Siirry pääsisältöön

se kantaa sittenkin!


Mitä tehdä toipuvalla jalalla Tukholmassa? No kävellä koipi kramppiin, istahtaa penkille, kahville, kuoharille, roikkua lopulta miehen käsipuolessa, koska ei vaan enää pysty kunnolla askeltamaan.
Ei mitään mahdollisuuksia excursioihin, sen suurempiin shoppailuihin, oikeastaan mihinkään.
Mutta erittäin tervetullutta vaihtelua pitkän sairiksen ja parin vaivalloisen viikon päälle.
Risteilystäkin nautti eritavalla kuin yleensä: show:t katsottiin, syötiin, pelattiin, ostettiin lapselle kaikki mitä se halusi ;-) (oli vain nuorin matkassa) ja muutamat drinkitkin nautittiin.

Ja vaivalloisuudesta: vaivalloista sanan varsinaisessa merkityksessä: töitä, kokouksia, koulua jee!!!! Mutta pirun hankalaa, vaikeeta, kivuliastakin, ilman kunnolla toimivaa koipea.
Mutta sitten tuli vappu ja lääkäri sanoi: kepit tänne ja kävele! Tosin varoen vielä 2 viikkoa, sitten äärimmäisen varovasti kokeilemaan liikuntaa. (lenkkiä? pääsenkö sitten lenkille?)
Fillaroimaan meinasin kyllä jo tällä viikolla :)

No mutta heti kun pääsin kahdelle jalalle, onnuin kampaajalle. Ja sinne Tukholmaan. Ja nyt kun jo voi astuakin melko kunnolla, olen rynnännyt kaksi kertaa vaate- ja tossuostoksille. Yksillä Consseilla kun ei pärjää ja muita kenkiähän en voi käyttää kuin Converseja, lenkkareita ja läpsäreitä (ja näillä keleillä läpsärit ei ole jees). 

Jalka alkaa kantamaan. Olen niin happy!

ps. juoksutapahtumat (3 kpl) sain siirrettyä suoraan ensi vuodelle. Ei mennyt rahaa hukkaan. Syksyllä, jos vaan mahdollista Espoon rantapuolikas. Mutta, tärkeintä on paraneminen ei jalan uudelleen rikkominen. Katsotaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...