Siirry pääsisältöön

rauhoittunut hetkeksi

Loppuvuoden pohdintoja asioiden tärkeydestä tai tarpeellisuudesta.
Vaikka olenkin tätä mieltä FB:n vuosikertauksista ->


Enkä jaksa niitä avata. Statukset ja kuvat kun ovat paljon kiinnostavampia. Nimenomaan statukset jotakuinkin hetkessä. Ei menneessä.

Tämä on myös totta. Ja jos ei vanha sukulainen niin kuitenkin joku ;-)
Ei silloin auta kuin ottaa huumori ja kivan ihmisen asenne päälle, näet ettei poistaisi tylsää kommentia sotkemasta coolia statusta.

 
Mutta tätä mieltä en täysin ole. Aion ehkä itsekin tavalla tai toisella toivottaa uutta ehtoisampaa vuotta jengille.

 

Ekalla joululomapätkällä pohdin, mitä kaikkea vuodessa on tapahtunut. Ja onhan sitä. Mietin myös miksi olen nykyään niin kiireinen, että välillä saan itseni kiinni ahdistumasta kaikkeen ja haluaisin vain muuttaa sinne Uuteen Seelantiin ja toisinaan nautin niin äärettömästi, enkä todellakaan halua yhtään minnekään.

Viikko perheen kanssa rauhoitti (ja joo se bilettäminen mun miehen kanssa :))
Aivan järkyttävän hyvä perhe mulla. Mä haluan olla niiden kanssa.
Ja ruuhkavuodet? Kyllä. Tänä vuonna olen aloittanut opiskelut ja opettanut kahta työntekijää hommiinsa omieni ohella. Olen itse valinnut tällaisen kiireisen työtien, mutta aioin siitä edelleen valittaa jos koen sen tarpeelliseksi.

Muuta tapahtunutta: ostettiin tontti (joo, mies on painanut hommia sen eteen tähän mennessä en minä), vanhin pääsi ripille (jep, siivoaminen oli takapuolesta, mutta juhlat oikein kivat ja ihanat), nuorin aloitti koulun (okei, se on mennyt niin kivuttomasti ettei siinäkään mitään. Lapsihan osaa jo lukea ja laskea.).
On reissattu 2 kertaa Tukholmaan ja kerran Portugaliin, lisäksi kotimaan reissut (ps. kova matkakuume taas. Mietin olisiko meillä varaa pikamatkaan jonnekin talvilomaviikolla).

Ainiin ja olihan mulla se 2 kk koipihässäkkä, joka vei kunnon ja motivaation kuntoiluun. Motivaatio on palautunut, kunto ei.

Muuta en nyt jaksa muistella :)

Kun raketit alkaa paukkumaan, mä jatkan lomaani toisella samanlaisella pätkällä. Ehkä tulee lisää rauhoittavia ajatuksia. Olen myös vihdoin päässyt Tikliä lukemaan, n. 250 sivua luettu. Kiinnostava, rauhoittava, verkkainen, surullinen, levollinen, hyvä ja tulee hirveä matkakuume New Yorkiin.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen teille ja meille ;-) !!!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t