Toukokuu on kyllä kiireistä aikaa tai sellaista, että moni asia loppuu ja vähintään yhtä monta laitetaan alulle. On harrastusten loppuesityksiä (tänä vuonna oli vain yksi se pimun hyvä näytelmä - nehän osaa jo!), ripari- ja kouluinfoja (jee kesällä saan järjestää rippijuhlat ja jee nuorinkin aloittaa koulun!), opiskelutöitä, kouluuntulo terveystarkastusta, eskarin vimosta keharia ja töissä kehitytään päivillä, kevätjuhlia, pieniä juhlia, synttäreitä, kutsuja kesäjuhliin, sirkusta (huomenna) ja Robbie Williamsin keikkaa (sunnuntaina). Eikä siinä kaikki. Mutta siis hauskaa ja hyvällä fiiliksellä.
Jalan murtaminen seurauksena, olen edes hiukan älynnyt olla stressaamatta 'turhista' ja hiljentänyt - kävelytahtia. Heh-hee.
Juu- ei tällä koivella vielä pitkääääään aikaaaaan tehdä mitääään. Kävellä voi ja ajaa autolla, ehkä sillä fillarillakin jo kohta.
Sellainen asia tehtiin, että kävimme pankissa neuvottelemassa saisimmeko lainaa talon rakentamisprojektiin. Yllärivastaus oli: saatte. Nyt sitten mietitään pitäisikö vai eikö pitäisi?
Viittiikö sellaiseen ryhtyä vai ootetaanko jos kulmille osuisi joku houkuttelevampi vaihtoehto.
Olemme vuosia veivanneet tätä asiaa, mutta nyt tuli vihreää valoa enemmän kuin aiemmin. Suorastaan suositellaan. Huokaus. Jaahas. Ja höh. Mä haluan omakotitalon, mä haluan oman pihan (en ole kesämökki ihmisiä) ja mä haluan oman kasvimaa-puutarhan. Ja niinhän muutkin perheessä haluavat, mutta ehtiikö tuollaiseen tosissaan ryhtyä? Pohditaan tämä kesä :) Tosin ensi viikolla tulee nykykämpän arvioija, ihan vaan huvikseen ;-) Jospa tapahtuisi nytkähdys johonkin suuntaan, tontti ja raksaprojekti tai sitten isompi kämppä from neighborhood.
Mutta jos aletaan raksaa, meidän pitää ottaa kissa. Olen luvannut lapsille jos omakotitalo=kissa. Kaikkea sitä tuleekin sanottua hätäpäissään. Toisaalta mä haluan salaa kissaa, koska rakastan kissoja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti