Siirry pääsisältöön

kausijuttuja

Ympärille katsominen ja ympäristön huomaaminen (ja fiilistely) on mun tapa elää. En taida olla niitä ihmisiä, jotka kulkevat katse kengänkärjissä tai väistellen muiden katseita (jos joskus niin on käynyt, silloin asiat ovat olleet todella huonosti).
Siksikin, riipaiseva näky oli eräs sateinen aamu kun vastaan tuli päiväkotiryhmä ehkä noin 2-4 vuotiaita, joista jokaikinen laahusti menemään katse saappaiden kärjissä jämptissä jonomuodostelmassa (ehkä ne järkevinä lapsina katsoivat jalkoihinsa etteivät kompuroisi kulkiessaan? ehkä kävely jonossa on 2-4 vuotiaana vaikeaa? eikä kukaan niistä halunnut tuntea pientä kesäsadetta kasvoillaan?)

Syyskausi toi säännölliset joogat. Ilmajoogassa meinasi kesätauon jälkeen yrjöt tulla, mutta pian olin jo niin ZENissä tilassa ja rentoakin rennompi, että oksat ja kaikki pois.
Flowjoogasta taas lähdin tukka hiestä kiharana ja kroppa tuntuvaisen lämpimänä. Hieno  puolitoistatuntinen, jossa taas tajusin jotain oleellista siitä, miltä tiettyjen jooga-asanoiden tulee tuntua mun kropassa.
Sitä vaan mietin, että mihin kohtaan viikkoa lisäisin flowjoogan ihan vakituiseen. Saattaahan se olla, että lasten kasvu tuo lisää aikaa arkikalenteriin - jos ei nyt heti, niin aika pian. Ja sen päätin, että työkiire ei vie tänä syksynä minulta yhtään liikuntakertaa pois. Minä ensin, sitten työ.

TV:n syyskauden alkamisen iloja ovat puolhömpät tv-sarjat, joihin olen hyvin koukuttunut. Tuorein versio Sodasta ja rauhasta, joka on viihteellisyydessään kerrassaan nautittava sekä tietenkin Viikinkien uusi tuotantokausi. Siinähän ohjelmassa ihan vaan silmä lepää (pohjautuuhan sekin löyhästi historiaan tai olettamuksiin siitä). Tähän settiin tarvitaan enää Sillan tyyppinen superhyvä dekkari niin pimeimmätkin loka-joulukuun illat sujahtavat menemään suorastaan ilolla.
(Ja saavat unohtamaan vääjäämättömän totuuden, joka on räntää, loskaa, liukasta, kylmää, märkää, harmaata. Päälle väsymys, kiire ja flunssat ja uudelleen kiire. Toivon olevani väärässä, mutta elämänkokemusta on jo karttunut...)

Viikon teemana on ollut omenoiden kuoriminen pakkaseen, piirakkaan ja nuorimman lapsen lautaselle. Tänään ajattelin tehdä omenakakun. Syyttää saan työkamua, joka kiikutti minulle 2 kassillista pihapuidensa satoa, pyynnöstäni.

Työviikon päätteeksi olin tärkeässä ja aiheeltaan hyvässä paltsussa kolmisen tuntia, mutta fiilis oli lähinnä nukahtamista. Vaikeaa yrittää puhua fiksuja unenomaisessa tilassa. Aivan liikaa palavereja ja sen tyyppisiä juttuja tällä viikolla. Ensi viikon kalenteri näyttää paremmalta, so far so good.

Viikon ihmetys: delfiinijupakka (voi pyhä sekopäisyys). Rentoa viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää