6. toukokuuta 2014

se kantaa sittenkin!


Mitä tehdä toipuvalla jalalla Tukholmassa? No kävellä koipi kramppiin, istahtaa penkille, kahville, kuoharille, roikkua lopulta miehen käsipuolessa, koska ei vaan enää pysty kunnolla askeltamaan.
Ei mitään mahdollisuuksia excursioihin, sen suurempiin shoppailuihin, oikeastaan mihinkään.
Mutta erittäin tervetullutta vaihtelua pitkän sairiksen ja parin vaivalloisen viikon päälle.
Risteilystäkin nautti eritavalla kuin yleensä: show:t katsottiin, syötiin, pelattiin, ostettiin lapselle kaikki mitä se halusi ;-) (oli vain nuorin matkassa) ja muutamat drinkitkin nautittiin.

Ja vaivalloisuudesta: vaivalloista sanan varsinaisessa merkityksessä: töitä, kokouksia, koulua jee!!!! Mutta pirun hankalaa, vaikeeta, kivuliastakin, ilman kunnolla toimivaa koipea.
Mutta sitten tuli vappu ja lääkäri sanoi: kepit tänne ja kävele! Tosin varoen vielä 2 viikkoa, sitten äärimmäisen varovasti kokeilemaan liikuntaa. (lenkkiä? pääsenkö sitten lenkille?)
Fillaroimaan meinasin kyllä jo tällä viikolla :)

No mutta heti kun pääsin kahdelle jalalle, onnuin kampaajalle. Ja sinne Tukholmaan. Ja nyt kun jo voi astuakin melko kunnolla, olen rynnännyt kaksi kertaa vaate- ja tossuostoksille. Yksillä Consseilla kun ei pärjää ja muita kenkiähän en voi käyttää kuin Converseja, lenkkareita ja läpsäreitä (ja näillä keleillä läpsärit ei ole jees). 

Jalka alkaa kantamaan. Olen niin happy!

ps. juoksutapahtumat (3 kpl) sain siirrettyä suoraan ensi vuodelle. Ei mennyt rahaa hukkaan. Syksyllä, jos vaan mahdollista Espoon rantapuolikas. Mutta, tärkeintä on paraneminen ei jalan uudelleen rikkominen. Katsotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti