Ympärille katsominen ja ympäristön huomaaminen (ja fiilistely) on mun tapa elää. En taida olla niitä ihmisiä, jotka kulkevat katse kengänkärjissä tai väistellen muiden katseita (jos joskus niin on käynyt, silloin asiat ovat olleet todella huonosti).
Siksikin, riipaiseva näky oli eräs sateinen aamu kun vastaan tuli päiväkotiryhmä ehkä noin 2-4 vuotiaita, joista jokaikinen laahusti menemään katse saappaiden kärjissä jämptissä jonomuodostelmassa (ehkä ne järkevinä lapsina katsoivat jalkoihinsa etteivät kompuroisi kulkiessaan? ehkä kävely jonossa on 2-4 vuotiaana vaikeaa? eikä kukaan niistä halunnut tuntea pientä kesäsadetta kasvoillaan?)
Syyskausi toi säännölliset joogat. Ilmajoogassa meinasi kesätauon jälkeen yrjöt tulla, mutta pian olin jo niin ZENissä tilassa ja rentoakin rennompi, että oksat ja kaikki pois.
Flowjoogasta taas lähdin tukka hiestä kiharana ja kroppa tuntuvaisen lämpimänä. Hieno puolitoistatuntinen, jossa taas tajusin jotain oleellista siitä, miltä tiettyjen jooga-asanoiden tulee tuntua mun kropassa.
Sitä vaan mietin, että mihin kohtaan viikkoa lisäisin flowjoogan ihan vakituiseen. Saattaahan se olla, että lasten kasvu tuo lisää aikaa arkikalenteriin - jos ei nyt heti, niin aika pian. Ja sen päätin, että työkiire ei vie tänä syksynä minulta yhtään liikuntakertaa pois. Minä ensin, sitten työ.
TV:n syyskauden alkamisen iloja ovat puolhömpät tv-sarjat, joihin olen hyvin koukuttunut. Tuorein versio Sodasta ja rauhasta, joka on viihteellisyydessään kerrassaan nautittava sekä tietenkin Viikinkien uusi tuotantokausi. Siinähän ohjelmassa ihan vaan silmä lepää (pohjautuuhan sekin löyhästi historiaan tai olettamuksiin siitä). Tähän settiin tarvitaan enää Sillan tyyppinen superhyvä dekkari niin pimeimmätkin loka-joulukuun illat sujahtavat menemään suorastaan ilolla.
(Ja saavat unohtamaan vääjäämättömän totuuden, joka on räntää, loskaa, liukasta, kylmää, märkää, harmaata. Päälle väsymys, kiire ja flunssat ja uudelleen kiire. Toivon olevani väärässä, mutta elämänkokemusta on jo karttunut...)
Viikon teemana on ollut omenoiden kuoriminen pakkaseen, piirakkaan ja nuorimman lapsen lautaselle. Tänään ajattelin tehdä omenakakun. Syyttää saan työkamua, joka kiikutti minulle 2 kassillista pihapuidensa satoa, pyynnöstäni.
Työviikon päätteeksi olin tärkeässä ja aiheeltaan hyvässä paltsussa kolmisen tuntia, mutta fiilis oli lähinnä nukahtamista. Vaikeaa yrittää puhua fiksuja unenomaisessa tilassa. Aivan liikaa palavereja ja sen tyyppisiä juttuja tällä viikolla. Ensi viikon kalenteri näyttää paremmalta, so far so good.
Viikon ihmetys: delfiinijupakka (voi pyhä sekopäisyys). Rentoa viikonloppua!
Siksikin, riipaiseva näky oli eräs sateinen aamu kun vastaan tuli päiväkotiryhmä ehkä noin 2-4 vuotiaita, joista jokaikinen laahusti menemään katse saappaiden kärjissä jämptissä jonomuodostelmassa (ehkä ne järkevinä lapsina katsoivat jalkoihinsa etteivät kompuroisi kulkiessaan? ehkä kävely jonossa on 2-4 vuotiaana vaikeaa? eikä kukaan niistä halunnut tuntea pientä kesäsadetta kasvoillaan?)
Syyskausi toi säännölliset joogat. Ilmajoogassa meinasi kesätauon jälkeen yrjöt tulla, mutta pian olin jo niin ZENissä tilassa ja rentoakin rennompi, että oksat ja kaikki pois.
Flowjoogasta taas lähdin tukka hiestä kiharana ja kroppa tuntuvaisen lämpimänä. Hieno puolitoistatuntinen, jossa taas tajusin jotain oleellista siitä, miltä tiettyjen jooga-asanoiden tulee tuntua mun kropassa.
Sitä vaan mietin, että mihin kohtaan viikkoa lisäisin flowjoogan ihan vakituiseen. Saattaahan se olla, että lasten kasvu tuo lisää aikaa arkikalenteriin - jos ei nyt heti, niin aika pian. Ja sen päätin, että työkiire ei vie tänä syksynä minulta yhtään liikuntakertaa pois. Minä ensin, sitten työ.
TV:n syyskauden alkamisen iloja ovat puolhömpät tv-sarjat, joihin olen hyvin koukuttunut. Tuorein versio Sodasta ja rauhasta, joka on viihteellisyydessään kerrassaan nautittava sekä tietenkin Viikinkien uusi tuotantokausi. Siinähän ohjelmassa ihan vaan silmä lepää (pohjautuuhan sekin löyhästi historiaan tai olettamuksiin siitä). Tähän settiin tarvitaan enää Sillan tyyppinen superhyvä dekkari niin pimeimmätkin loka-joulukuun illat sujahtavat menemään suorastaan ilolla.
(Ja saavat unohtamaan vääjäämättömän totuuden, joka on räntää, loskaa, liukasta, kylmää, märkää, harmaata. Päälle väsymys, kiire ja flunssat ja uudelleen kiire. Toivon olevani väärässä, mutta elämänkokemusta on jo karttunut...)
Viikon teemana on ollut omenoiden kuoriminen pakkaseen, piirakkaan ja nuorimman lapsen lautaselle. Tänään ajattelin tehdä omenakakun. Syyttää saan työkamua, joka kiikutti minulle 2 kassillista pihapuidensa satoa, pyynnöstäni.
Työviikon päätteeksi olin tärkeässä ja aiheeltaan hyvässä paltsussa kolmisen tuntia, mutta fiilis oli lähinnä nukahtamista. Vaikeaa yrittää puhua fiksuja unenomaisessa tilassa. Aivan liikaa palavereja ja sen tyyppisiä juttuja tällä viikolla. Ensi viikon kalenteri näyttää paremmalta, so far so good.
Viikon ihmetys: delfiinijupakka (voi pyhä sekopäisyys). Rentoa viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti