Runningsup

Vuoden viimeinen työpäivä kääntymässä loppusuoralle. Vuoden työt on nyt tehty ja siltä aidosti tuntuukin. Taputus omalle päälaelle. Hei - pari taputusta sain jo työpaikaltakin. Kiitosta hyvin tehdystä työstä ja toivotuksia ansaitulle lomalle sekä höpinöitä korvaamattomuudestani. Olen ennenkin todennut tämän, arvostan aivan liian vähän työtäni. Ainakin vähemmän kuin muut :) Petraamista siis itselläni ensi vuoteen - asenteessani. Sen lisäksi allaolevaan listaan yhdyn täysin, erittäin tavoiteltavia kaikki. Mitäpä tuohon voisi olla lisäämistä? http://www.iltalehti.fi/fiidifi/2014121918942704_fd.shtml Sen lisään vielä, että hyvät pääkaupunkiseutulaiset ja muut stadiin eksyvät. Ihmeessä käykää viimeistään ensi vuonna täällä: https://www.kamppi.fi/yritys/tortilla-house-0 Ah ja Nam! Se on moro - ensi vuoteen!

Loppuvuoden pohdintoja asioiden tärkeydestä tai tarpeellisuudesta. Vaikka olenkin tätä mieltä FB:n vuosikertauksista -> Enkä jaksa niitä avata. Statukset ja kuvat kun ovat paljon kiinnostavampia. Nimenomaan statukset jotakuinkin hetkessä. Ei menneessä. Tämä on myös totta. Ja jos ei vanha sukulainen niin kuitenkin joku ;-) Ei silloin auta kuin ottaa huumori ja kivan ihmisen asenne päälle, näet ettei poistaisi tylsää kommentia sotkemasta coolia statusta.   Mutta tätä mieltä en täysin ole. Aion ehkä itsekin tavalla tai toisella toivottaa uutta ehtoisampaa vuotta jengille.    Ekalla joululomapätkällä pohdin, mitä kaikkea vuodessa on tapahtunut. Ja onhan sitä. Mietin myös miksi olen nykyään niin kiireinen, että välillä saan itseni kiinni ahdistumasta kaikkeen ja haluaisin vain muuttaa sinne Uuteen Seelantiin ja toisinaan nautin niin äärettömästi, enkä todellakaan halua yhtään minnekään. Viikko perheen kanssa rauhoitti (ja j...

ja hyvä niin. Koska minä, me ei olla paljoakaan keretty tekemään. Jotain sentään. On leivottu kerran pipareita pojan kanssa ja koristeltu ne. Oli niin hyviä, että ne syötiin loppuun alta aikayksikön. On viritetty parit jouluvalot. On juotu kerran glögiä kaveriperheen kanssa ja istuttu samalla iltaa. On lähetetty joulukortit. Kyllä, vieläkin olemme vanhan kansan ihmisiä ja lähetämme joillekin tutuista kortit, jotka on itse tavalla tai toisella väkerretty. Katsotaan koska tulee se vuosi, että mennään kokonaan somella. Nythän on trendinä kailottaa kovaäänisesti esim. fb:ssä, että joulukorttirahat laitettiin tänä(kin) vuonna hyväntekeväisyyteen. Jaa- sori skeptisyyteni, mutta saatanhan minäkin laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja silti vielä vaivautua korttipuuhiinkin. Ja kyllä, saa olla lähettämättä kortteja ja olla laittamatta roposia hyväntekeväisyyteen sen sijaan, se ei ole mikään joko tai asia. Ihan snadisti mua siis ja näemmä häiritsee kailotus, ei rahanlah...

Vuosittain yllätän itseni ja väkerrän pojalle/pojille synttärikakun. Joskus kakku on siis yhteinen, joskus taas ei :) Tänä vuonna tein nuorimman pyynnöstä Creeper-kakun. Hän oli onnellinen tuloksesta. Niin minäkin. Oli muuten yllättävän konstikasta saada sokerimassa jotenkin hyvin kakun päälle. Minecraft-kakku toki saa olla vähän 'saumainen'. Täydellisyyttä en hakenut tässäkään asiassa ;-) Tähän väliin voidaan kertoa tositarina kun aikanaan yritin tehdä jotain erityistä ja vaikeaa raparperikakkua tyttäreni synttäreille, se epäonnistui täydellisesti. Heitin pilalle menneen kakun roskiin, aivan raivona. Sitten kiltisti ajoin lähikauppaan, jopa tyynenä. Ja ostin kaupasta valmiskakun. Problem solved! 5 munan tumma sokerikakkupohja, kostutettu reippaasti mumminmehulla (poikien mummin tekemällä vadelmamehulla). Yön yli jääkaapissa. Sitten väliin kerros mansikkahilloa. Kakku kuorrutettu kauttaaltaan kevyesti vispikermalla. Päälle massalevyt...

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

Seen god . And close enough. Lenny 'HOT' Kravitz! <3 Loistava keikka, juuri sitä mitä odotin ja enemmänkin. Mun syksyyn tai varsinkin loka-marraskuuhun kuuluu älyttömän hyvää. Kaikki on niin hitsin kohillaan. Tosin välillä väsyttää . Mutta väsymyksen taittaa ainakin levolla (silloin kun kerkeää) ja  hyvillä tauoilla elämässä. Enjoy when you can tyyppisesti. Sen tainnuttaa urheilulla.  Vitsit, että olen ryhdistäytynyt ihan superisti. Joogaa joka viikko. (Ja ne jotka vielä kuvittelevat joogan olevan jotain hissukka mietiskelyä voivat hypätä jonkhaan ja sen jälkeen alkaa astangaa, flowjoogaa jne. harrastelemaan). Säännöllisiä lenkkejä joka viikko ja nyt uutuutena: spagaattihaaste itselleni. Olen päässyt vielä teininä spagaattiin, nyt bongasin jostain naisten hömppälehdestä ;-), että 'miksipä et alkaisi treenaamaan spagaattia?'. No hitsi, miksipä en. Oon aikas taipuisa luonnostaan ja edelleen, mutta että noin joustava, minä. Miksi...

Syysloman pujahdus Stokikseen kuvien kautta:          Aina se reissaaminen on yhtä antoisaa, vapaa-ajan reissaaminen nyt ainakin. Parasta maailmassa. Kotiinkin oli kiva tulla ahtaiden hyttien jälkeen. Tukholman hotelli oli nappivalinta Kungsholmenissa, siisti, tilava huone neljän jengillemme, me, teini ja nuorin. Parasta oli kuulemma kylpyamme. Metrolla pääsee kaikkialle (minne nyt parissa päivässä kerkeää). Ja vähän taas mietin miksen ole ruotsalainen tai oikeastaan tukholmalainen. Tosin Ruotsin versio Vain elämää-sarjasta oli ihan surkea ;-) Ja tukholmalaiset tosiaan jaksavat olla kuin Ikean lihapullaravintolassa kaikkialla. Please, hiljaisuutta ja rauhaa, hetkeksi! Ja joo, mun kieli kääntyy aina englannille. Ihme homma, vaikka olen ahkerasti ruotsia päntännyt aikanaan. ....   Tämä on mun uudehko työnäkymä. Sama työ, mutta uudet näkymät ja ennen kaikkea uusi työkaveri, uusi n...