Siirry pääsisältöön

joulu tulee vaikka et tekisi mitään sen eteen

ja hyvä niin. Koska minä, me ei olla paljoakaan keretty tekemään. Jotain sentään. On leivottu kerran pipareita pojan kanssa ja koristeltu ne. Oli niin hyviä, että ne syötiin loppuun alta aikayksikön. On viritetty parit jouluvalot. On juotu kerran glögiä kaveriperheen kanssa ja istuttu samalla iltaa. On lähetetty joulukortit.

Kyllä, vieläkin olemme vanhan kansan ihmisiä ja lähetämme joillekin tutuista kortit, jotka on itse tavalla tai toisella väkerretty. Katsotaan koska tulee se vuosi, että mennään kokonaan somella. Nythän on trendinä kailottaa kovaäänisesti esim. fb:ssä, että joulukorttirahat laitettiin tänä(kin) vuonna hyväntekeväisyyteen.
Jaa- sori skeptisyyteni, mutta saatanhan minäkin laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja silti vielä vaivautua korttipuuhiinkin. Ja kyllä, saa olla lähettämättä kortteja ja olla laittamatta roposia hyväntekeväisyyteen sen sijaan, se ei ole mikään joko tai asia. Ihan snadisti mua siis ja näemmä häiritsee kailotus, ei rahanlahjoitus. Joulumieli ja hyvä tahto vasta matkalla..... 

Mutta hyvä mieli on mulla silti, töissä on hyvä tahtotila päällä koko ajan. Olen edelleen lopen väsynyt, mutta sillain hyvällä tavalla. Hyvä syksy ollut, töissä ja opinnoissa . Ja ensi vuodesta tulee uraauurtava kaikin puolin (vai oliko se jo tämä vuosi, jotta ensi vuoden saisin jo keskittyä erillä viisiin). Ehkäpä, koska lisäopinnot tehty maaliskuussa. Ja uusi työpari varmasti jo kovin oppinut ja sitä myöten eri hyödyllinen maaliskuussa.

Ensi vuonna se makein juttu eli rakentaminen alkaa, asunnon myynti ja tilapäinen asuminen jossain muuttolaatikkojen keskellä ja muu hässäkkä. Kivaa! Uskoisin, että pääsääntöisesti. Varmasti myös epä-kivaakin tiedossa.
'Hei, kaikella on hintansa', sanoi mulle eräskin työkaveri kun valittelin nyt torstaina, että kolmen päivän tiivis opintorupeama vei multa mehut ja nyt pitää kahdessa päivässä suoriutua viiden päivän töistä. 'Mitään ei saa ilmaiseksi, mutta katso, se on lopulta enemmän kuin sen arvoista.' Tuollaista järkiperäistä realismia välillä tarvitsee. Ei vain ja ainoastaan niitä: no sä oot tollanen, energinen ja jaksava ja reipas ihminen....ja aikaansaava. Mitään ei saa ilmaiseksi (no jotain voi saada joskus ;-) ).

Mies on ahkeroinut myös pitkin syksyä, muutama tunti joka ilta töiden jälkeen. Nyt mennään rakennuslupakuvien piirto vaiheessa. Seuraavaksi sitten rakennuslupahakemusta sisään ja rakennuttajien kilpailuttaminen. Kolme dee malli rakennuksesta on tehty jo, äärihyödyllinen ollut eri juttuja meidän ratkoessa. Niin on ahkera ja hyvä ja osaava mies. Näin olen muistanut kehua ajoittain.

Joulusta, tänään tulee kuulemma tyttären tekemiä tähtitorttuja ja sen kanssa hiukan glögiä. Toisen kerran siis jo. Oho- joulu. Yhtään lahjaa en ole hankkinut, ne ensi viikolla. Ensi viikolla myös ne perus: joululounaat, joulukahvit, joulujuhlat, todistusten jaot (lapsille) ja sitten loma!
Loman alkuun tiedossa ulkoilua kahden miehen kanssa. Sitä odotan, sitä tarvitsen. En näet kerennyt yksiinkään pikkujouluhin tänä vuonna. Koska ylipäänsä olen ollut liesussa viimeksi? Ei mitään hajua :)
Mukavaa joulunodotusta, se on kohta JOULU! Mahtavaa! Hyvä tahtokin nurkan takana?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t