Siirry pääsisältöön

hei, päässä tapahtuu pohdintaa ilman juoksulenkkiäkin!

Mä en ole koskaan oikein ajatellut mitään Riikka Pulkkisesta, mutta nyt aikani kuluksi olen selaillut vanhoja lehtiä ennen kuin ne päätyvät keräykseen ja satuin lukemaan hänen ajatuksiaan vanhasta Gloriasta. Miten hirveän hyvin sanottu, ainakin tämä:

Ironia on helppoa silloin kuin se tunnistetaan. Helposti se muuttuu sarkasmiksi, joka toimii suojakilpenä tilanteissa, joissa ihminen ei pysty asettamaan itseään alttiiksi. Ironia on minulle vaikeaa, sillä minulle on tärkeää olla paljaana ja läsnä.

Juuri näin. Tarviiko mainita, että välillä ärsyynnyn sarkastisista ihmisistä. Ihan vain siksi, että se on mielestäni niin feikkiä. Ja siksi, koska olen itse siinä niin huono. Ja ehkä siksi, että vain harvat käyttävät näitä lempeästi, monesti takana on ilkeily.
Toki itsekin ilkeilen, mutta vasta tuntien päästä kun tilanne on ohi (huono mikä huono). Pientä itseironiaa taas pitäisi jokaisen harjoittaa, mutta lempeydellä. Itsensä jatkuva suomiminen (edes ironiaksi peiteltynä) ei ole terveellistä. Ja on jotenkin teennäistä sekin.

Ja tämä:
Juhla on kiinnostava ja kaunis aikaoikku, joka sulkee ulkopuolelleen eilisen ja huomisen.

Aivan, onpa kauniisti sanottu ja juuri noin. Aikaoikku, miten hyvin keksitty!

Jalkani paraneminen edistyy, särkyjä ei pahemmin enää tällä viikolla, kevyen kevyttä askellusta keppien kanssa. Lapset kommentoivat: toi on niin säälittävän näköistä. Hitaasti hyvä tulee :)

Olen pikkaisen nauttinut ulkoilusta ja auringosta, pojan kanssa. Mutta koska aikaa on loputtomasti sairiksella (yli kaksi viikkoa jo takana), olen tehnyt kaksi matkakirjaa. Ja suunnittelen ja teen kokoajan ruokaa.
Ja olen hoikistunut 2 kiloa. Vielä saisi häipyä kolme. Olen niitä ihmisiä, jotka tykkäävät olla aina pari kiloa hoikempia kun ovat. No sitten ei kiristä eikä purista mistään. Kivempihän se niin on.
Ja kivempi olla normaalipainon alalaidoilla kuin ylälaidoilla, tiettykin.

Eli töissä tulee siis sittenkin syötyä yli tarpeen ja juotua instant-kahvia sekä kulmakahvilan spesiaalikahveja, mitkä on rasvapommeja. Ja ihan turhaan syötyä jälkiruokia, ei ihminen niitä tarvitse kuin pari kertaa viikossa. No mun on helppo sanoa, kun en ole makeaan koukuttunut ihminen.
Sain työkavereilta ihanan näköisiä parane-pian- suklaita. No, tuolla ne on koristeena. Joku saa syödä pääsiäisen jälkeen sit (tytär?)

Tänään illalla teen paprika-chorizo- vartaita, joihin myös manchegojuustoa ja vihreitä oliiveja, niiden kanssa maalaisleipää ja punaviiniä.
Huomenna risottoa (mun Hong Kongin kaverin ohjeen mukaisesti), johon muutama jättikatkaravun pyrstö, maalaisleipää ja valkoviiniä. Lauantaina karitsaa, salaattia, leipää ja punaviiniä. Ei ole siis viinitön sairis, tosin tänään on mun viimeinen virallinen sairaslomapäivä, mikäli asiat menevät käsikirjoituksen mukaan :). Pääsiäisen jälkeen yrittelen töihin.
Mutta sunnuntai- ja maanantairuuat vielä miettimättä!

ulkona on tällaista:




Kommentit

  1. Aikaoikku on ihana sana.

    Sun ruoatkin kuulostaa todella todella ihanilta.

    Aurinkoista pääsiäistä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää