Siirry pääsisältöön

balanssissa

Hei strutsi sä et oo syönyt sun lääkkeitä - terveisiä rennoilta lomapäiviltä (lauseenmuunnokset taas pikkujäbän kanssa menossa...) Pariisin kevään versio menee tietenkin näin.

Reissun jälkeen on kiva olla ns. tekemättömyydessä, joka tarkoittaa: joka-päivä-on-jotain-ohjelmaa-mutta-sitä-on-vähän.
Viime viikolla se tarkoitti mm. Kansallismuseota ja Töölönlahden puistoa, Leppävaaran uutta maauimalaa, aika ihanaa lastenleffaa (=Iso kiltti jätti), syömis-ja juomisbileitä kavereilla, Porvoon reissua ja jumppia. Joka päivä pari jumppaa ja joogapäälläseisontaa. Huomasin, että osaan tehdä päälläseisontaa ihan itseksenikin - ilman ohjattua 1,5h hikijoogaa alle. Tirskaus. Kiva huomata osaavansa jotain - hyvin. Sitä käsilläseisontaa en vieläkään osaa ja taas aloitin treenaamisen.

Ainiin, yksi sukulainenkin poikkesi, erityisen harvoin nähty sukulainen. Mies totesi, että me (nnnn...:t) ei taideta olla kovin sukurakkaita ja sitten pälätettiin pitkä tovi kuulumisia. Mutta, totta toinen puoli, meissä (nnnn:ssä) on erakkopuolensa ja se on ihan hieno piirre. Ei siinä mitään.
Tosin mä olen niin yltiösosiaalisessa työssä, että nautin aina hirveästi pienemmissä ympyröissä olemisesta, en niinkään pitkästä yksinäisyydestä. Balance pitää olla.

Tällä viikolla tekemättömyys tarkoittaa luonnossa kulkemista, pyöräilyä ja näemmä juoksuradalla ravaamista. Tiedossa on myös kyläilyä siskolle katsomaan pientä ihanaa siskontyttöä ja tavoitteena myös Hvitträsk, mansikoiden poiminta, uimista tietty ja niitä jumppia. Sopivan rentoa.

Olen myös lukenut viimeisen 2 kk lehdet (jotka mulle tulee) - arjessa en niitä näemmä kerkeä.
Tekemättömyyteen kuuluu myös juoksukunnon uudelleen hakua. Juoksumusalistan kärjessä juuri nyt tämä, hyväntuulenmusaa parhaimmillaan.

Ensi viikkoa en vielä edes mieti - lomaa sekin. Mut ainakin on mun synttärit!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää