Runningsup

Oih, yli puolet lomaa jo takana. Hyvin on rentoutunut mieli, kolmantena lomapäivänä en enää muistanut työasioita :) Ensin täräytettiin pankki auki lintsillä (perinne). Sitten lomailtiin Savossa. Erittäin leppoisasti, vaikka lomamme tähän asti huonoimmat säät osuivat tuohon ajankohtaan, se ei uimahaluja hälventänyt. Ainakaan suurimmalta osalta perheestämme ;-) Ja onko elämässä kuitenkaan mitään rentouttavampaa kuin rantasauna ja jorpakko siinä edessä? ne eivät ole taivaan portit vaan uimakopin ;-)    Ja syöminen. Erityisen ahkeran grillaamisen lisäksi mm. Savon ruokapaikoista testasimme tällä kertaa useita, mutta päälimmäiseksi nousi Savonlinnan Valo. Laadukkaat olivat pöperöt. Minä otin etanoita ison setin ja jälkkäriksi suklaakakkua.   Savon jälkeen suuntana Kymi. Mattolaiturilta jokeen, ihanan viilentävää, koska nyt oltiin helteessä, taas. Miehen kanssa tehtiin kahdenkeskisiä fiilistelyfillarointeja kivoilla asuinalueilla ja Kymi-joen laitamilla. ...

Hahaa ja hihii, ihan kohta se koittaa meidän iso pitkä loma ja kuukauden aikatauluttomuus! JIPPII! Lomalla hengaillaan, rantaillaan, mökkeillään, kyläillään, huvitellaan, festaroidaan, kaupunkilomaillaan, urheillaan, nautitaan ja haaveillaan yhdestä isosta elämän muutoksesta! Mutta hei, mä oon reilun viikon sisään käynyt 3 kertaa lenkillä ja 2 kertaa salilla ja tänään taas salille. Reidet tykkää, ne on menneet IHAN kivikoviksi timmeiksi pikkureisiksi ;-) (sallitaan lievä liioittelu....) Vanha kunnon askelkyykky käsipainoilla lienee paras liike ikinä jalkalihaksille ja tasapainolle. (nyt kun mun astanga on tauolla, enkä vaan saa tehdyksi sitä ilman ryhmääni) Uutuutena lisäsin kahvakuulan (normi) kyykkäämiseen, tuntui oudolta mutta edelleenkin reidet kiittää. Taidan hurahtaa ja ostaa kotiinkin kahvikset. Oliskohan 8 ja 12 kilon painot hyvät aloittelijalle, jolla kuitenkin koivissa perusvoimaa. Käsipainoihin salilla mun on lisättävä painoa, koska käsissä ei tunn...

Tres päivää lomaan, pitkään lomaan! Tällä viikolla on töissä melkein ennen näkemätön työrauha, ei juuri ketään missään. Työ sujuu, jopa vähän liiankin hyvin ja keskeytyksittä: niskat on aivan jumissa. Tiedossa siis kuntosalia vähintään tunti tällä viikolla, viime viikollakin pääsin sinne raahautumaan. Mutten jaksanut kuunnella kanssa salittajaani, joka tuskaili jotain vatsalihaskramppejansa....No ei vaan mulla tullut mitään oireita tunnin salituksesta :) Liekö käyn turhan harvoin :) Toimistohiljaisuuden rikkomiseksi olenkin varustautunut näin ->   Tänään kävimme lounaalla testaamassa stadin parhaiksi purilaisiksi kehutut Roslundin burgerit Teurastamon Portilla. Maukkaat olivat ja jälkkäriksi kaffet Kellohallin terassilla. Ei hassumpaa.   On tässä maastolenkillekin päästy, ihan kamalaa oli :) Raskasta ja helteistä. Ylihuomenna taas. Still, poluilla juokseminen on kiinnostavaa.   Se on heipat tällä erää. Ihanaa heinäku...

Peruna - vuohenjuustopizza: Erinomaiseksi todettu. Ohje tässä: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/Peruna-vuohenjuustopizza/a1370412086791   Mistä johtuu, että mun pizza on erinäköinen kun hesarin pizza? :) Mutta maku, delicious! Tein sillain eritavalla, että laitoin kuin laitoinkin tomaattipyrettä pohjan päälle. Ja hieman pienensin taikina-annosta, koska tein vain pellillisen.

ja muita tapahtumia. En enää jaksa kirjailla tänne juuri koskaan, ehkä maailma ei siinä menetä mitään :) Juossut olen hyvin vähän, mutta kerran viikkoon nyt ainakin. Tavoite olisi taas se kolme lenkkiä viikkoon. Tavannut ystäviä olen ihan hirveen paljon, ehdottoman tärkeää toimintaa! Erityisen rentouttavaa sekä mieltä lämmitävää. Onnekseni muutamia ystäviä on säilynyt ajalta kun olin lapsi/nuori/nuori aikuinen :) Äärimmäisen helppoa olla ihmisten kanssa, jotka tuntevat koko elämäni kirjon ja toistepäin. Siinä menee monta tuntia vain puhua pulputtaessa. Viime viikolla sellaista KOLME kertaa. Huikea määrä kiireiselle keski-ikäiselle ja erittäin perheelliselle. Ollaan saatu miehen kanssa terassi vihdoin kuosiin, viiden asumisvuoden jälkeen. Mutta pää olisi täys kaikenlaisia muitakin kohennusideoita. Olen jopa heittänyt talviturkin, tosin vasta kesäkuun viimeinen päivä. Mutta oli se taas ihanaa, lillua meressä. Rakastan avovedessä uimista, siihen nähd...

Tsau pitkästä aikaa! :) Olen pitänyt hiukan juoksutaukoa ja sitämyöten myös kirjoitustaukoa. Paljon muuta kaikkea olen kyllä tehnyt. Paljon kyläilyjä puolin ja toisin (työarjen lomassa), sosiaalinen elämä on herännyt talven-kevään horroksesta (ja kiireistä) erityisen vilkkaasti ja meno jatkuu. Mutta nyt jatkuu myös juoksut. JESH! Parin viimeisen lenquen jälkeen ei ole lonkka enää kipeytynyt, olisi suotavaa että olotila jäisi pysyväksi. Eilen kirmasin ryteikkölenkille ts. poluille metsään ja kallioille juoksemaan. Ihan hirveen kivaa. Siihen pakosti täytyy yhdistää myös purtsi ja maantieosuuksia, jotka ovat kyllä raskaampia kuin metsässä kirmaaminen. (Parantelu)tauko teki sen, että paluu vanhaan kunnon vauhtiini on ollut työn takana, tosin eilen jo melkein saavutin normitasoni. Perustasostani sitten aion päästä yli juurikin ryteikkölenkeillä. Niitä yhdistelemällä perussetteihin, homma saa uutta kipinää ja mun kroppa myös. Jalat kestää hirveen hyvin kaikenlaisia ...

otsikko ei viittaa nyt mihinkään sm-leikkeihin, vaan ohimeneviin ahdistushetkiin (esim. työ)elämässä. Elämäni on tätä nykyä onnekseni aikas ahdistusvapaata! No, yleisesti ottaen on. Ihanan reissun jälkeen tuntuu ihan hyvältä olla arjessa sittenkin, mutta pahoja tuokioita varten pitää olla turvasana (loma/matka) plakkarissa. Ja onhan tuo loma tuolla jossain kaukana siintämässä. Matka vieläkin kauempana. Juoksuasiaa: kokeilin onneani eilen, 3 viikon tauon jälkeen. Sen verran olen ollut juoksemati. Joogannut olen, hyvin on mennyt. Ja kävellyt vieläkin enemmän. Ei ole sattunut lonkkaan yhtään. Heti alkuun otin järjettömän 2 kilsan juoksuspurtin, uudet tossut lennättivät minua ja juoksuinto. Menin heittämällä edessäni 'löntystelevän' miesjuoksijan ohi. Sitten meinasi lähteä taju, hölläsin ja lopulta kävelin ja hölkkäilin kevyesti loput 3 kilsaa, kunnes huomasin, että kipu on palannut, aerobinen kunto on nolla ja vain jalat jaksaisivat. Kotiin tul...