Siirry pääsisältöön

7 kiloa mansikkaa

ja muita tapahtumia.

En enää jaksa kirjailla tänne juuri koskaan, ehkä maailma ei siinä menetä mitään :)

Juossut olen hyvin vähän, mutta kerran viikkoon nyt ainakin. Tavoite olisi taas se kolme lenkkiä viikkoon.
Tavannut ystäviä olen ihan hirveen paljon, ehdottoman tärkeää toimintaa! Erityisen rentouttavaa sekä mieltä lämmitävää. Onnekseni muutamia ystäviä on säilynyt ajalta kun olin lapsi/nuori/nuori aikuinen :)
Äärimmäisen helppoa olla ihmisten kanssa, jotka tuntevat koko elämäni kirjon ja toistepäin. Siinä menee monta tuntia vain puhua pulputtaessa. Viime viikolla sellaista KOLME kertaa. Huikea määrä kiireiselle keski-ikäiselle ja erittäin perheelliselle.

Ollaan saatu miehen kanssa terassi vihdoin kuosiin, viiden asumisvuoden jälkeen. Mutta pää olisi täys kaikenlaisia muitakin kohennusideoita. Olen jopa heittänyt talviturkin, tosin vasta kesäkuun viimeinen päivä. Mutta oli se taas ihanaa, lillua meressä.

Rakastan avovedessä uimista, siihen nähden, miten paljon, teen sitä yllättävän vähän.
Otetaan heinä-elokuussa kiinni kaikki se menetetty lillumisaika.

Oltiin mansikkapellollakin taas, tällä kertaa mies, minä ja nuorin. 7 kiloa mansikkaa ja paha mieli. Ei enää koskaan tuolla kokoonpanolla. ;-)
Mansikanpoiminta pitäisi olla rentouttavaa puuhaa, ei suorittamista kello kaulassa ja hampaat irvessä.
Eli seuraavalla kerralla, taas vain lasten kanssa, nauttien....(hih)

Se vähä vapaa-aika mikä työnteosta jää, pitää olla rentoa kivaa mukavaa. Pingottaa saa ihan riittävästi töissä. Piste.

Kesän parasaika minun makuni mukaan alkoi nyt. HEINÄKUU. ELOKUU. Vaikkakin lomaan on vielä kaksi viikkoa. Luksusta muuten, että koko loma on vielä edessä.

Täytyy lepyttää ton miekkosenkin kireet kulmat taidokkaasti. Mut mansikkapellolle mä en sitä ota enää koskaan mukaan, kaikella rakkaudella.

Lämmintä kesää kaikille ja palaillaan....

Kommentit

  1. Tsih. Ihan yllätti, et mies oli pellolla haastava. Meidän pitäis mennä kanssa tosi pian pellolle poimiin mansikoita. Junnu rakastaa sitä touhua.
    Juoksuiloa. Sitä ootellessa. Omaa siis.

    VastaaPoista
  2. No, kun miehen logiikalla ei vaan oikeasti kannata poimia perässä sitä riviä, jonka mies on juuri poiminut. t. Mies kaikella rakkaudella

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...