Siirry pääsisältöön

toukopuuhia

Toukokuu on kyllä kiireistä aikaa tai sellaista, että moni asia loppuu ja vähintään yhtä monta laitetaan alulle. On harrastusten loppuesityksiä (tänä vuonna oli vain yksi se pimun hyvä näytelmä - nehän osaa jo!), ripari- ja kouluinfoja (jee kesällä saan järjestää rippijuhlat ja jee nuorinkin aloittaa koulun!), opiskelutöitä, kouluuntulo terveystarkastusta, eskarin vimosta keharia ja töissä kehitytään päivillä, kevätjuhlia, pieniä juhlia, synttäreitä, kutsuja kesäjuhliin, sirkusta (huomenna)  ja Robbie Williamsin keikkaa (sunnuntaina). Eikä siinä kaikki. Mutta siis hauskaa ja hyvällä fiiliksellä.

Jalan murtaminen seurauksena, olen edes hiukan älynnyt olla stressaamatta 'turhista' ja hiljentänyt -  kävelytahtia. Heh-hee.
Juu- ei tällä koivella vielä pitkääääään aikaaaaan tehdä mitääään. Kävellä voi ja ajaa autolla, ehkä sillä fillarillakin jo kohta.

Sellainen asia tehtiin, että kävimme pankissa neuvottelemassa saisimmeko lainaa talon rakentamisprojektiin. Yllärivastaus oli: saatte. Nyt sitten mietitään pitäisikö vai eikö pitäisi?
Viittiikö sellaiseen ryhtyä vai ootetaanko jos kulmille osuisi joku houkuttelevampi vaihtoehto.
Olemme vuosia veivanneet tätä asiaa, mutta nyt tuli vihreää valoa enemmän kuin aiemmin. Suorastaan suositellaan. Huokaus. Jaahas. Ja höh. Mä haluan omakotitalon, mä haluan oman pihan (en ole kesämökki ihmisiä) ja mä haluan oman kasvimaa-puutarhan. Ja niinhän muutkin perheessä haluavat,  mutta ehtiikö tuollaiseen tosissaan ryhtyä? Pohditaan tämä kesä :) Tosin ensi viikolla tulee nykykämpän arvioija, ihan vaan huvikseen ;-) Jospa tapahtuisi nytkähdys johonkin suuntaan, tontti ja raksaprojekti tai sitten isompi kämppä from neighborhood.
Mutta jos aletaan raksaa, meidän pitää ottaa kissa. Olen luvannut lapsille jos omakotitalo=kissa. Kaikkea sitä tuleekin sanottua hätäpäissään. Toisaalta mä haluan salaa kissaa, koska rakastan kissoja :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

jolkottaa joogasalille

Hirveesti on vettä virrannut Tonavissa sun muissa isoissa jorpakoissa sitten viime kirjoituskerran. Mun niska-hartia-selkä-osasto on suorastaan kelpo kunnossa. Tänään kävi työergonomia-tarkastajakin tarkistamassa työpisteeni. Kaikki olisi kuulemma loistavasti kunhan saisin sen sähköisen pöydän. Saan joskus. 18 kiireellisempää on edessä jonossa. Sitä odotellessa joogaan ankarasti, nytkin on kroppa (hyvällä tavalla) kipeänä 3 h joogailuista tällä viikolla. Kokeilin normin (astanga) lisäksi aerialyogaa (=airyoga =ilmajooga) ja tykkäsin. Uusia ulottuvuuksia tulisi varmasi jos harrastaisi sitäkin säännöllisesti. Hauskinta oli lentää ja olla pussukassa rentoutumassa. Venytykset olivat lempeitä liinan avulla ja kropan omalla painolla, mutta hyvin tehokkaita. Voin suositella ja katsokaa nyt miten tunnelmallinen sali! Huvittaisi kyllä monipuolistaa joogailujani ja ottaa kivoja uusia kokeiluja sieltä sun täältä normin lisäksi. Hotjoogaa pitää kokeilla, ei kyllä välttämättä mun juttu, ko

talvitavoite

Pidettiin miehen kanssa pieni perjantain jumppahetki, kuulostaa säädyttömältä, muttei ollut :) Eli jalkakyykkyä niin, että astuu eteen vuorojaloin ja samalla toisen jalan polvella koskettaa lattiaa. (toistoja ainakin viisitoista per jalka tai niinpaljon kuin jaksaa). Kyllä tuntuu, jo toista päivää. Suosittelen ja otan itse tavaksi. Mun normit jalkakyykät ei ihan ole olleet noin tehokkaita! Päälle vähän punnerruksia ja vatsalihaksia. (niissäkään ei mitään fuskauksia tai sukupuolihelpotuksia). Nyt pitää nostaa panoksia kropan rääkkäämisen suhteen, joka on jo niin tottunut perusjuoksemiseen, puhumattakaan hyötyliikunnasta. (eilinen haravointi ei tunnu missään. pöh.) Tarvitaan voimatreeniä, vauhtitreeniä, maastotreeniä. Voimaa- vauhtia- timmiyttä. Siinähän se, sopiva talvitavoite!

kalliolle kukkulalle juoksen minä....

Trailrunning , my darlings, sai mun pohkeet pitkästä aikaa (sitten vuosiin) tukkoon ja paukkumaan. On se sen verran raskasta puuhaa, tuo metsässä, kallioilla, poluilla, pöpeliköissä ryysäily. Ja aivan mahtavaa :) Turhat työperäiset patoutumatkin häipyi hus takaviistoon ja pää oli taas joustava metsähaipakan jälkeen. Koivet kyllä huusivat apua, jonka saivat eilisessä erittäin venyttävässä joogasessiossa.   Olenko ehtinyt yhtään täällä kehuskella, että mun pääseisonta on kehittynyt jopa huimasti? En varmaankaan ole kehdannut, mutta se on. 'Onpa kaunis täysin pysty ja kapea asento', sanoi opekin. Hallitusti ja hillitysti tulen alaskin. Silti on matkaa ja opittavaa siinäkin vielä - niin kuin joogassa aina on. Kropan loputonta haastamista. Superlaji, jossa ei ole koskaan valmis. Pidän siitä ideasta.  Noistakin syistä elämä ihan vaan hymyilee tänään. Mukavahko poikkeustyöpäivä tänään ja aivan mun entisten kotikulmien liepeillä stadissa. Tuli ikävä sinne ja siihen osaan Helsinkiä