Runningsup

Eka puolustus: vaihtelun vuoksi vaihdoin blogin taustakuvaa ja valikoitui näin naivi. Mutta siihen on hyvä ja mielestäni hienokin syy. Lauantaina ehdin maata auringossa pihalla, vähän niinkuin ennenvanhaan lapsena. Filtti, tyynyjä, kirja ja vaan olin. Luin Anne Swärdiä, suosittelen, loppukesän lempeässä auringossa ja välillä tuijottelin erilaisia mönkijöitä (hyönteisiä) nurmikolla, katselin puunoksien lomasta pilviä. Ja tajusin tosiasian: en muista koska olen tehnyt näin viimeksi. Lapsena ehti, jaksoi ja aikaa oli loputtomasti, pitkästymiseen asti. Nuorenakin oli aikaa. Nuorena aikuisenakin ehti, mutta nyt: koska viimeksi? Okei just muistin, että kerran kesälomalla rannalla miehen ja lasten kanssa, mutta silloin ehdin tuijotella haloa auringon ympärillä abouttia 10 min (tosiasiassa ehkä 5 min) ennenkuin joku pyysi lisää suolakeksejä ja banskua ja mehua. Mutta että oikein tuntikausien ulkonakellimissessio! Jep, kai...

melkein koko kesä meni niin ettei tuttua flowmaista- hyvänolontunnetta tullut lenkeillä (siis melkein!). Mutta viime viikolla viimeinkin: kylmät väreet juoksivat pitkin selkää ja karvat nousivat kropassa pystyyn silkasta ihanasta hyvänolon tunteesta. Niin tätähän mä tässä juoksemisessa hainkin, suu menee hymyyn, vauhti lisääntyy, musiikki tahdittaa juoksua, (ahas, tuo uusi kevyenliikenteen siltakin on valmistunut, ei ehdi jäädä tiirailemaan tarkemmin yksityiskohtia kun nyt kulkee niin hyvin), ohitan sen saman miehen kun joskus ennenkin, joka juoksee sillain hassusti jalat vispaten...mut ohittaa joku armeijaikäinen nuorimies, onkohan sama kuin silloin kerrankin? Ja kroppa ihan puhki lenkin jälkeen. Naama punaisena (niinkuin aina), ihan läpimärkänä hiestä (same). Ja seuraavalla lenkillä tossu kulki entistä paremmin eli tää käynnistyy tästä taas. Huh ja hyvä! Vauhti on jotenkin jumittanut koko kesän, nyt taas alkaa kulkemaan. Sitten olin salilla pitkästä pitk...

Eilen kotona kolmen naperoimman kuin yhdestä suusta kuultua 'siis ei oo totta, sä meinaat varata tv:n koko päiväksi ja katsot noita olympialaisia ja ME ei saada katsoa mitään...' Ihan hirveän hyvällä omallatunnolla sanoin: 'niin näin on, te voitte vaikka ulkoilla koko päivän...' Mutta tottahan toki se on ihan hirveetä jos lapset eivät saa katsoa mitä haluavat tv:stä silloin kun haluavat. Eilen sattui mielenkiintoinen olympiapäivä, ensin naisten maraton sitten miesten tenniksen loppuottelu ja ilta vielä täynnä juoksupainotteista ohjelmaa. Toisaalta tämä kisatv:n kyttääminen haittaa jo mun lenkkejäni merkittävästi. Tänään lenkille ja kunto nousuun huikeaan! Lopuksi: Bongasin tämmösen urheiluasukolumnin-> Trikoot on riskilläkin Njaapajaa, nyt olen kyllä ihan sitä mieltä, että juostessa on hyvä olla tekniset vaatteet ellei sitten välttämättä halua itse kärsiä turhaan. Viis siitä mitä muut sanoo, jos eivät kestä katsoa kääntäkööt pään pois :) Itse aloittelin joll...

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläi...

9 viikkoa mun seuraavaan koitokseen eli rantamaratonin puolikkaaseen. Ja oon ihan rento! Loma on tehnyt niin hyvää ja tehtävänsä. Nyt alkaa hiukan jo isompikin urheilu taas matkailun, rentoilun, hauskan pidon, hyvin syömisen ja juomisen yms. jälkeisesti kiinnostamaan ISOSTI! Viime viikolla kun tulimme biitsiltä, kotimme lähimmältä merenranta biitsiltä, ajoimme Jukka Viljasen kodin ohi (näemmä). Jukka oli portin pielessä ja vilkaisi minua. Mulla tärähti päässä...ultrajuoksun guru katsoo mua pistävästi silmiin ja sanoo, liikkeelle nainen NYT! Jos minä pystyn niin sinäkin pystyt! Tämä sanominen oli siis henkistä ja mun päässä, mutta hyvä sattuma ja mainiota kerrassaan. (Juoksija-minulla on kuitenkin näemmä aina vähän huono omatunto jollei ole lenkillä...?? :)) Jukka, jos jostain kumman syystä joskus luet tämän, tämä on vain vitsiä, mutta toki siitä ohi ajoimme ja näin sinut. Todellakin arvostettavan kestävyysjuoksijan! Tämän viikon vielä nautin, juoksen pari len...

Toisinaan, niinkuin tänään, juostessa mulla alkaa blogisuoni pulputa. Kesälomaa, tuota työtätekevän elämän parasta aikaa, on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. Kolmisen viikkoa vielä edessä. Mä elän kesälomia varten. En mitenkään vihaa työtäni, mutta rakastan kesää ja lomaa, ehkä juurikin siksi, ettei vapaata aina ole. Itsestäänselvyyksiä? 1. lomaviikon vietimme perheen kesken (2 aikuista ja neljä lasta 4-13-vuotiaat) Gotlannissa, niinkuin edellisessä tekstissä hiukan maltoin raappaista. En ole vieläkään toipunut Gotlannin ihanuudesta, muutan sinne tai toisaalle viettämään eläkepäiviäni sitten joskus. Ystäväni tietää, että mun kaukaisissa tulevaisuuden haaveissa on ollut jo parikymppisestä, eläkäpäivät meren rannalla omassa talossa. Kissan tai koiran kanssa, lasten ja lastenlasten vieraillessa. Näissä haaveissa ei koskaan aiemmin ollut miestä. :) Nyt luulen tavanneeni sellaisen, jonka kanssa haluan olla vielä silloinkin. Tai ollaanhan me hengattu yhdessä koht...

Tällaisissa maisemissa asuimme Gotlannissa. Ehdin yhdelle lenkille ja se olikin ensimmäinen lenkkini ulkomailla ikinä. Tästä alkakoon juoksuelämän uusi traditio! Aina matkalla lenkille, jollei ole työmatka kyseessä, eikä kerkeä:) Kirjailen ehkä myöhemmin Gotlannista lisää, koska se oli upea ja kaunis saari. Karu ja kivinen, mutta myös vehreä ja puutarhamainen. Ikivanha, keskiaikainen ja kaunis. Mä ehkä asuisin siellä jos olisin ruotsalainen :) Mutta matkan jälkeenkin on ollut elämää. Juoksuja ja ranta-elämää. Palataan kunhan helteiltä raaskii!!! Näissä maisemissa jengi lenkkeili Visbyssä, mä en ehtinyt. Tää on mun jäkikasvua, joka ehti :)