Siirry pääsisältöön

joulu tulee vaikka et tekisi mitään sen eteen

ja hyvä niin. Koska minä, me ei olla paljoakaan keretty tekemään. Jotain sentään. On leivottu kerran pipareita pojan kanssa ja koristeltu ne. Oli niin hyviä, että ne syötiin loppuun alta aikayksikön. On viritetty parit jouluvalot. On juotu kerran glögiä kaveriperheen kanssa ja istuttu samalla iltaa. On lähetetty joulukortit.

Kyllä, vieläkin olemme vanhan kansan ihmisiä ja lähetämme joillekin tutuista kortit, jotka on itse tavalla tai toisella väkerretty. Katsotaan koska tulee se vuosi, että mennään kokonaan somella. Nythän on trendinä kailottaa kovaäänisesti esim. fb:ssä, että joulukorttirahat laitettiin tänä(kin) vuonna hyväntekeväisyyteen.
Jaa- sori skeptisyyteni, mutta saatanhan minäkin laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja silti vielä vaivautua korttipuuhiinkin. Ja kyllä, saa olla lähettämättä kortteja ja olla laittamatta roposia hyväntekeväisyyteen sen sijaan, se ei ole mikään joko tai asia. Ihan snadisti mua siis ja näemmä häiritsee kailotus, ei rahanlahjoitus. Joulumieli ja hyvä tahto vasta matkalla..... 

Mutta hyvä mieli on mulla silti, töissä on hyvä tahtotila päällä koko ajan. Olen edelleen lopen väsynyt, mutta sillain hyvällä tavalla. Hyvä syksy ollut, töissä ja opinnoissa . Ja ensi vuodesta tulee uraauurtava kaikin puolin (vai oliko se jo tämä vuosi, jotta ensi vuoden saisin jo keskittyä erillä viisiin). Ehkäpä, koska lisäopinnot tehty maaliskuussa. Ja uusi työpari varmasti jo kovin oppinut ja sitä myöten eri hyödyllinen maaliskuussa.

Ensi vuonna se makein juttu eli rakentaminen alkaa, asunnon myynti ja tilapäinen asuminen jossain muuttolaatikkojen keskellä ja muu hässäkkä. Kivaa! Uskoisin, että pääsääntöisesti. Varmasti myös epä-kivaakin tiedossa.
'Hei, kaikella on hintansa', sanoi mulle eräskin työkaveri kun valittelin nyt torstaina, että kolmen päivän tiivis opintorupeama vei multa mehut ja nyt pitää kahdessa päivässä suoriutua viiden päivän töistä. 'Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta katso, se on lopulta enemmän kuin sen arvoista.' Tuollaista järkiperäistä realismia välillä tarvitsee. Ei vain ja ainoastaan niitä: no sä oot tollanen, energinen ja jaksava ja reipas ihminen....ja aikaansaava. Mitään ei saa ilmaiseksi (no jotain voi saada joskus ;-) ).

Mies on ahkeroinut myös pitkin syksyä, muutama tunti joka ilta töiden jälkeen. Nyt mennään rakennuslupakuvien piirto vaiheessa. Seuraavaksi sitten rakennuslupahakemusta sisään ja rakennuttajien kilpailuttaminen. Kolme dee malli rakennuksesta on tehty jo, äärihyödyllinen ollut eri juttuja meidän ratkoessa. Niin on ahkera ja hyvä ja osaava mies. Näin olen muistanut kehua ajoittain.

Joulusta, tänään tulee kuulemma tyttären tekemiä tähtitorttuja ja sen kanssa hiukan glögiä. Toisen kerran siis jo. Oho- joulu. Yhtään lahjaa en ole hankkinut, ne ensi viikolla. Ensi viikolla myös ne perus: joululounaat, joulukahvit, joulujuhlat, todistusten jaot (lapsille) ja sitten loma!
Loman alkuun tiedossa ulkoilua kahden miehen kanssa. Sitä odotan, sitä tarvitsen. En näet kerennyt yksiinkään pikkujouluhin tänä vuonna. Koska ylipäänsä olen ollut liesussa viimeksi? Ei mitään hajua :)
Mukavaa joulunodotusta, se on kohta JOULU! Mahtavaa! Hyvä tahtokin nurkan takana?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...