Reilut 2 500 kilometriä Suomea (ja pieni siivu Ruotsiakin) on ajettu ja nähty roadtripin aka rengasreissun muodossa. Paljon uutta ja vähän jo aiemmin nähtyäkin.
Minä tosin matkasin ensin 400 km Onnibussissa ja loput autossamme apukuskina. Sinänsä outoa koska minunkin oli tarkoitus ajaa. Mies totesi kuitenkin, että kuskin paikalla aika menee nopeammin, joten mulle jäi maisemien ihastelu ja mm.varoittelu tielle könyävistä poroista. Ja eihän se apukuskina olo raskasta ole - pitkät ajorupeamat taas ovat.
Reissasin yhtä kyytiä yli kaksi viikkoa, koska aloitin työmatkalla Varkaudesta, josta siirryin Heinävedelle sukuloimaan, jonne muu perhe kurvasi perässä.
Aikamme kun saunoimme ja pulikoimme viileässä, mutta ihanan virkistävässä Saimaassa sekä söimme, söimme ja söimme liikaa oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Lähdimme siis eteenpäin omalla 6 hengen porukallamme (parasta on oma porukka ja omat kuviot vaikka sukua ja lisäsukuakin on kiva nähdä).
Kiehtovaa on myös se, että vaikka olemme reissanneet todella paljon tällä meidän jengillä, niin iän karttuessa myös olosuhteet (ja fiilikset) muuttuvat. Nyt me kalkkikset, kolme 'teiniä' ja yksi vitsikäs 8-vuotias. Kaikki meni kuitenkin perinteisesti aikamoisen hyvin. Välillä pientä säätöä ja joillakin vähän matkauupumusta. Mutta minä - olen kasvanut ihmisenä ja en jaksa hermostua sitä yhtäkään kertaa (enkä paljon ärsyyntyäkään). Menikö hermo pieneksi hetkeksi Tampereella, saattaa muut kysyä, minä sanon ei :D
Kolilla yövyimme erinomaisessa asuntomaisessa 'mökkiolosuhteissa' kaksi yötä. Pielisen vesi oli ihanaa ja 'auringonlaskun' järvimaisemat upeat. Kapusimme osan porukan voimin Ukko-, Akka- ja Paha-Kolille. Maisemat ovat ihanat - mutta voi meitä, kiipeäminen oli lasten leikkiä verrattuna tulevaan.
Savo ja Karjala jätettiin iloisesti taakse ja saavuimme Kajaanin pitstopin jälkeen Ukkohallalle. Miten mahtavan näköinen mesta. Kesällä nämä mm. laskettelukeskukset ovat kiehtovia. Kesämaisemat ovat huikeita ja aina pääsee patikoimaan. Kipi-kipi-kipitys :D
Ukkohallalla yövyimme hauskassa alppityyppisessä hirsimökissä, joka oli rakennettu rinteeseen kolmeen tasoon (siellä nukuin myös reissun makeimmat unoset). Aamu-uinti Syväjärvessä ja matkaan kohti Pyhätunturia.
Kuusamon pitstop pizzoilla Martinassa (voin suositella, vaikka muutoin ihan oikeasti dissaan näitä Rancheja, Amarilloja, Rossoja ja Martinoja - tämä oli hyvä tai sitten mulla oli nälkä!)
Myös reissun ekat porot bongattiin Kuusamon taajama-alueella.
Kemijärvi on upeaa seutua, tosin tällä reissulla kävimme siellä vain ruokakaupassa, koska oli kova hinku jo Pyhälle. Siellä on sukumesta myös, joten vietimme juhannuksen siellä rauhassa keskenämme paritalossa Pyhätunturin juurella. Skoolaten skumppaa, keräten lisää hyttystenpistoksia, poimien tupasvilloja ja bongaten poroja kylän ristarissa, jonne poroäijäporukka tuli joka päivä maleksimaan. Pyhällä söin reissun parhaat ja ainoat letut samalla katsellen näitä poroja ristarissa (Pyhän kiertoliittymässä). Porojen jätöksiä oli muuten ihan joka puolella maastossa.
Pyhällä menimme retromaisemahissillä Kultakerolle, napsimme kuvia ja ihmettelimme upeita maisemia ja sitten - päätimme lähteä patikoimaan Noitatunturille viimeisenä päivänä. Nooo-o.
5/6 halusi lähteä eli yksi tunsi rajansa. Varustauduimme vesipulloilla ja suolapähkinöillä ja tuumimme, että 10 km lenkki - no sehän mennee kolmessa tunnissa! Voi veljet mikä reissu ja lopulta miten hieno! Alku helppoa ja sitten suht vaikeaa reittiä louhikkoa ylös Noitatunturille. Kahdeksan vuotias meni jalat täristen ylös, mutta sitkeästi kuin peura. Meille muille se oli helpompaa.
Huh! Ylös päästiin runsaiden vesitaukojen kera. Ylhäällä ei ollut ruuhkaa ja maisemat ihan mahtavia. Alastulo oli helpompaa muille paitsi miehelle, joka tuskaili kovaa vauhtiamme. Matkaa oli vielä pitkälti kunnes lopulta saavuimme Isokurulle, hengästyttävää maagisuutta näissä maisemissa. Mäntymetsästä louhikkoon ja karuun vuoristomaisemaan, lisää metsikköä ja huikeita tunturilampia. Suosittelen niin lämpimästi - mutta varustautukaa hyvin. Meillä oli varusteet kunnossa, mutta eväitä olisi pitänyt olla enemmän, aikaa meni meinaan viisi tuntia ja me ei hissuteltu juurikaan.
Maasto oli osin vaikeakulkuista, matka maastoista ja piiiiitkä. Aika suoritus ja juttu (kaikki paitsi minä sanoivat - ei enää ikinä :D) Nostan hattua varsinkin pienimmälle, jonka jutut vain saivat lisäkerrointa kun kaveri oli jo lopen uupunut. Meidän humoristi.
Sinne haluan uudelleen - joskus (patikointi saattaa myös olla mun juttu).
Matka jatkui Rovaniemen pitstopin kautta (käytiin ostamassa myös lappikamaa tuliaisiksi) kohti Torniojoen laaksoa. Poroja taas tiellä ja Aavasaksan kohdalta Ruotsin puolelle. Illalla saavuimme Karungiin, missä yövyimme Ruotsalaistyyppisessä mökissä pienen pienessä kirkonkylässä. Poikien mielestä (8 ja 14 v.) Ruotsin puolen ICA-supermarket oli nähtävyys ja sen tuotteet ihan erilaisia kuin meillä, voiko niitä syödä edes- tyyppisesti :D
Karungissa heräsin kanojen kotkotukseen på svenska, voi luoja - matkaan. Seurasi matkamme pisin osuus/päivä, ajo Karungista Jeppoon Uuteenkaarlepyyhyn. Vain pitstop Oulussa, jossa söimme Suola-aitassa torin kupeessa. Suosittelen lämpimästi, niin hyvät ravintolaburgerit (edelliset oltiin otettu Kolin juurella - ne taas olivat keskitasoa heikompi esitys) ja toinen stoppi ruokakaupassa Kokkolassa. Nämä ruokakauppakokemukset ovat hauskan erilaisia riippuen siitä missä ollaan, Kokkolassa oli taas valikoimaa sitten Joensuun kaupassa käynnin. No pohjoisessa on omat kuviot, niin se on.
Jepossa, tuolla peltojen keskellä olimmekin sitten pari yötä. Kiva lepotauko, oli pihaa missä juosta ja peltoa mitä katsella. Mä aloin tässä vaiheessa kärsiä saunan puutteesta, viimeksi saunassa Pyhällä (ja Varkaudesta lähtien olin myös saunonut joka päivä!). Ruotsalaiset ja ruotsinkieliset eivät välitä saunomisesta (?), olen huomannut tämän aiemmillakin matkoilla. Jeposta tehtiin Vaasan reissu Raippaluodon kautta. Raippaluodon silta luonnollisesti huikea. Vaasa kiva, sinne joskus kaupunkilomalle. Hyvää (ja kallista) ruokaa ravintelissa, sitten Jepualle taas illaksi. Tämä vuokratalo oli kiva, todella tilava. Tosin se saunan ja veden äären puuttuminen...
Jepualta matkasimme läpi Pohjanmaan Tampereelle vielä yhdeksi yöksi.
No nyt - back to sivistys sanoi 17- vuotias ja lähti kaupungille Tamperelaisen ystävänsä kanssa ja me miehen kanssa, kun kaikki muut oli ruokittu Siipiweikoissa ja viety huoneistohotelliin wifin äärelle, menimme alakerran tapas-ravintolan terassille viinipullon nauttimaan. Taivaallista. Tampereelle haluan myös kaupunkilomalle joskus.
Seuraavana päivänä vielä haahuilimme Tampereella: suklaata ja putiikkeja ja vohveleita Tallipihan alueella, sitten kotiin.
Tuntui kuin olisin ollut koko alkukesän reissussa kun saavuimme perjantaina heinäkuun 1. kotiin. Ihana koti, miksi myymme tätä - tokaisin ihan ensimmäiseksi.
Tähän loppuun tärkeä leipävertailu: Pielisen tummat leivät ovat superhyviä. Lapissa taas erityisen hyvää oli vain rieska. Nuoriso meni aamut ja illat paahtoleivillä, mulle ne on aika passee ollut jo vuosia, paitsi Ruotsin puolen paahtis oli maukasta. Olen vähän ruokasnobi - ruoka pitää olla hyvää ja maukasta. No okei nälässä menee kaikki.
Ruuasta puheenollen, jalostin matkalla yhtä halloumiohjetta, jonka sain työkamulta siellä Varkaudessa. Sen voi tehdä vaikka näin:
Kuullottele oliiviöljyssä kesäsipulia, valkosipulia ja punaista chiliä (silputtua), pilko joukkoon halloumit ja mausta lempimausteellasi. Heitä joukkoon runsaasti pinaattia, pyörittele ja hauduttele.
Nauti lisukkeena tai leivän kanssa, kylkeen pari lasia viiniä - niin olet kuin uusi ihminen.
ps. kesäloma jatkuu ja jatkuu. Mahtavaa!
Minä tosin matkasin ensin 400 km Onnibussissa ja loput autossamme apukuskina. Sinänsä outoa koska minunkin oli tarkoitus ajaa. Mies totesi kuitenkin, että kuskin paikalla aika menee nopeammin, joten mulle jäi maisemien ihastelu ja mm.varoittelu tielle könyävistä poroista. Ja eihän se apukuskina olo raskasta ole - pitkät ajorupeamat taas ovat.
Reissasin yhtä kyytiä yli kaksi viikkoa, koska aloitin työmatkalla Varkaudesta, josta siirryin Heinävedelle sukuloimaan, jonne muu perhe kurvasi perässä.
Aikamme kun saunoimme ja pulikoimme viileässä, mutta ihanan virkistävässä Saimaassa sekä söimme, söimme ja söimme liikaa oli sopiva hetki jatkaa matkaa. Lähdimme siis eteenpäin omalla 6 hengen porukallamme (parasta on oma porukka ja omat kuviot vaikka sukua ja lisäsukuakin on kiva nähdä).
Kiehtovaa on myös se, että vaikka olemme reissanneet todella paljon tällä meidän jengillä, niin iän karttuessa myös olosuhteet (ja fiilikset) muuttuvat. Nyt me kalkkikset, kolme 'teiniä' ja yksi vitsikäs 8-vuotias. Kaikki meni kuitenkin perinteisesti aikamoisen hyvin. Välillä pientä säätöä ja joillakin vähän matkauupumusta. Mutta minä - olen kasvanut ihmisenä ja en jaksa hermostua sitä yhtäkään kertaa (enkä paljon ärsyyntyäkään). Menikö hermo pieneksi hetkeksi Tampereella, saattaa muut kysyä, minä sanon ei :D
Kolilla yövyimme erinomaisessa asuntomaisessa 'mökkiolosuhteissa' kaksi yötä. Pielisen vesi oli ihanaa ja 'auringonlaskun' järvimaisemat upeat. Kapusimme osan porukan voimin Ukko-, Akka- ja Paha-Kolille. Maisemat ovat ihanat - mutta voi meitä, kiipeäminen oli lasten leikkiä verrattuna tulevaan.
Paha-Kolilla
Pielinen
Ukkohallalla yövyimme hauskassa alppityyppisessä hirsimökissä, joka oli rakennettu rinteeseen kolmeen tasoon (siellä nukuin myös reissun makeimmat unoset). Aamu-uinti Syväjärvessä ja matkaan kohti Pyhätunturia.
Ukkohalla
Oho, jalkapalloa!
Kuusamon pitstop pizzoilla Martinassa (voin suositella, vaikka muutoin ihan oikeasti dissaan näitä Rancheja, Amarilloja, Rossoja ja Martinoja - tämä oli hyvä tai sitten mulla oli nälkä!)
Myös reissun ekat porot bongattiin Kuusamon taajama-alueella.
Kuusamon Martina
Pyhällä menimme retromaisemahissillä Kultakerolle, napsimme kuvia ja ihmettelimme upeita maisemia ja sitten - päätimme lähteä patikoimaan Noitatunturille viimeisenä päivänä. Nooo-o.
5/6 halusi lähteä eli yksi tunsi rajansa. Varustauduimme vesipulloilla ja suolapähkinöillä ja tuumimme, että 10 km lenkki - no sehän mennee kolmessa tunnissa! Voi veljet mikä reissu ja lopulta miten hieno! Alku helppoa ja sitten suht vaikeaa reittiä louhikkoa ylös Noitatunturille. Kahdeksan vuotias meni jalat täristen ylös, mutta sitkeästi kuin peura. Meille muille se oli helpompaa.
Huh! Ylös päästiin runsaiden vesitaukojen kera. Ylhäällä ei ollut ruuhkaa ja maisemat ihan mahtavia. Alastulo oli helpompaa muille paitsi miehelle, joka tuskaili kovaa vauhtiamme. Matkaa oli vielä pitkälti kunnes lopulta saavuimme Isokurulle, hengästyttävää maagisuutta näissä maisemissa. Mäntymetsästä louhikkoon ja karuun vuoristomaisemaan, lisää metsikköä ja huikeita tunturilampia. Suosittelen niin lämpimästi - mutta varustautukaa hyvin. Meillä oli varusteet kunnossa, mutta eväitä olisi pitänyt olla enemmän, aikaa meni meinaan viisi tuntia ja me ei hissuteltu juurikaan.
Maasto oli osin vaikeakulkuista, matka maastoista ja piiiiitkä. Aika suoritus ja juttu (kaikki paitsi minä sanoivat - ei enää ikinä :D) Nostan hattua varsinkin pienimmälle, jonka jutut vain saivat lisäkerrointa kun kaveri oli jo lopen uupunut. Meidän humoristi.
Sinne haluan uudelleen - joskus (patikointi saattaa myös olla mun juttu).
Pyhäjärvi
Juhannusaaton yötön yö
Kultakerolla
Lähet sie patikoimaan?
Maisemaa Noitatunturin kupeelta
Noitatunturin huipulla (540m)
Nyt tulee tunturikuvia, joko uuvuttaa?
Tuntirilammet <3
Reittikartta
Päämäärätöntä jolkottamista?(ristarin porosakkia)
Matka jatkui Rovaniemen pitstopin kautta (käytiin ostamassa myös lappikamaa tuliaisiksi) kohti Torniojoen laaksoa. Poroja taas tiellä ja Aavasaksan kohdalta Ruotsin puolelle. Illalla saavuimme Karungiin, missä yövyimme Ruotsalaistyyppisessä mökissä pienen pienessä kirkonkylässä. Poikien mielestä (8 ja 14 v.) Ruotsin puolen ICA-supermarket oli nähtävyys ja sen tuotteet ihan erilaisia kuin meillä, voiko niitä syödä edes- tyyppisesti :D
Tornionjoki, vastarannalla Finland
Karungissa heräsin kanojen kotkotukseen på svenska, voi luoja - matkaan. Seurasi matkamme pisin osuus/päivä, ajo Karungista Jeppoon Uuteenkaarlepyyhyn. Vain pitstop Oulussa, jossa söimme Suola-aitassa torin kupeessa. Suosittelen lämpimästi, niin hyvät ravintolaburgerit (edelliset oltiin otettu Kolin juurella - ne taas olivat keskitasoa heikompi esitys) ja toinen stoppi ruokakaupassa Kokkolassa. Nämä ruokakauppakokemukset ovat hauskan erilaisia riippuen siitä missä ollaan, Kokkolassa oli taas valikoimaa sitten Joensuun kaupassa käynnin. No pohjoisessa on omat kuviot, niin se on.
Suola-Aitta, Oulu
Jepossa, tuolla peltojen keskellä olimmekin sitten pari yötä. Kiva lepotauko, oli pihaa missä juosta ja peltoa mitä katsella. Mä aloin tässä vaiheessa kärsiä saunan puutteesta, viimeksi saunassa Pyhällä (ja Varkaudesta lähtien olin myös saunonut joka päivä!). Ruotsalaiset ja ruotsinkieliset eivät välitä saunomisesta (?), olen huomannut tämän aiemmillakin matkoilla. Jeposta tehtiin Vaasan reissu Raippaluodon kautta. Raippaluodon silta luonnollisesti huikea. Vaasa kiva, sinne joskus kaupunkilomalle. Hyvää (ja kallista) ruokaa ravintelissa, sitten Jepualle taas illaksi. Tämä vuokratalo oli kiva, todella tilava. Tosin se saunan ja veden äären puuttuminen...
Jepua
Raippaluoto
No nyt - back to sivistys sanoi 17- vuotias ja lähti kaupungille Tamperelaisen ystävänsä kanssa ja me miehen kanssa, kun kaikki muut oli ruokittu Siipiweikoissa ja viety huoneistohotelliin wifin äärelle, menimme alakerran tapas-ravintolan terassille viinipullon nauttimaan. Taivaallista. Tampereelle haluan myös kaupunkilomalle joskus.
Seuraavana päivänä vielä haahuilimme Tampereella: suklaata ja putiikkeja ja vohveleita Tallipihan alueella, sitten kotiin.
Tampere, Finlaysonin alueella
Tuntui kuin olisin ollut koko alkukesän reissussa kun saavuimme perjantaina heinäkuun 1. kotiin. Ihana koti, miksi myymme tätä - tokaisin ihan ensimmäiseksi.
Tähän loppuun tärkeä leipävertailu: Pielisen tummat leivät ovat superhyviä. Lapissa taas erityisen hyvää oli vain rieska. Nuoriso meni aamut ja illat paahtoleivillä, mulle ne on aika passee ollut jo vuosia, paitsi Ruotsin puolen paahtis oli maukasta. Olen vähän ruokasnobi - ruoka pitää olla hyvää ja maukasta. No okei nälässä menee kaikki.
Ruuasta puheenollen, jalostin matkalla yhtä halloumiohjetta, jonka sain työkamulta siellä Varkaudessa. Sen voi tehdä vaikka näin:
Kuullottele oliiviöljyssä kesäsipulia, valkosipulia ja punaista chiliä (silputtua), pilko joukkoon halloumit ja mausta lempimausteellasi. Heitä joukkoon runsaasti pinaattia, pyörittele ja hauduttele.
Nauti lisukkeena tai leivän kanssa, kylkeen pari lasia viiniä - niin olet kuin uusi ihminen.
ps. kesäloma jatkuu ja jatkuu. Mahtavaa!
Kommentit
Lähetä kommentti