Siirry pääsisältöön

nenä pinnan yläpuolella

pinnalla ja pinnan alla (ts. what's up):

- musaonnellisuus. Pääsin reilun 20 vuoden venauksen jälkeen (no en vaan ole aiemmin päässyt) vihdoin RHCP:n keikalle ja se oli niin HYVÄ. Niin IHANA. Olin TRANSSISSA onnesta. Hyvä musiikki ja joraus saa mut onneen. Ja ylävartalot.

- puolulkoilu. Ennen rakasta keikkaa olimme rakkaan miehen kanssa tapaksilla ja viineillä ja oluella. Ihanaa toimia näin keskellä viikkoa! (mun tulevaisuus kohta: keskellä viikkoa huvittelu- hahaa)

- veemäinen väsymys. Johtuen aivan älyvapaasta paljoudesta töissä. Ja silti samaan aikaan se sama duuni on älyttömän monipuolista ja kiinnostavaa. Mä vaan tarvitsisin enemmän unta (8-10 tuntia per yö). Ja joskus niitä rauhallisiakin työpäiviä.

- maanantaiangstit. Olen ollut kaksi viimeisintä maanantaita järkyttävässä olotilassa. Ihan todella vaivoin olen kyennyt peittämään maanantaivihan viattomilta läsnäkulkijoiltani (monelta pääsen eläkkeelle ja vaan hissuttelemaan elämällä?) Mua aidosti pelottaa miten selviän tulevien talvimaanantaiden yli. Päätin juuri eilen, että pidän sittenkin syysloman! (eläke ja lammasfarmarihommat tai muut vastaavat saavat nyt kuitenkin odottaa)

- myymättömyys. Asunto ollut kaupan 14 kuukautta. Palaan aiheeseen kun tämä on kaupattu. Piste.

- ikänäkö. Annoin hiukan periksi ikänäölle ja kävin tilaamassa monitehopiilarit.

- hajuvedet. Ostin hetki sitten kaksi hajuvettä pääkaupungin yhdestä tavaratalosta, jonne poikkesin töistä lähtiessäni. Takana on siis ne ajat kun tuoksuja tuotiin vain taxfreestä. Olin jo kassalla kun hajustemyyjä vielä juoksi paikalle ja toi minulle yhden ilmaisen pikkupullon 'käsilaukkutarpeisiin'

- syyskauden suunnitelmia. Syysloma. Mökkikeikka. Octoberfestit kavereille. Pitäiskö aloittaa vakkariuinnit - pohtiminen.

Työviikon päätteeksi huomenna on koulupäivä, siis lapsen koulussa. Noooo- onhan se kivaa. Mutta koska mä saan nukkua? Appivanhemmat tulevat myös meille syömään, mitä mä tekisin for food? Yleensä pursuan ruokaideoita, nyt olen käyttänyt kaiken tämän viikon älyni ja puhtini töihin (ja joraukseen keikalla :D) Keittoa? Pizzaa? Pataa? Mitä ihmettä?
Äh - nyt meen katsomaan Vain Elämää sohvavaateriin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2h 40 min

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti. Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina. Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen legoilla rakentelua :) Tänään tehokas hyvänolon jooga työpä

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-)) Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita. Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala  (epämukava, märkä, kova, raskas). aika hauskoja näin niputettuna   Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni. Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH) Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa nä

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-) Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö. Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa. Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät. Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (ty