Siirry pääsisältöön

Fillarihelle

Nyt loman välissä viisi työpäivää. En oikein osaa orientoitua työntekoon, pientä sälää ja säätöä sinne tänne. Hommaa kuitenkin olisi.
Poljin taas töihin, nyt se melkein 25 kilsaa meni jo alle 1,5h. Paremmalla fillarilla (kunnolla) menisi vielä ripeämmin. Mistä tuli mieleen, että varasin Nopsalleni jo huollon, jarrut rahisee ja pyörä valittaa. Tuli sitten parin päivän pakkopyöräilytauko, joka ei normaalisti hetkauttaisi mua mihinkään suuntaan, mutta nyt on toisin, koska olin asennoitunut pyöräilemään joka päivä yhteen suuntaan.
Anyways, parempi toimiva mankeli kuin rahiseva ja tukkoinen.

Aivan mainiota oli taas tarkastella kanssafillaroijia. Hipsterit ei käytä kypärää ja ne sotkee menemään tredikkäissä vetimissä siistine partoineen. Portugalissa, tarkemmin Lissabonissa oli muuten hipsterimies poikineen, tytär bongaili niitä iloiten ;-)
Mä en siis todellakaan ole rivakammasta päästä pyöräni kanssa, mutta sentään yhden setämiehen ohitin. Ja aivan hiessä kylvin kun perille pääsin....hih. On tässä työreissupyöräilyssäni vielä kehittämisen varaa: nyt pyöräilyvetimet toki (viime kerralla vedin sen 50 kilsaa yhteensä farkut jalassa, hullu!), käsiveskassa työvaatteet: pieni hamonen, paita, city-läpsärit ja dödö. Hmmm.

Töissä odotti sitten surullinen uutinen, eras työkaveri oli kuollut harrasteonnettomuudessa loman aikana. En tajua sitä oikein vielä, enkä halua asiasta edes yhtään retostella enkä kirjoittaa. Sitä vaan nyt kuitenkin, että miettikää: elämä voi päättyä milloin vain ja vaikka tämä olisi kuinka kliseistä: nauttikaa, rakastakaa, olkaa intohimoisia ja myös armollisia. Ja tää ei liity sitten mihinkään uskontoon mitenkään. Ihan perusjuttuja, jotka liian usein unohtuu (ja jos ei unohdu niin erittäin hyvä juttu).
Vähemmän narinaa, enemmän iloa. Ja tehkää niitä asioita, joista nautitte. Väkisinkin näistä tulee hieman tekopyhiä juttuja tai en tiedä....

Ensi viikolle on muuten luvattu superhelteitä, mittari hiponee jo +35 astetta. Huhhahhei. Onnea on olla lomalla ensi viikolla ja siivota kotia perusteellisesti juhlia varten. Biksoissa ikkunanpesua -  naapuriparat ;-)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää