Siirry pääsisältöön

ulkonäköasioita

Loistavaa ja Juoksurikasta Uutta Vuotta!!!

ps. kertaakaan en ole juossut vielä tänä vuonna, mutta tänään- hu napsahtaa lenkki!
-----------------------
Nyt en malta olla puuttumatta tähän aina ja uudelleen kohtaamaani asiaan: normaalipainoisen/hoikan ihmisen ulkonäön arvosteluun. Pulleitahan ei saa arvostella (toisaalta ei tulisi mieleenikään :)).

Kirjoitan tämän siis syvällä naurulla ja pienen pienellä tuohtumuksella. Ystäväni jos toinenkin (puhumattakaan tietyistä sukulaisista ja tuttavista) ovat todenneet, että älä vaan juokse liikaa tai urheile liikaa, ettei sinusta tule liian (?) laihaa ja kasvoista rupsahtanutta. Juupajuu. Ihminenkö määritellään hänen kasvojensa pulleudella/kapeudella? Höps.
Ja toisekseen sitten vanhana!!! voikin vähän rupsahtaa, so what, kunhan on hoikka uuma ja hyvä olla kroppansa sisällä. Kroppa toimii eikä tarvitse maata sohvaperunana kuin halutessaan.
Kauhistus olisi se, ettei pääse liikkumaan, liian paljon olen nähnyt ihania ja kultaisia vanhuksia, jotka eivät kykene liikkumaan kun on ylipainoisena menty keski-ikäisestä asti ja saatu kaikki mahdolliset sen mukanaan tuomat sairaudet. Haluan liikkua vielä mummonakin, haluan tehdä asioita ja toivon mukaan pysyä terveenä. Liikunta edesauttaa loistavasti sitä.  

Eli kyllä juoksen ja urheilen juuri niin paljon kuin haluan välittämättä teidän mielipiteistänne. Kasvoni saavatkin kaveta, eihän tässä enää mitään teinejä olla :)
Mutta urheiluhulluhan en vielä ole, sekin päivä nähtäneen? Tirsk!

Arviointi/arvostelu tulee aina ihmisiltä (suom. naisilta), jotka voivat mukavasti omassa (pulleassa) kropassaan ja kauhistelevat miten joku voi olla hoikka sen suurempia (?) liikumatta ja liikuntaa lisätessään senkuin hoikistuu. Voihan nenä, en tiedä mitä sanoisin muuta kuin: Antakaa jo olla! (enhän arvostele teitäkään).

Sitten tämä ikuisuus höpinä: Pullea = naisellinen, hoikka = poikamainen? Höpi höpi ja höpi. Hoikka on aivan yhtä naisellinen ja hehkeä kuin pulleakin kokee olevansa. Omassa kropassaan viihtyvä on hehkeä, terve ihminen on hehkeä. Olet sitten pulska tai hoikka, itse tiedät milloin on hyvä olo. Ja jos valittaa olostaan = olo ei ole hyvä.

terveisin normaalipainoinen, juokseva ja naisellinen nainen !
(joka on erittäin lenkkien tarpeessa, jotta kapoisimmatkin farkut taas sujahtaisivat jalkaan hyvin, ahtamatta)

ps2. kaiken lisäksi aloitin elämäni 1. tipattoman tammikuun, huikean keski-ikäistä :)
Ehdottomasti juuri sitä. Siitäkin saisi vaikka minkälaisen pohdinnan aikaiseksi, mutta asia on vain very simppeli. Kuukauteen ei mitään viinimaisteluja, ei ne viinit mihinkään karkaa.

Kommentit

  1. Tottahan sinä puhelet. Paitsi tota en tajua et hoikka=poikamainen. Kuka niin sanoo? "Kaikkien" ihannehan on hoikka=tyrmäävä :)

    Ja sitä sä olet :)

    P

    VastaaPoista
  2. No itse olen sitä mieltä että nainen kuin nainen on tyrmäävä kun hän tuntee olonsa kotoisaksi omassa kropassaan ja on vielä lisäksi ihana luonteeltaan (täytyyhän sen näkyä ulkoisestikin! ja siihen jutskaan ei painoindeksi vaikuta.)
    No tällä hetkellä en tunne itseäni lainkaan tyrmääväksi, vatsa täynnä Intialaista lounasruokaa ja työpöytä täynnä hommia (ja mun oli pakko ottaa hetken hengähdys täällä...)
    Eniten tällä hetkellä ehkä harmittaa se, että mun juoksut ovat nyt venymässä joka kolmaspäivä juoksuiksi, hyvä kait sekin. Lisäksi huvittavinta kaikessa on tipattoman typistyminen 2 vkoksi. Aaaahahaa...ja jess en ollutkaan vielä keski-iässä. Tipattomia voin tiputella pitkin vuotta, mutta tammikuulle se ei nyt sopinut :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää