Siirry pääsisältöön

rauhoittunut hetkeksi

Loppuvuoden pohdintoja asioiden tärkeydestä tai tarpeellisuudesta.
Vaikka olenkin tätä mieltä FB:n vuosikertauksista ->


Enkä jaksa niitä avata. Statukset ja kuvat kun ovat paljon kiinnostavampia. Nimenomaan statukset jotakuinkin hetkessä. Ei menneessä.

Tämä on myös totta. Ja jos ei vanha sukulainen niin kuitenkin joku ;-)
Ei silloin auta kuin ottaa huumori ja kivan ihmisen asenne päälle, näet ettei poistaisi tylsää kommentia sotkemasta coolia statusta.

 
Mutta tätä mieltä en täysin ole. Aion ehkä itsekin tavalla tai toisella toivottaa uutta ehtoisampaa vuotta jengille.

 

Ekalla joululomapätkällä pohdin, mitä kaikkea vuodessa on tapahtunut. Ja onhan sitä. Mietin myös miksi olen nykyään niin kiireinen, että välillä saan itseni kiinni ahdistumasta kaikkeen ja haluaisin vain muuttaa sinne Uuteen Seelantiin ja toisinaan nautin niin äärettömästi, enkä todellakaan halua yhtään minnekään.

Viikko perheen kanssa rauhoitti (ja joo se bilettäminen mun miehen kanssa :))
Aivan järkyttävän hyvä perhe mulla. Mä haluan olla niiden kanssa.
Ja ruuhkavuodet? Kyllä. Tänä vuonna olen aloittanut opiskelut ja opettanut kahta työntekijää hommiinsa omieni ohella. Olen itse valinnut tällaisen kiireisen työtien, mutta aioin siitä edelleen valittaa jos koen sen tarpeelliseksi.

Muuta tapahtunutta: ostettiin tontti (joo, mies on painanut hommia sen eteen tähän mennessä en minä), vanhin pääsi ripille (jep, siivoaminen oli takapuolesta, mutta juhlat oikein kivat ja ihanat), nuorin aloitti koulun (okei, se on mennyt niin kivuttomasti ettei siinäkään mitään. Lapsihan osaa jo lukea ja laskea.).
On reissattu 2 kertaa Tukholmaan ja kerran Portugaliin, lisäksi kotimaan reissut (ps. kova matkakuume taas. Mietin olisiko meillä varaa pikamatkaan jonnekin talvilomaviikolla).

Ainiin ja olihan mulla se 2 kk koipihässäkkä, joka vei kunnon ja motivaation kuntoiluun. Motivaatio on palautunut, kunto ei.

Muuta en nyt jaksa muistella :)

Kun raketit alkaa paukkumaan, mä jatkan lomaani toisella samanlaisella pätkällä. Ehkä tulee lisää rauhoittavia ajatuksia. Olen myös vihdoin päässyt Tikliä lukemaan, n. 250 sivua luettu. Kiinnostava, rauhoittava, verkkainen, surullinen, levollinen, hyvä ja tulee hirveä matkakuume New Yorkiin.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen teille ja meille ;-) !!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...