24. heinäkuuta 2014

kuuman ääreltä

Vihdoin tässäkin maassa voi laulaa kuuma kuumempi kuumis...


Terkkuja muuten vielä hotimmasta maasta Portugalista, jossa Atlantti tosin vilvoitti erityisen tehokkaasti. Merivesi noin +16 - +18 astetta eli vilpoisaa, silti erittäin uimakelpoista meille kylmiin vesiin tottuneille. Atlantin rantatuntuma vilvoitti myös tuulellaan, mutta aurinkohan mollottaa sielläpäin korkealta, kuumana, kuivana.
Matka isolla kokoonpanolla meni taas tosi hyvin, kerron matkajuttuja sitten toisella kerralla.
Mutta Portugaliin ihmiset, menkää jollette ole jo käyneet. Erityisen aito, kiva, sympaattinen, hyvä ruoka ja hyvä paikallinen viini. Aurinko, kuuma hiekka. Gelato. Lissabon.

Palaan tuohon, sittemmin kun olen koonnut ajatuksia ja kuvia reissusta.
Tähän päivään ja hetkeen, on aika ponnistaa pyörän selkään ja saada kunnon hiki pintaan - ööö tuolla on lähemmäs +30. Sitten uimaan mereen, mikäli löytyy levätön ranta. Itämeremme on siivottomassa kunnossa, sen näki todellakin hyvin lentokoneesta käsin. Valtameren etuna oli myös puhdas vesi.

Täytin muuten tässä ihan taannoin vuosia, haa. Siitä tuli mieleen pieni sanan vääntö anoppini kanssa siellä mökkeilyillä. Ihan pieni vain, mutta tuli hetki jolloin sanoin topakasti :) Nämä muutamat vuodet aika useat jo, uuden kivan anopin kanssa olen malttanut mieleni. Hän on kovin höösäävä, mutta herttainen. Tuli tilanne, jossa hösäsi, sääti ja hyppäsi reviirilleni aivan liikaa. Huomautin, hei olen pyörittänyt tätä perhettä yhdessä poikasi kanssa jo vuosia, eiköhän me jo osata. Katsoi pitkään, loukkaantui ja on varmaan loukkaantunut tovin. Pöh. But, olen yli 40 vuotias, pyöritän jo toista perhe kokoonpanoa. Osaan nämä jutut. Please! Tässä on syy miksi en yksinkertaisesti kestä olla toisten nurkissa enää - ilman omaa tilaa. Olen aikuinen. Not a baby or teen anymore.
Toisen äidille tuo puuttumisen on jaksanut antaa vuosia hiukan niin kuin anteeksi. Oman mammani elämääni puuttumisia en ole koskaan kestänyt, siis aikuisena. Ja hän, rakas äitini tietää sen ;-) Sanoikin mulle jo aika varhain, että sä tiedät mitä teet, eikä minun tarvitse puuttua asioihisi (huolissaan on varmaan aikanaan ollut...kukapa äiti ei olisi?) Nämä on niitä perheiden eroja. Hyvää tasapainoa pyrin itse toteuttamaan, katsotaan sitten aikanaan miten onnistun anopin tehtävissä. Sehän ei niin helppoa sitten vissiin ole ;-)
Tyttäreltä sain parasta palautetta äitinä olemisesta taannoin - olen kuulemma äiti jota ei tarvitse hävetä. En ole nolo. Hyvä tytär mulla :)

Get in sun and enjoy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti