Siirry pääsisältöön

en ole juhannusihminen

....noin olen aloittanut juhannuksen alla jo vuosia saman jaarituksen, sitten luettelen, joo...oon ollut juhannuksina mökeillä, kaupungeissa, saaressa, festareilla, kotona, on ollut vieraita ja olen/olemme olleet vierailuilla ja jatkan on joo hauskaakin toki ollut, mutta EN ole juhannusihminen. Parhaiten viihdyn juhannuksena ulkomailla. Juhannushäissä, sellaisissa en ole tainnut olla, ne voisi olla kivat.
Vierastan suomalaista juhannuksen ylistämistä. Miksiköhän?

No kesä alkaa heinäkuussa - olen sitä sorttia. En nauti jäätymisestä kylmässä kosteassa kesämökissä.
En juhannuksen pakkodokaamisesta, enkä todellakaan viihdy samassa tilassa päiväkausia muiden kuin perheeni kanssa ja silloinkin pitää olla häppeninkiä välillä. :)
Rakas ihana esikoiseni on syntynyt juhannuksen tienoilla, synnytyslaitokselta kotiuduin juuri jussiksi silloin 15 kesää sitten. Se muuten oli kuuma kesä! Ja kiva jännittävä juhannus.

Tänä juhannuksena olemme kotona, juhlimme perheen kesken tytärtä. Vietämme myös kaikella todennäköisyydellä viimeisen juhannuksen ja myös vikaa kesää tässä kodissa. Tänä jussina teen myös kouluhommia. Hummatkaa siis muut :)

Mutta pois se minusta, etten olisi funtsinut mitä grillataan ja noin. Skumppaa lasiin myös huomenna.
Ainakin nektariinifetasalaattia on nyt pakko saada. Sitten uutta perunaa. Chorizon voittanutta ei ole tällä grillikaudella (raakamakkaraa), kalaa laitetaan myös.

Sit mä aion kuulkaa urheilla kun koko muu Suomi ryyppää. Näin teen ;-) Hyvää Juhannusta siis.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

päivän mietelauseet

muutama miete: - lasten harrastuksista . Lapsesta tulee liikkuvainen ja reipas ilman jokapäiväisiä jalkapallotreenejä tai voikkatunteja. Tämän olen tiennyt, koska olen itse muodostunut niin, vapaaehtoisesti liikkumalla ja paljon. En edes vihannut koulun liikuntatunteja, mutten ollut higarikaan niissä (paitsi voimistelussa). Mun perheen miespuoliset eli faija ja faijapuoli näyttivät kyllä hyvää esimerkkiä ja mua on kehotettu kokeilemaan lajia jos toistakin ja liikutettu lapsesta lähtien. Näkisin, että oma esimerkki on tärkeää tässä. Sen sijaan, että valittaa aina kun pitää vähän eväänsä liikauttaa, niin liikauttaa ja ottaa lapsen mukaan liikkumaan. Toisaalta jos on niitä, jotka eivät vaan kykene tai koskaan ehdi, asian voi ulkoistaa esim. urheiluseuroilla. Niissä vaan taitaa olla se vika, että höntsäilyä ei ole tarpeeksi...aika moni lopettaa viimeistään teini-iässä. Meidän juniori lopetti futiksen vuoden treenien jälkeen, ei siksi ettei olisi tykännyt jalkapallosta vaan siksi että...