Siirry pääsisältöön

Ryteikköjuoksua

Tsau pitkästä aikaa! :)

Olen pitänyt hiukan juoksutaukoa ja sitämyöten myös kirjoitustaukoa.
Paljon muuta kaikkea olen kyllä tehnyt. Paljon kyläilyjä puolin ja toisin (työarjen lomassa), sosiaalinen elämä on herännyt talven-kevään horroksesta (ja kiireistä) erityisen vilkkaasti ja meno jatkuu. Mutta nyt jatkuu myös juoksut. JESH!

Parin viimeisen lenquen jälkeen ei ole lonkka enää kipeytynyt, olisi suotavaa että olotila jäisi pysyväksi.

Eilen kirmasin ryteikkölenkille ts. poluille metsään ja kallioille juoksemaan. Ihan hirveen kivaa. Siihen pakosti täytyy yhdistää myös purtsi ja maantieosuuksia, jotka ovat kyllä raskaampia kuin metsässä kirmaaminen. (Parantelu)tauko teki sen, että paluu vanhaan kunnon vauhtiini on ollut työn takana, tosin eilen jo melkein saavutin normitasoni. Perustasostani sitten aion päästä yli juurikin ryteikkölenkeillä. Niitä yhdistelemällä perussetteihin, homma saa uutta kipinää ja mun kroppa myös. Jalat kestää hirveen hyvin kaikenlaisia alustoja ja nilkoille, pohkeille, reisille tekee hyvää tempoileva juoksu.
Juoksen maastolenkkareilla, tosin normitkin varmasti menevät varsinkin kun yhdistelen matkajuoksua näihin myös. Maastikset eivät sovellu siihen sitten yhtään, matkantekoon.
Että tasasen tappava perustienpätkä tuntuikin tylsältä metsäosuuden jälkeen, mutta jotenkin kulki heti paremmin.

Kyllä tämä siis tästä, nyt vaikuttaa siltä. Mullahan on kaksi tapahtumapuolikasta edessä, toinen elokuussa ja toinen syyskuussa. On kiinnostavaa nähdä miten uusi treenimalli tulee vaikuttamaan kestävyyteen. Jos/kun vaan tosiaan toi lonkka ei enää pettäisi mua. (manausta!)

Se ihan oikea trailrunning, jossa yhdistetään juoksu ja patikointireitit on sitten toista, mutta kiinnostava ajatus. Erittäin kiinnostava.

Yksi asia tuli tässä taannoin mieleen, että jos/kun kertoo harrastuksistaan (blogissa anonyyminä, esim. fb:ssä omalla nimellään ja puheissaan kaikille :) ) antaako se oikeuden muille tivata miten harrastus kehittyy, miten siinä onnistuu ja miten epäonnistuu. Vai eikö anna?
Harrastaminen ja varsinkin liikunnan harrastaminen on äärimmäisen hyvä asia, sitä ei pitäisi mielestäni alkaa arvostelemaan. (muuta kuin hyvässä!). Onko kukaan kokenut vastaavaa, vai olenko vaan yliherkkä arvostelulle ja tiukoille kyselyille mun omasta rakkaasta harrastuksestani?
Rakentava, ihaileva, kannustava ja kehittävä keskustelu on aina paikallaan, mutta arvostelu ja arvottaminen. Hitto etten jaksa sellaista! Arvostelu on mitätöintiä.

Mutta erityisen ihania ulkoilukelejä kaikille, mä tiedän mitä mä teen tän kesän. (pöpelikköön hop!)
(sen kaiken muun kesäilyn lomassa).

Aurinkoista päivää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...