Siirry pääsisältöön

ulkonäköasioita

Loistavaa ja Juoksurikasta Uutta Vuotta!!!

ps. kertaakaan en ole juossut vielä tänä vuonna, mutta tänään- hu napsahtaa lenkki!
-----------------------
Nyt en malta olla puuttumatta tähän aina ja uudelleen kohtaamaani asiaan: normaalipainoisen/hoikan ihmisen ulkonäön arvosteluun. Pulleitahan ei saa arvostella (toisaalta ei tulisi mieleenikään :)).

Kirjoitan tämän siis syvällä naurulla ja pienen pienellä tuohtumuksella. Ystäväni jos toinenkin (puhumattakaan tietyistä sukulaisista ja tuttavista) ovat todenneet, että älä vaan juokse liikaa tai urheile liikaa, ettei sinusta tule liian (?) laihaa ja kasvoista rupsahtanutta. Juupajuu. Ihminenkö määritellään hänen kasvojensa pulleudella/kapeudella? Höps.
Ja toisekseen sitten vanhana!!! voikin vähän rupsahtaa, so what, kunhan on hoikka uuma ja hyvä olla kroppansa sisällä. Kroppa toimii eikä tarvitse maata sohvaperunana kuin halutessaan.
Kauhistus olisi se, ettei pääse liikkumaan, liian paljon olen nähnyt ihania ja kultaisia vanhuksia, jotka eivät kykene liikkumaan kun on ylipainoisena menty keski-ikäisestä asti ja saatu kaikki mahdolliset sen mukanaan tuomat sairaudet. Haluan liikkua vielä mummonakin, haluan tehdä asioita ja toivon mukaan pysyä terveenä. Liikunta edesauttaa loistavasti sitä.  

Eli kyllä juoksen ja urheilen juuri niin paljon kuin haluan välittämättä teidän mielipiteistänne. Kasvoni saavatkin kaveta, eihän tässä enää mitään teinejä olla :)
Mutta urheiluhulluhan en vielä ole, sekin päivä nähtäneen? Tirsk!

Arviointi/arvostelu tulee aina ihmisiltä (suom. naisilta), jotka voivat mukavasti omassa (pulleassa) kropassaan ja kauhistelevat miten joku voi olla hoikka sen suurempia (?) liikumatta ja liikuntaa lisätessään senkuin hoikistuu. Voihan nenä, en tiedä mitä sanoisin muuta kuin: Antakaa jo olla! (enhän arvostele teitäkään).

Sitten tämä ikuisuus höpinä: Pullea = naisellinen, hoikka = poikamainen? Höpi höpi ja höpi. Hoikka on aivan yhtä naisellinen ja hehkeä kuin pulleakin kokee olevansa. Omassa kropassaan viihtyvä on hehkeä, terve ihminen on hehkeä. Olet sitten pulska tai hoikka, itse tiedät milloin on hyvä olo. Ja jos valittaa olostaan = olo ei ole hyvä.

terveisin normaalipainoinen, juokseva ja naisellinen nainen !
(joka on erittäin lenkkien tarpeessa, jotta kapoisimmatkin farkut taas sujahtaisivat jalkaan hyvin, ahtamatta)

ps2. kaiken lisäksi aloitin elämäni 1. tipattoman tammikuun, huikean keski-ikäistä :)
Ehdottomasti juuri sitä. Siitäkin saisi vaikka minkälaisen pohdinnan aikaiseksi, mutta asia on vain very simppeli. Kuukauteen ei mitään viinimaisteluja, ei ne viinit mihinkään karkaa.

Kommentit

  1. Tottahan sinä puhelet. Paitsi tota en tajua et hoikka=poikamainen. Kuka niin sanoo? "Kaikkien" ihannehan on hoikka=tyrmäävä :)

    Ja sitä sä olet :)

    P

    VastaaPoista
  2. No itse olen sitä mieltä että nainen kuin nainen on tyrmäävä kun hän tuntee olonsa kotoisaksi omassa kropassaan ja on vielä lisäksi ihana luonteeltaan (täytyyhän sen näkyä ulkoisestikin! ja siihen jutskaan ei painoindeksi vaikuta.)
    No tällä hetkellä en tunne itseäni lainkaan tyrmääväksi, vatsa täynnä Intialaista lounasruokaa ja työpöytä täynnä hommia (ja mun oli pakko ottaa hetken hengähdys täällä...)
    Eniten tällä hetkellä ehkä harmittaa se, että mun juoksut ovat nyt venymässä joka kolmaspäivä juoksuiksi, hyvä kait sekin. Lisäksi huvittavinta kaikessa on tipattoman typistyminen 2 vkoksi. Aaaahahaa...ja jess en ollutkaan vielä keski-iässä. Tipattomia voin tiputella pitkin vuotta, mutta tammikuulle se ei nyt sopinut :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

minkä taakseen jättää sitä ei edestään löydä

uuvuttavia ja huolettavia asioita on nyt takana (tuleehan niitä vastaan vastakin, mutta ei välttämättä samoja). Eilisessä sunnuntaijoogani (joka alkaa ilahduttavasti muuntumaan vaativammaksi) loppulötkötyksessä se ajatus iski - KYLLÄ tämä taas tästä. I think I'm alive again. Tajuton uupumus on johtunut huolista ja sen lisäksi samanaikainen raju työkuormitus sai mut väsymään, mutta onneksi niitä (sekä huolia että ylikuormitusta töissä) tulee samanaikaisesti päälle suht harvoin. Oikeastaan olen loka-marraskuusta asti valittanut väsymystä, mutta kun vastaan tulee oikeita huolia, suurempi kitinä loppuu. Sit vaan toimitaan ja tehdään mitä pitää. Ja pidetään huolta sitä tarvitsevista <3 Joogien kevätkaudet käynnistyivät taas kunnolla viime viikolla. Nykyisin joogaan 1-3 kertaa viikossa: astangaa, ilmajoogaa ja sitä sunnuntain yin&jangia, joka muistuttaa erittäin lempeää astangaa. Jooga on mun laji, niin kuin oli juoksukin (alkaisikohan keväällä taas juoksemaan?). Multa usein

Ensi viikolla alkaa kevät

Ou, on jo maaliskuu. Mihin tämä aika ja myös elämä menee? Suorastaan valuu ohi. Marssii harmaudessa. Aurinkoa en muista nähneeni sitten muutamaan viikkoon. Herran jestas tätä Suomea, on tämä kyllä masentava maa mitä näihin säihin tulee. Parina päivänä on ollut kyllä tällaistakin (kuvassa). Eläkeläiset kai näkee joskus aurinkoa? In my life aika menee töihin ja koulutöihin. Kumpaakin on riittävästi ja toinen niistä on kohtapuolin done!  Oon sankaritar, suorastaan kone ja aikaansaava tapaus. Kehu aina tuntuu hyvältä ja noi ei ollut mun omia 'kehu'-sanoja, paitsi toi sankaritar. Yksi omakehu mahtuu aina joukkoon :) :) Enpä arvannut, että opintojen kirjoitushommissa menisi NÄIN paljon aikaa ja työpäivän päätteeksi on melkein joka päivä joko lisää töitä tai sitten kouluhommia. Joskus kuten tänään, ehdoton EI kaikelle sellaiselle ja harjoitan ihan pelkkää vapaata koko illan.  Kunhan taas pääsen näistä työllistävistä rupeamista, tajuan arvostaa ihan tavallisia iltoja. Ajatella!

ei kameraa mukaan lenkille

Olen tänä vuonna ottanut usein kameran mukaan lenkille, nyt siihen tulee loppu. Ei mitään järkeä pysähtyä muutaman kilometrin välein kuvaamaan ja sitten taas jatkaa, menee sivu suun koko juoksun idea. Olen sen tyyppinen juoksija, jonka pitää olla koko ajan liikkeessä. En saa kävellä enkä pysähdellä välillä tai homma repsahtaa ja pitää aloittaa ikäänkuin alusta. Tossut nyt joutuu sitomaan joskus tai nenä niistää, mutta mieluiten ei tapahtuisi niitäkään pysähdyksiä. Kun juostaan niin juostaan, fiilistely köpöttelyt tai fillaroinnit on sitten erikseen  (kameralla tai ilman). Eilinen 12 km lenkki meni ihan harakoille kun pysähtelin milloin mitäkin kuvaamaan. Ihana ilta-aurinko, mielenkiintoisia rakennuksia (aika vähän kyllä), uutta fb-proffakuvaakin pitäis jostain lenkin lomasta saada, bongaan hauskoja kylttejä tms. jne. Lopetan tämän hössötyksen ennenkuin kunnolla aloitankaan. Ja siis 28 km juoksematta tämän viikon tavoitteestani. Mieluiten ne menisi kahdella lenkillä. Last but no