Siirry pääsisältöön

rauhoittunut hetkeksi

Loppuvuoden pohdintoja asioiden tärkeydestä tai tarpeellisuudesta.
Vaikka olenkin tätä mieltä FB:n vuosikertauksista ->


Enkä jaksa niitä avata. Statukset ja kuvat kun ovat paljon kiinnostavampia. Nimenomaan statukset jotakuinkin hetkessä. Ei menneessä.

Tämä on myös totta. Ja jos ei vanha sukulainen niin kuitenkin joku ;-)
Ei silloin auta kuin ottaa huumori ja kivan ihmisen asenne päälle, näet ettei poistaisi tylsää kommentia sotkemasta coolia statusta.

 
Mutta tätä mieltä en täysin ole. Aion ehkä itsekin tavalla tai toisella toivottaa uutta ehtoisampaa vuotta jengille.

 

Ekalla joululomapätkällä pohdin, mitä kaikkea vuodessa on tapahtunut. Ja onhan sitä. Mietin myös miksi olen nykyään niin kiireinen, että välillä saan itseni kiinni ahdistumasta kaikkeen ja haluaisin vain muuttaa sinne Uuteen Seelantiin ja toisinaan nautin niin äärettömästi, enkä todellakaan halua yhtään minnekään.

Viikko perheen kanssa rauhoitti (ja joo se bilettäminen mun miehen kanssa :))
Aivan järkyttävän hyvä perhe mulla. Mä haluan olla niiden kanssa.
Ja ruuhkavuodet? Kyllä. Tänä vuonna olen aloittanut opiskelut ja opettanut kahta työntekijää hommiinsa omieni ohella. Olen itse valinnut tällaisen kiireisen työtien, mutta aioin siitä edelleen valittaa jos koen sen tarpeelliseksi.

Muuta tapahtunutta: ostettiin tontti (joo, mies on painanut hommia sen eteen tähän mennessä en minä), vanhin pääsi ripille (jep, siivoaminen oli takapuolesta, mutta juhlat oikein kivat ja ihanat), nuorin aloitti koulun (okei, se on mennyt niin kivuttomasti ettei siinäkään mitään. Lapsihan osaa jo lukea ja laskea.).
On reissattu 2 kertaa Tukholmaan ja kerran Portugaliin, lisäksi kotimaan reissut (ps. kova matkakuume taas. Mietin olisiko meillä varaa pikamatkaan jonnekin talvilomaviikolla).

Ainiin ja olihan mulla se 2 kk koipihässäkkä, joka vei kunnon ja motivaation kuntoiluun. Motivaatio on palautunut, kunto ei.

Muuta en nyt jaksa muistella :)

Kun raketit alkaa paukkumaan, mä jatkan lomaani toisella samanlaisella pätkällä. Ehkä tulee lisää rauhoittavia ajatuksia. Olen myös vihdoin päässyt Tikliä lukemaan, n. 250 sivua luettu. Kiinnostava, rauhoittava, verkkainen, surullinen, levollinen, hyvä ja tulee hirveä matkakuume New Yorkiin.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen teille ja meille ;-) !!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

oman maan mansikkaa

Olen pitänyt sanani. Juhannuksen jalkapallon katsomisen (kyllä katson mielelläni kaikki matsit, jotka kerkeän. Mikä mulle on tullut? Jalkapallo on yhtäkkiä kiinnostavampaa kuin aiemmin), erittäin maltillisen viinin sipittämisen ja hyvien ruokien mutustamisen  (tottakai - kuka pöljä nyt pahaa söisi?) ohella olen tehnyt myös kouluhommia (yhteensä noin 5 viisi tuntia)  ja mikä parasta kävin myös juoksemassa! 11 viikon tauko murtumisen jälkeen ja taas voin juosta kuin ennenkin. Tosin eihän hapenottokyky ole kuin ennenkin, mutta mitäpä pienistä. Juoksemalla kohta on. Rauhallinen reilu viisi kilometriä, joka on mun mielestä säälittävän lyhyt matka, minulle ;-) Hyvin meni, juoksin muuten tontillekin, kuvaamaan ja tutkimaan kasveja. Meidän kasveja meidän omalla maalla. (hihkuu) Omasta maasta nousee vaikka mitä, varsinainen pöpelikkö. Katsotaan sitten aikanaan kun saadaan tontin rajat maastoon merkittynä, mitä voidaan säästää ja mi...

suuren äärellä

Hoi, eilen fillarilenkki! Sain kuin sainkin ahterini irti työtuolista, sohvasta, kotiterassin penkistä, ihan mistä vaan ja sovitettua sen pyörän satulaan. Fillarointi sujuu, sitä siis. Mutta ihan pakko kohta sijoittaa kunnon pyörään. Eihän tällä kaunottarella oikeasti pitkiä lenkkejä oo kiva pyöräillä. Tätä samaa asiaa pohdin viime kesänäkin. :) Ehkä kohta sijoitan siis reissufillariin.   Saatan pian päästä taas juoksemaankin, pitää aloittaa hissutellen se homma.     Toukokuu siis loppui, meno ei. Mutta nyt ollaan elämässä suurien asioiden äärellä. Tontin osto on meinaan just eikä melkein hilkulla. Juuri tultiin tonttitapaamisesta, kintut pöpelikön naarmuttamana. Ötököiden puremina. Nyt ollaan suurten asioiden äärellä (toistoa). Hys ja hipihiljaa ja varovaisen hihkuvia. Kaunista viikonloppua.