Siirry pääsisältöön

7 kiloa mansikkaa

ja muita tapahtumia.

En enää jaksa kirjailla tänne juuri koskaan, ehkä maailma ei siinä menetä mitään :)

Juossut olen hyvin vähän, mutta kerran viikkoon nyt ainakin. Tavoite olisi taas se kolme lenkkiä viikkoon.
Tavannut ystäviä olen ihan hirveen paljon, ehdottoman tärkeää toimintaa! Erityisen rentouttavaa sekä mieltä lämmitävää. Onnekseni muutamia ystäviä on säilynyt ajalta kun olin lapsi/nuori/nuori aikuinen :)
Äärimmäisen helppoa olla ihmisten kanssa, jotka tuntevat koko elämäni kirjon ja toistepäin. Siinä menee monta tuntia vain puhua pulputtaessa. Viime viikolla sellaista KOLME kertaa. Huikea määrä kiireiselle keski-ikäiselle ja erittäin perheelliselle.

Ollaan saatu miehen kanssa terassi vihdoin kuosiin, viiden asumisvuoden jälkeen. Mutta pää olisi täys kaikenlaisia muitakin kohennusideoita. Olen jopa heittänyt talviturkin, tosin vasta kesäkuun viimeinen päivä. Mutta oli se taas ihanaa, lillua meressä.

Rakastan avovedessä uimista, siihen nähden, miten paljon, teen sitä yllättävän vähän.
Otetaan heinä-elokuussa kiinni kaikki se menetetty lillumisaika.

Oltiin mansikkapellollakin taas, tällä kertaa mies, minä ja nuorin. 7 kiloa mansikkaa ja paha mieli. Ei enää koskaan tuolla kokoonpanolla. ;-)
Mansikanpoiminta pitäisi olla rentouttavaa puuhaa, ei suorittamista kello kaulassa ja hampaat irvessä.
Eli seuraavalla kerralla, taas vain lasten kanssa, nauttien....(hih)

Se vähä vapaa-aika mikä työnteosta jää, pitää olla rentoa kivaa mukavaa. Pingottaa saa ihan riittävästi töissä. Piste.

Kesän parasaika minun makuni mukaan alkoi nyt. HEINÄKUU. ELOKUU. Vaikkakin lomaan on vielä kaksi viikkoa. Luksusta muuten, että koko loma on vielä edessä.

Täytyy lepyttää ton miekkosenkin kireet kulmat taidokkaasti. Mut mansikkapellolle mä en sitä ota enää koskaan mukaan, kaikella rakkaudella.

Lämmintä kesää kaikille ja palaillaan....

Kommentit

  1. Tsih. Ihan yllätti, et mies oli pellolla haastava. Meidän pitäis mennä kanssa tosi pian pellolle poimiin mansikoita. Junnu rakastaa sitä touhua.
    Juoksuiloa. Sitä ootellessa. Omaa siis.

    VastaaPoista
  2. No, kun miehen logiikalla ei vaan oikeasti kannata poimia perässä sitä riviä, jonka mies on juuri poiminut. t. Mies kaikella rakkaudella

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran. Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa. Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla. Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali! Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, ko

talvitavoite

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

kalliolle kukkulalle juoksen minä....

Trailrunning , my darlings, sai mun pohkeet pitkästä aikaa (sitten vuosiin) tukkoon ja paukkumaan. On se sen verran raskasta puuhaa, tuo metsässä, kallioilla, poluilla, pöpeliköissä ryysäily. Ja aivan mahtavaa :) Turhat työperäiset patoutumatkin häipyi hus takaviistoon ja pää oli taas joustava metsähaipakan jälkeen. Koivet kyllä huusivat apua, jonka saivat eilisessä erittäin venyttävässä joogasessiossa.   Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.  Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään. Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä