Siirry pääsisältöön

kuuman ääreltä

Vihdoin tässäkin maassa voi laulaa kuuma kuumempi kuumis...


Terkkuja muuten vielä hotimmasta maasta Portugalista, jossa Atlantti tosin vilvoitti erityisen tehokkaasti. Merivesi noin +16 - +18 astetta eli vilpoisaa, silti erittäin uimakelpoista meille kylmiin vesiin tottuneille. Atlantin rantatuntuma vilvoitti myös tuulellaan, mutta aurinkohan mollottaa sielläpäin korkealta, kuumana, kuivana.
Matka isolla kokoonpanolla meni taas tosi hyvin, kerron matkajuttuja sitten toisella kerralla.
Mutta Portugaliin ihmiset, menkää jollette ole jo käyneet. Erityisen aito, kiva, sympaattinen, hyvä ruoka ja hyvä paikallinen viini. Aurinko, kuuma hiekka. Gelato. Lissabon.

Palaan tuohon, sittemmin kun olen koonnut ajatuksia ja kuvia reissusta.
Tähän päivään ja hetkeen, on aika ponnistaa pyörän selkään ja saada kunnon hiki pintaan - ööö tuolla on lähemmäs +30. Sitten uimaan mereen, mikäli löytyy levätön ranta. Itämeremme on siivottomassa kunnossa, sen näki todellakin hyvin lentokoneesta käsin. Valtameren etuna oli myös puhdas vesi.

Täytin muuten tässä ihan taannoin vuosia, haa. Siitä tuli mieleen pieni sanan vääntö anoppini kanssa siellä mökkeilyillä. Ihan pieni vain, mutta tuli hetki jolloin sanoin topakasti :) Nämä muutamat vuodet aika useat jo, uuden kivan anopin kanssa olen malttanut mieleni. Hän on kovin höösäävä, mutta herttainen. Tuli tilanne, jossa hösäsi, sääti ja hyppäsi reviirilleni aivan liikaa. Huomautin, hei olen pyörittänyt tätä perhettä yhdessä poikasi kanssa jo vuosia, eiköhän me jo osata. Katsoi pitkään, loukkaantui ja on varmaan loukkaantunut tovin. Pöh. But, olen yli 40 vuotias, pyöritän jo toista perhe kokoonpanoa. Osaan nämä jutut. Please! Tässä on syy miksi en yksinkertaisesti kestä olla toisten nurkissa enää - ilman omaa tilaa. Olen aikuinen. Not a baby or teen anymore.
Toisen äidille tuo puuttumisen on jaksanut antaa vuosia hiukan niin kuin anteeksi. Oman mammani elämääni puuttumisia en ole koskaan kestänyt, siis aikuisena. Ja hän, rakas äitini tietää sen ;-) Sanoikin mulle jo aika varhain, että sä tiedät mitä teet, eikä minun tarvitse puuttua asioihisi (huolissaan on varmaan aikanaan ollut...kukapa äiti ei olisi?) Nämä on niitä perheiden eroja. Hyvää tasapainoa pyrin itse toteuttamaan, katsotaan sitten aikanaan miten onnistun anopin tehtävissä. Sehän ei niin helppoa sitten vissiin ole ;-)
Tyttäreltä sain parasta palautetta äitinä olemisesta taannoin - olen kuulemma äiti jota ei tarvitse hävetä. En ole nolo. Hyvä tytär mulla :)

Get in sun and enjoy!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää