Runningsup

Mun pää vastaanottaa oivalluksia juostessa. Hyvä ja hieno pää :) Eilisellä lenkillä kopsahti kohilleen taas pari asiaa...ensinnäkin se sama ja ainainen asia: miten kivaa tää juokseminen onkaan, miksi en  ehdi tehdä tätä useammin? Kunhan edes siihen 2-3 kertaan viikkoon kykenisin (kaiken muun elämän ohella). Välillä onnistuu, välillä taas ei. Hirveen hyvin siis sujui lenkki. Vieläkään ei ollut yhtään mustaa jäätä maillahalmeilla. Täällä meilläpäinhän ei lunta siis ole vielä näkynyt. Samalla mietin mitä varusteita vielä pitää talven varalle hankkia. Näitä asioita näemmä muutkin bloggaajat juuri miettivät :) http://innostuksiani.blogspot.fi/ Ostoslistalle jo olemassaolevaa varustusta täydentämään: Paksummat juoksutrikoot, paksummat juoksuhanskat, isommat maastolenkkarit ja juomapullo virityksineen. Ostin juuri oikein hyvän paksumman juoksuhupparin (vihreän) sen alle kun pistää pitkähihaisen juoksupaidan, oon pärjännyt näillä +3 - +5 asteen kele...

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, k...

Hei vaan, Työ on vienyt mut mennessään, but I manage :) Viimeaikoina kaiken todella oikean kiireen keskellä olen joutunut miettimään ja ottamaan kantaa mm. seuraavaan: kiusalliset fb-kaverit. Siis sellaiset, jotka joskus olet tuntenut tosi hyvin ja ne ovat olleet silloin kivoja. Mutta, nyt tänä päivänä jotain hämminkiä on tapahtunut ja sanoisinko varovasti ja ihan hiljaisella äänellä, että siellä toisessa päässä. Koska minkäänlaista konfliktia ei ole tapahtunut, koskaan. Pöh, ihan tyhmää. Mutta kiusallisia, riitaa haastavia, täysin hämmentäviä ja typeriä kommenteja MUN sivulle (tavallaan kuin huvittaakseen itseään?). Hetken aikaa sen jaksaa ottaa huumorilla, sit ei enää. Sulkulista on äärinäppärä asetus, jos/kun ei viitsisi osoittaa sormella ja poistaa joukosta. (no voihan niinkin tehdä...) Ja omien sivujen editointi, sekin on luvallista, asiattomat kommentit voi poistaa. En tiedä, mua tollaset jutut hämmentää, koska alunperinkin lähdin varovaisesti koko fb:n, sitten löysin li...

Äiti-tytär matkamme oli hyvä, ihana ja onnistunut. Pariisi on valloittava - kerrassaan. Seuraavassa kerron joitain matkamme tapahtumia, niitä onnistuneita, hauskoja ja omituisia juttuja sekä muita sekalaisia kokemuksia. Ja jos joku teistä ei tunne Pariisia kuin omia taskujaan (niinkuin en minäkään), matkatärppejäkin saattaa irrota. Lisäksi meitä kohtasi muutama 'meet a finn'-tapahtuma, vaikka kuinka yritimme irtautua Suomesta hetkeksi  (tekstareita kotiin ei lasketa).   Matkakuvien ohella tulee ruokakuvia, koska kuvathan on sanojen lisäksi nautinnollisia ja kertovat paljon (joskus jopa enemmän kuin sanahelinät?) Ensimmäinen 'meet a finn' -tapahtuma oli jo Helsinki-Vantaalla, asettauduimme kahvilajonoon valitsemaan croissantteja ja marmeladeja, tilaamaan Cafe Lattejamme. Niin eikös 'sukulaismies' bongannut meidät jonosta. Vietimme sitten lentoa edeltävän ajan höpötellen hänen kanssaan. Matkakohde sentään oli e...

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

Aloitetaan nyt kuitenkin tästä: the akward moment when...I totally loose my temper while driving. Juu täysin ja se tapahtui tänään. Ratin takana autossa. Pakko jakaa tämä asia: lähden työpaikan autohallista, näen jo rampin alapäästä, että city-maasturi tms. tukkii tieni kadulla, mutta oletan, että siinä olisi jokin henkilö ratissa, koska porttikonkeja ja muita kapoisia tonttiliittymiähän ei saa tukkia pysäköimällä niiden eteen.  Ajelen ylös, ei ketään missään. Auto ammottaa siis tyhjyyttään ja tukkii pääsyni kadulle täysin. Tööttäilen pari kertaa rauhallisesti, työmiehet kadulla kohottavat olkapäitään ja kertovat, ettei heillä ole mitään havaintoa kuskista. Höpisevät jotain kukkien toimittajasta. Odottelen rauhallisesti. Minua hiiltyneempi kanssatyöntekijäni manaa koska nyt tukkona on tämän city maasturin lisäksi minä autoineni. Sanon no can do, ootellaan. Kukaan ei pääse mihinkään suuntaan. Ootellaan ja ootellaan. Vähän tööttäilen. Sitten palaa käämi, marssi...

Terveisiä Pääkaupunkijuoksusta! Menin sitten kuin meninkin, tosin vielä aika keuhkotautisena vartille. Kävin eilen testaamassa 13 kilometrin lenkillä, voinko jo juosta? Haloo! No hyvin pystyin, mutta homma siis vähän riistäytyi käsistä. Silti mulla oli oikein tarmokas olo tänään ja lähdin juoksuille. Jalat jaksoivat, mutta keuhkot meinasivat tosiaan tehdä tenän. Ja nokka oli aivan tukossa. Aikamoinen huohottaja olin siis. Jok'tapauksessa keuhkotautisenakin pystyin 1:07 aikaan. Mikä on kait huono, mulle? Paras aika vartilta (10,55km) on siis 1:00:51 ja huonoin tämä tän päiväinen :). Ja ne kaksi muuta aikaa menee tohon väliin sopivasti. Neljä kertaa peräkkäin olen nyt osallistunut Pääkaupunkijuoksuun ja tykkään kovasti juosta tota matkaa Pirkkolassa syksyisin. Maastoinen ja pehmeä juosta. Noi mun tovin juostut Addut on ihan jees popot juosta. Silti tekisi mieli vähän säätää ja hankkia uudetkin.... Mutta tämä joka syksyinen missioni: var...