Siirry pääsisältöön

kausijuttuja

Ympärille katsominen ja ympäristön huomaaminen (ja fiilistely) on mun tapa elää. En taida olla niitä ihmisiä, jotka kulkevat katse kengänkärjissä tai väistellen muiden katseita (jos joskus niin on käynyt, silloin asiat ovat olleet todella huonosti).
Siksikin, riipaiseva näky oli eräs sateinen aamu kun vastaan tuli päiväkotiryhmä ehkä noin 2-4 vuotiaita, joista jokaikinen laahusti menemään katse saappaiden kärjissä jämptissä jonomuodostelmassa (ehkä ne järkevinä lapsina katsoivat jalkoihinsa etteivät kompuroisi kulkiessaan? ehkä kävely jonossa on 2-4 vuotiaana vaikeaa? eikä kukaan niistä halunnut tuntea pientä kesäsadetta kasvoillaan?)

Syyskausi toi säännölliset joogat. Ilmajoogassa meinasi kesätauon jälkeen yrjöt tulla, mutta pian olin jo niin ZENissä tilassa ja rentoakin rennompi, että oksat ja kaikki pois.
Flowjoogasta taas lähdin tukka hiestä kiharana ja kroppa tuntuvaisen lämpimänä. Hieno  puolitoistatuntinen, jossa taas tajusin jotain oleellista siitä, miltä tiettyjen jooga-asanoiden tulee tuntua mun kropassa.
Sitä vaan mietin, että mihin kohtaan viikkoa lisäisin flowjoogan ihan vakituiseen. Saattaahan se olla, että lasten kasvu tuo lisää aikaa arkikalenteriin - jos ei nyt heti, niin aika pian. Ja sen päätin, että työkiire ei vie tänä syksynä minulta yhtään liikuntakertaa pois. Minä ensin, sitten työ.

TV:n syyskauden alkamisen iloja ovat puolhömpät tv-sarjat, joihin olen hyvin koukuttunut. Tuorein versio Sodasta ja rauhasta, joka on viihteellisyydessään kerrassaan nautittava sekä tietenkin Viikinkien uusi tuotantokausi. Siinähän ohjelmassa ihan vaan silmä lepää (pohjautuuhan sekin löyhästi historiaan tai olettamuksiin siitä). Tähän settiin tarvitaan enää Sillan tyyppinen superhyvä dekkari niin pimeimmätkin loka-joulukuun illat sujahtavat menemään suorastaan ilolla.
(Ja saavat unohtamaan vääjäämättömän totuuden, joka on räntää, loskaa, liukasta, kylmää, märkää, harmaata. Päälle väsymys, kiire ja flunssat ja uudelleen kiire. Toivon olevani väärässä, mutta elämänkokemusta on jo karttunut...)

Viikon teemana on ollut omenoiden kuoriminen pakkaseen, piirakkaan ja nuorimman lapsen lautaselle. Tänään ajattelin tehdä omenakakun. Syyttää saan työkamua, joka kiikutti minulle 2 kassillista pihapuidensa satoa, pyynnöstäni.

Työviikon päätteeksi olin tärkeässä ja aiheeltaan hyvässä paltsussa kolmisen tuntia, mutta fiilis oli lähinnä nukahtamista. Vaikeaa yrittää puhua fiksuja unenomaisessa tilassa. Aivan liikaa palavereja ja sen tyyppisiä juttuja tällä viikolla. Ensi viikon kalenteri näyttää paremmalta, so far so good.

Viikon ihmetys: delfiinijupakka (voi pyhä sekopäisyys). Rentoa viikonloppua!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Välikirjoitus

Olen taas pohtinut, josko mun olisi aika lopettaa tämä bloggaus kokonaan. Elämä on täyteläinen muutenkin, niin täyteläinen etten kerkeä tänne kirjoittamaan tai jos on aikaa en juuri silloin halua kirjoittaa. Ehkä tämä blogi teki siis jo tehtävänsä (minulle). En kuitenkaan vielä poista koko blogia, koska voi olla että muutan mieltäni :) Sitten pikaiset kuulumiset: Töissä asiat hyvin. (Paremmin kuin koskaan tähän mennessä 15 vuoden aikana?) Mukava balanssin tunne.   Miehen ja perheen kanssa menee hyvin. Rakastan meidän isoa perhettä. Vanhin tulee täysi-ikäiseksi juuri kohta. Kyllä tässä on itsekin kasvanut lasten ohella :) Tontti odottaa rakentamista edelleen, en kuitenkaan jaksa tuskailla asiasta täällä. Vilja voi hyvin ja kasvaa. Lorupussit (kassit) viedään lomalla veks, jotta poikakissan elo olisi hänelle itselleen kivempaa. Mun kesälomaan on enää 7 työpäivää. En ole tänä(kään) vuonna loppuunkulunut, vaikka loma on aina kivaa ja tulee aina tarpeeseen. Joustavammat työajat (t