Siirry pääsisältöön

rauhoittunut hetkeksi

Loppuvuoden pohdintoja asioiden tärkeydestä tai tarpeellisuudesta.
Vaikka olenkin tätä mieltä FB:n vuosikertauksista ->


Enkä jaksa niitä avata. Statukset ja kuvat kun ovat paljon kiinnostavampia. Nimenomaan statukset jotakuinkin hetkessä. Ei menneessä.

Tämä on myös totta. Ja jos ei vanha sukulainen niin kuitenkin joku ;-)
Ei silloin auta kuin ottaa huumori ja kivan ihmisen asenne päälle, näet ettei poistaisi tylsää kommentia sotkemasta coolia statusta.

 
Mutta tätä mieltä en täysin ole. Aion ehkä itsekin tavalla tai toisella toivottaa uutta ehtoisampaa vuotta jengille.

 

Ekalla joululomapätkällä pohdin, mitä kaikkea vuodessa on tapahtunut. Ja onhan sitä. Mietin myös miksi olen nykyään niin kiireinen, että välillä saan itseni kiinni ahdistumasta kaikkeen ja haluaisin vain muuttaa sinne Uuteen Seelantiin ja toisinaan nautin niin äärettömästi, enkä todellakaan halua yhtään minnekään.

Viikko perheen kanssa rauhoitti (ja joo se bilettäminen mun miehen kanssa :))
Aivan järkyttävän hyvä perhe mulla. Mä haluan olla niiden kanssa.
Ja ruuhkavuodet? Kyllä. Tänä vuonna olen aloittanut opiskelut ja opettanut kahta työntekijää hommiinsa omieni ohella. Olen itse valinnut tällaisen kiireisen työtien, mutta aioin siitä edelleen valittaa jos koen sen tarpeelliseksi.

Muuta tapahtunutta: ostettiin tontti (joo, mies on painanut hommia sen eteen tähän mennessä en minä), vanhin pääsi ripille (jep, siivoaminen oli takapuolesta, mutta juhlat oikein kivat ja ihanat), nuorin aloitti koulun (okei, se on mennyt niin kivuttomasti ettei siinäkään mitään. Lapsihan osaa jo lukea ja laskea.).
On reissattu 2 kertaa Tukholmaan ja kerran Portugaliin, lisäksi kotimaan reissut (ps. kova matkakuume taas. Mietin olisiko meillä varaa pikamatkaan jonnekin talvilomaviikolla).

Ainiin ja olihan mulla se 2 kk koipihässäkkä, joka vei kunnon ja motivaation kuntoiluun. Motivaatio on palautunut, kunto ei.

Muuta en nyt jaksa muistella :)

Kun raketit alkaa paukkumaan, mä jatkan lomaani toisella samanlaisella pätkällä. Ehkä tulee lisää rauhoittavia ajatuksia. Olen myös vihdoin päässyt Tikliä lukemaan, n. 250 sivua luettu. Kiinnostava, rauhoittava, verkkainen, surullinen, levollinen, hyvä ja tulee hirveä matkakuume New Yorkiin.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen teille ja meille ;-) !!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...