tekisi melkein mieli hyppiä sillä.
Vähintäänkin venytellä sitä nautinnollisesti. Mutta murrrr... se on aivan klesa vielä. Ensi viikon loppupuolella saan alkaa keppien kanssa kevennettyä askellusta harjoittelemaan. Pääsiäisen jälkeen ehkä, siis ehkä voin könkätä jo töihin. Vappuna jo kuulemma kävelen sillä. huokaus
 
Tässä on sitten tullut tehtyä kaikkea mitä yksijalkainen voi eli etätöitä, maltilla tosin.
Työpaikka ei nyt tykkää rasittaa mua. Koulutöitä, sen verran kuin on tullut. Matkakirjoja (kuvat kirjoiksi). Rästit on melkein vuoden takaisesta Rooman matkasta asti. 
Lukemista, ruuan laittoa (yksijalkaisesti, hiukan uuvuttavaa) ja ihan liikaa tv:tä. Tänään könkkäsin ravintolaan sunnuntailounaalle perheen kanssa, meni yllättävän hyvin. Siis alkupalojen haku seisovasta pöydästä.
Kotona olen kehittänyt oman nopean tavan könkätä ja vain yhden pienen pienen kerran olen vahingossa hiukan astunut oikean päkiän päälle eikä tule tapahtumaan toiste. Kipu oli jotain aivan järkyttävää. Aivan järkyttävää. Eli joskus toiste sitte.
 
Ulkoilman puutteeseen saattaa myös ihminen pakahtua, onneksi mulla on ollut niin rattoisaa kotona, ettei ole tarvinnut hirveästi tuskailla sitä. Terassilla olen istunut kerran kirjan kanssa, syväjäädytin itseni ja aivastelin monta päivää sen jälkeen. No näillä sadesäillä en paljoa ole siinäkään menettänyt vain ne hyvät happirikkaat juoksukelit.
 
Mutta koska nuori (ja kivan näköinen) mieslääkäri on minulle lupaillut, että tämä on vappuna jo suhteellisen ok. Ja reissuunkin saan lähteä Tukholmaan heti vapun jälkeen sillä ehdolla, että istuskelen paljon kahviloissa ja joo ei tanssilattiaa aikoihin. Uskon tätä nuorta lääkäriä. Toki.
 
Pitäisiköhän lähteä tulevaisuudessa mieheni kanssa paritanssikursseille, voisin sitten aina tukeutua hänen voimakkaisiin käsivarsiinsa. heh. Töistä muuten eräskin lähetti terveisiä, että paranna nyt tanssijalkasi rauhassa kuntoon, sitten taas paahdetaan hommia. Ihmeen houkuttelevia nuo työtkin täältä kotinäkökulmasta. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä. Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne. Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine. Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita. Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :). Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin.... Tylsää taustaa: Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa'