kun tahtoo. Ja mä olen tätänykyä laiska juoksemaan.
Missä on se energinen juoksijanainen, joka intoilee juoksusta joka välissä - tauolla?
Missä on motivaatio - totaalisen hukassa? Juoksutapahtumat eivät mua enää motivoi - ehkä?
Rantamaratonin puolikas lähestyy ja mä vaan himmailen juoksujeni kanssa. Kerta viikkoon lenkille ei ole mitään treeniä. Lenkille pitää mennä vähintään 3 krt/viikko. Murrr, mun kanssani.
Haluan vanhan itseni takaisin...toisaalta olen elämääni tyytyväinen muikelo, aivan siis todella. Enkä halua mitään vanhaa takaisin todellakaan, en mitään.
Onko mun pakko haluta lenkille? Kysyn itseltäni ja vastaan ON - koska se tekee niin hyvää. Päälle, fysiikalle, kaikelle.
Mä tarvitsisin perseelle potkijan, ihan todella tarvitsisin.
Tänään pakotan itseni lenkille ja tiedän että se on varmaankin ihan kivaa, mutta...
terveisin mukavuudenhaluinen ja elämäänsä tyytyväinen laiskanainen. pah.... eikäku nyt mä lähen lenkille.
--------------------
yhtä lenkkiä myöhemmin:
Olo parempi, päässä ja kehossa.
Lähdin lenkille lennossa, moikkaan paria naapuria ja tuttuja, jotka ulkoiluttavat koiriaan. On nautinto juosta viljapeltojen laitamille, siellä on pellot täys ruista, vehnää ja kauraa. Heinä tuoksui. Hevoset laiduntavat. Kylkeä pistää, happi loppuu, en anna periksi, helpottaa. Loppureissu sujuu, kunnes otan loppuspurtin mäessä, jossa talvisin lapset (meidänkin) laskevat mäkeä. Se on korkea. Vedän sen ylös
joten kuten, en anna periksi. Oksettaa. Lenkki tehty, venytykset ja suihkuun.
Olo hyvä. Lenkillä tein yhden päätöksen, teen niinkuin alkuaikoina (juoksun), laitan juoksuohjelman itselleni jääkaapin oveen, treeniohjelman neljännelle puolikkaalleni, tulee sit mitä tulee, aikaa on vähän.
Missä on se energinen juoksijanainen, joka intoilee juoksusta joka välissä - tauolla?
Missä on motivaatio - totaalisen hukassa? Juoksutapahtumat eivät mua enää motivoi - ehkä?
Rantamaratonin puolikas lähestyy ja mä vaan himmailen juoksujeni kanssa. Kerta viikkoon lenkille ei ole mitään treeniä. Lenkille pitää mennä vähintään 3 krt/viikko. Murrr, mun kanssani.
Haluan vanhan itseni takaisin...toisaalta olen elämääni tyytyväinen muikelo, aivan siis todella. Enkä halua mitään vanhaa takaisin todellakaan, en mitään.
Onko mun pakko haluta lenkille? Kysyn itseltäni ja vastaan ON - koska se tekee niin hyvää. Päälle, fysiikalle, kaikelle.
Mä tarvitsisin perseelle potkijan, ihan todella tarvitsisin.
Tänään pakotan itseni lenkille ja tiedän että se on varmaankin ihan kivaa, mutta...
terveisin mukavuudenhaluinen ja elämäänsä tyytyväinen laiskanainen. pah.... eikäku nyt mä lähen lenkille.
--------------------
yhtä lenkkiä myöhemmin:
Olo parempi, päässä ja kehossa.
Lähdin lenkille lennossa, moikkaan paria naapuria ja tuttuja, jotka ulkoiluttavat koiriaan. On nautinto juosta viljapeltojen laitamille, siellä on pellot täys ruista, vehnää ja kauraa. Heinä tuoksui. Hevoset laiduntavat. Kylkeä pistää, happi loppuu, en anna periksi, helpottaa. Loppureissu sujuu, kunnes otan loppuspurtin mäessä, jossa talvisin lapset (meidänkin) laskevat mäkeä. Se on korkea. Vedän sen ylös
joten kuten, en anna periksi. Oksettaa. Lenkki tehty, venytykset ja suihkuun.
Olo hyvä. Lenkillä tein yhden päätöksen, teen niinkuin alkuaikoina (juoksun), laitan juoksuohjelman itselleni jääkaapin oveen, treeniohjelman neljännelle puolikkaalleni, tulee sit mitä tulee, aikaa on vähän.
Hello! Ihanaa lukea sun blogia. Mäkin käyn lenkillä kun jaksan. Joskus pitää vaan mennä vaikka ei huvittais, joskus saa olla mukavuudenhaluinen! Milloin nähtäis?
VastaaPoistaMeri ; )
Helou helou, olen aivan viiniä ja ruokaa - session tarpeessa. Sovitaan rehvit :) Ja hyvä, että luetuttaa, välillä mietin haluaako kukaan lukea mun fiilistelyjä, mutta en malta lopettaakaan.
VastaaPoista