Siirry pääsisältöön

kesän onnea

'Onnellisuus on melkeinpä persoonallisuuden piirre. Optimistiksi on vaikea oppia'. Näin sanoo
Markku Ojanen (onnellisuustutkija ja psykologian emeritusprofessori). En ole täysin eri mieltä lainkaan. Kyllähän se vähän noin on.
Sitä mieltä olen kuitenkin, että onnen voi valita (tai onnellisuuden). Aina ei tiedä johtaako (kulloinenkin) valinta pääasialliseen onnellisuuteen, mutta sen taas kertoo sydän. Näin antaa ymmärtää Paolo Coelho ja tästäkään en ole täysin eri mieltä.
Kaikilla on varmasti kokemuksia hyvistä ja niistä (viimeistään) jälkeenpäin katsottuna huonoista valinnoista (jolloin sydän sanoi nou-nou vai sanoiko se sittenkin jees-jees? :O) ja siitä kuinka ns. huonot valinnat ovatkin yhtäkkiä kasvattavia ja johdattavat kohti parempaa. (Onko olemassa ihmistä, joka tekee aina vain oikeita valintoja?)
Siksikin komppaan Ojasta tässä: 'Synnynnäiset tai varhaislapsuudessa kehittyneet piirteet kuten toiveikkuus, innostus, positiivisuus, huumorintaju ja miellyttävyys ovat yhteydessä onnellisuuteen'.

Mutta sen - onko kiva ihminen vai ei, sen voi tässä ihanassa, mutta hurjassa maailmassa valita itse. 'Tehdään hyviä tekoja', sanoo Markku. Komppaan niin pirusti!!!

Kyllä - lomalla luin pari Paolon kirjaa ('Pyhiinvaellus' on yksi suosikkikirjoistani ja se oli ainoa Coelho, jonka olin lukenut). Jatkoin johdonmukaisesti kahdella seuraavalla kirjalla, jotka hän on kirjoittanut Pyhiinvaelluksen jälkeen eli 'Alkemistilla' (hyvä sanoma, mutta liian uskonnollista makuuni - suorastaan raamatullista. Hassun lennokas. Tykkäsin aavikkokuvauksista) ja 'Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin' (suloinen, mutta tätäkin opusta vaivasi liiallinen uskonnollisuus - jopa uskonnollinen sekoilu ja aivan liian helppo loppu). Aiheena rakkaus on kuitenkin aina ihana. Enempää en lue Coelhoja - ainakaan so far.
Luen parhaillaan J.M.Coetzeen 'Kesää'. Vähemmän vertauskuvia, ei mainittavasti uskontoa ja kiinnostavia ihmis- sekä kulttuurikuvauksia. Täytyy ottaa lukulistalle enemmänkin hänen tuotantoaan.

Loma teki mun aivoille hyvää. Musta tuli lempeämpi, leppoisampi, tyytyväisempi, mukavampi (vaikka ehkä muutenkin olen), avoimempi ja rakastuneempi <3.
Olen ihan pimeen rakastunut mun omaan ihanaan mieheeni ja vain haluan elää koko loppuelämäni hänen kanssaan kaikenlaisissa myötä- ja vastamäissä. Pus <3
Ei turhaan sanota, että parisuhteelle loma tekee hyvää (jos on hyvä suhde!)

Musta tuli lomalla myös vanhempi, hahaa - ei haittaa yhtään! :D Mitä nyt sain avain järkyttävän selkäjumin kahdeksi päiväksi juoksemisesta (itkin kivusta- haloo!)...Damn, vanhuus ei tainnutkaan tulla yksin. Mikä liikunnalla tulee se myös sillä lähtee (ja onneksi lähti....)

Arki ei ole kuitenkaan alkanut (siis se minkä lasken arjeksi), se alkaa kun lasten koulutkin alkavat. Nyt pyöräilen töihin aina toiseen suuntaan (ajatelkaa kolmessa viikossa tulee plakkariin 375 km, täysin realistinen tavoite).
Töissä hissuttelen hommia ja nautin siitä ettei vielä mikään, siis ei mikään, hötkytä minua. Ja kohta eli viikonloppuna pieneen reissun taas koko perheen kera. Ihan mahtavaa. Matka!

Ja vielä on tiedossa Suomenlinnan kesäteatteria, rapuja ja Lintsiä nyt ainakin. Kesä <3

Rut Bryk Emmassa (syyskuuhun).
Te, jotka arvostatte kauneutta ja taidetta menkääpä katsomaan!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää