Siirry pääsisältöön

joulu tulee vaikka et tekisi mitään sen eteen

ja hyvä niin. Koska minä, me ei olla paljoakaan keretty tekemään. Jotain sentään. On leivottu kerran pipareita pojan kanssa ja koristeltu ne. Oli niin hyviä, että ne syötiin loppuun alta aikayksikön. On viritetty parit jouluvalot. On juotu kerran glögiä kaveriperheen kanssa ja istuttu samalla iltaa. On lähetetty joulukortit.

Kyllä, vieläkin olemme vanhan kansan ihmisiä ja lähetämme joillekin tutuista kortit, jotka on itse tavalla tai toisella väkerretty. Katsotaan koska tulee se vuosi, että mennään kokonaan somella. Nythän on trendinä kailottaa kovaäänisesti esim. fb:ssä, että joulukorttirahat laitettiin tänä(kin) vuonna hyväntekeväisyyteen.
Jaa- sori skeptisyyteni, mutta saatanhan minäkin laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja silti vielä vaivautua korttipuuhiinkin. Ja kyllä, saa olla lähettämättä kortteja ja olla laittamatta roposia hyväntekeväisyyteen sen sijaan, se ei ole mikään joko tai asia. Ihan snadisti mua siis ja näemmä häiritsee kailotus, ei rahanlahjoitus. Joulumieli ja hyvä tahto vasta matkalla..... 

Mutta hyvä mieli on mulla silti, töissä on hyvä tahtotila päällä koko ajan. Olen edelleen lopen väsynyt, mutta sillain hyvällä tavalla. Hyvä syksy ollut, töissä ja opinnoissa . Ja ensi vuodesta tulee uraauurtava kaikin puolin (vai oliko se jo tämä vuosi, jotta ensi vuoden saisin jo keskittyä erillä viisiin). Ehkäpä, koska lisäopinnot tehty maaliskuussa. Ja uusi työpari varmasti jo kovin oppinut ja sitä myöten eri hyödyllinen maaliskuussa.

Ensi vuonna se makein juttu eli rakentaminen alkaa, asunnon myynti ja tilapäinen asuminen jossain muuttolaatikkojen keskellä ja muu hässäkkä. Kivaa! Uskoisin, että pääsääntöisesti. Varmasti myös epä-kivaakin tiedossa.
'Hei, kaikella on hintansa', sanoi mulle eräskin työkaveri kun valittelin nyt torstaina, että kolmen päivän tiivis opintorupeama vei multa mehut ja nyt pitää kahdessa päivässä suoriutua viiden päivän töistä. 'Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta katso, se on lopulta enemmän kuin sen arvoista.' Tuollaista järkiperäistä realismia välillä tarvitsee. Ei vain ja ainoastaan niitä: no sä oot tollanen, energinen ja jaksava ja reipas ihminen....ja aikaansaava. Mitään ei saa ilmaiseksi (no jotain voi saada joskus ;-) ).

Mies on ahkeroinut myös pitkin syksyä, muutama tunti joka ilta töiden jälkeen. Nyt mennään rakennuslupakuvien piirto vaiheessa. Seuraavaksi sitten rakennuslupahakemusta sisään ja rakennuttajien kilpailuttaminen. Kolme dee malli rakennuksesta on tehty jo, äärihyödyllinen ollut eri juttuja meidän ratkoessa. Niin on ahkera ja hyvä ja osaava mies. Näin olen muistanut kehua ajoittain.

Joulusta, tänään tulee kuulemma tyttären tekemiä tähtitorttuja ja sen kanssa hiukan glögiä. Toisen kerran siis jo. Oho- joulu. Yhtään lahjaa en ole hankkinut, ne ensi viikolla. Ensi viikolla myös ne perus: joululounaat, joulukahvit, joulujuhlat, todistusten jaot (lapsille) ja sitten loma!
Loman alkuun tiedossa ulkoilua kahden miehen kanssa. Sitä odotan, sitä tarvitsen. En näet kerennyt yksiinkään pikkujouluhin tänä vuonna. Koska ylipäänsä olen ollut liesussa viimeksi? Ei mitään hajua :)
Mukavaa joulunodotusta, se on kohta JOULU! Mahtavaa! Hyvä tahtokin nurkan takana?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...