Siirry pääsisältöön

Tres days

Tres päivää lomaan, pitkään lomaan!

Tällä viikolla on töissä melkein ennen näkemätön työrauha, ei juuri ketään missään. Työ sujuu, jopa vähän liiankin hyvin ja keskeytyksittä: niskat on aivan jumissa.
Tiedossa siis kuntosalia vähintään tunti tällä viikolla, viime viikollakin pääsin sinne raahautumaan. Mutten jaksanut kuunnella kanssa salittajaani, joka tuskaili jotain vatsalihaskramppejansa....No ei vaan mulla tullut mitään oireita tunnin salituksesta :) Liekö käyn turhan harvoin :)

Toimistohiljaisuuden rikkomiseksi olenkin varustautunut näin ->
 
Tänään kävimme lounaalla testaamassa stadin parhaiksi purilaisiksi kehutut Roslundin burgerit Teurastamon Portilla. Maukkaat olivat ja jälkkäriksi kaffet Kellohallin terassilla. Ei hassumpaa.
 
On tässä maastolenkillekin päästy, ihan kamalaa oli :) Raskasta ja helteistä. Ylihuomenna taas.
Still, poluilla juokseminen on kiinnostavaa.
 
Se on heipat tällä erää. Ihanaa heinäkuuta kaikille. Pidetään rantakassit aina suht lähtövalmiina ->

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...