Siirry pääsisältöön

7 kiloa mansikkaa

ja muita tapahtumia.

En enää jaksa kirjailla tänne juuri koskaan, ehkä maailma ei siinä menetä mitään :)

Juossut olen hyvin vähän, mutta kerran viikkoon nyt ainakin. Tavoite olisi taas se kolme lenkkiä viikkoon.
Tavannut ystäviä olen ihan hirveen paljon, ehdottoman tärkeää toimintaa! Erityisen rentouttavaa sekä mieltä lämmitävää. Onnekseni muutamia ystäviä on säilynyt ajalta kun olin lapsi/nuori/nuori aikuinen :)
Äärimmäisen helppoa olla ihmisten kanssa, jotka tuntevat koko elämäni kirjon ja toistepäin. Siinä menee monta tuntia vain puhua pulputtaessa. Viime viikolla sellaista KOLME kertaa. Huikea määrä kiireiselle keski-ikäiselle ja erittäin perheelliselle.

Ollaan saatu miehen kanssa terassi vihdoin kuosiin, viiden asumisvuoden jälkeen. Mutta pää olisi täys kaikenlaisia muitakin kohennusideoita. Olen jopa heittänyt talviturkin, tosin vasta kesäkuun viimeinen päivä. Mutta oli se taas ihanaa, lillua meressä.

Rakastan avovedessä uimista, siihen nähden, miten paljon, teen sitä yllättävän vähän.
Otetaan heinä-elokuussa kiinni kaikki se menetetty lillumisaika.

Oltiin mansikkapellollakin taas, tällä kertaa mies, minä ja nuorin. 7 kiloa mansikkaa ja paha mieli. Ei enää koskaan tuolla kokoonpanolla. ;-)
Mansikanpoiminta pitäisi olla rentouttavaa puuhaa, ei suorittamista kello kaulassa ja hampaat irvessä.
Eli seuraavalla kerralla, taas vain lasten kanssa, nauttien....(hih)

Se vähä vapaa-aika mikä työnteosta jää, pitää olla rentoa kivaa mukavaa. Pingottaa saa ihan riittävästi töissä. Piste.

Kesän parasaika minun makuni mukaan alkoi nyt. HEINÄKUU. ELOKUU. Vaikkakin lomaan on vielä kaksi viikkoa. Luksusta muuten, että koko loma on vielä edessä.

Täytyy lepyttää ton miekkosenkin kireet kulmat taidokkaasti. Mut mansikkapellolle mä en sitä ota enää koskaan mukaan, kaikella rakkaudella.

Lämmintä kesää kaikille ja palaillaan....

Kommentit

  1. Tsih. Ihan yllätti, et mies oli pellolla haastava. Meidän pitäis mennä kanssa tosi pian pellolle poimiin mansikoita. Junnu rakastaa sitä touhua.
    Juoksuiloa. Sitä ootellessa. Omaa siis.

    VastaaPoista
  2. No, kun miehen logiikalla ei vaan oikeasti kannata poimia perässä sitä riviä, jonka mies on juuri poiminut. t. Mies kaikella rakkaudella

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

Palautumisia ja muisteluja

Nyt se kävi: ensimmäisen kerran tällä juoksu-urallani piti kesken juoksulenkin kävellä, venytellä ja taas juosta ja toistaa em. useaan otteeseen. Ja sitten luovuttaa ja pinnistää kotiin muutaman hassun kuuden kilometrin jälkeen. En siis ollut palautunut sunnuntaisesta rytäkästä vielä. Vaikka jalat eivät ole kipeänä olleetkaan, iltalenkkini alkoi kuin siitä mihin se maalissa sunnuntaina päättyi. Lisäksi tuskaa säärissä ja kivun kyyneleet silmissä. No ainakin melkein. Siinä oli -smiling while running- hyvin hyvin kaukana. Mutta loppuun otin sellaisen spurtin, jotta tunsin itseni vähintään huippu-urheilijaksi ja sain byssipysäkillä henganneet mopopojat katsomaan keski-ikäisen naisen (vauhdikkaan sellaisen) perään. Varmastikin kollit nauroivat amisviiksiinsä, mutta minähän kuuntelin juuri silloin Trainin Drive By:tä eli olin aivan huikeassa flowssa.  http://www.youtube.com/watch?v=oxqnFJ3lp5k Kokeillaan juoksua taas huomenna uudelle...