Hei strutsi sä et oo syönyt sun lääkkeitä - terveisiä rennoilta lomapäiviltä (lauseenmuunnokset taas pikkujäbän kanssa menossa...) Pariisin kevään versio menee tietenkin näin.
Reissun jälkeen on kiva olla ns. tekemättömyydessä, joka tarkoittaa: joka-päivä-on-jotain-ohjelmaa-mutta-sitä-on-vähän.
Viime viikolla se tarkoitti mm. Kansallismuseota ja Töölönlahden puistoa, Leppävaaran uutta maauimalaa, aika ihanaa lastenleffaa (=Iso kiltti jätti), syömis-ja juomisbileitä kavereilla, Porvoon reissua ja jumppia. Joka päivä pari jumppaa ja joogapäälläseisontaa. Huomasin, että osaan tehdä päälläseisontaa ihan itseksenikin - ilman ohjattua 1,5h hikijoogaa alle. Tirskaus. Kiva huomata osaavansa jotain - hyvin. Sitä käsilläseisontaa en vieläkään osaa ja taas aloitin treenaamisen.
Ainiin, yksi sukulainenkin poikkesi, erityisen harvoin nähty sukulainen. Mies totesi, että me (nnnn...:t) ei taideta olla kovin sukurakkaita ja sitten pälätettiin pitkä tovi kuulumisia. Mutta, totta toinen puoli, meissä (nnnn:ssä) on erakkopuolensa ja se on ihan hieno piirre. Ei siinä mitään.
Tosin mä olen niin yltiösosiaalisessa työssä, että nautin aina hirveästi pienemmissä ympyröissä olemisesta, en niinkään pitkästä yksinäisyydestä. Balance pitää olla.
Tällä viikolla tekemättömyys tarkoittaa luonnossa kulkemista, pyöräilyä ja näemmä juoksuradalla ravaamista. Tiedossa on myös kyläilyä siskolle katsomaan pientä ihanaa siskontyttöä ja tavoitteena myös Hvitträsk, mansikoiden poiminta, uimista tietty ja niitä jumppia. Sopivan rentoa.
Olen myös lukenut viimeisen 2 kk lehdet (jotka mulle tulee) - arjessa en niitä näemmä kerkeä.
Tekemättömyyteen kuuluu myös juoksukunnon uudelleen hakua. Juoksumusalistan kärjessä juuri nyt tämä, hyväntuulenmusaa parhaimmillaan.
Ensi viikkoa en vielä edes mieti - lomaa sekin. Mut ainakin on mun synttärit!
Reissun jälkeen on kiva olla ns. tekemättömyydessä, joka tarkoittaa: joka-päivä-on-jotain-ohjelmaa-mutta-sitä-on-vähän.
Viime viikolla se tarkoitti mm. Kansallismuseota ja Töölönlahden puistoa, Leppävaaran uutta maauimalaa, aika ihanaa lastenleffaa (=Iso kiltti jätti), syömis-ja juomisbileitä kavereilla, Porvoon reissua ja jumppia. Joka päivä pari jumppaa ja joogapäälläseisontaa. Huomasin, että osaan tehdä päälläseisontaa ihan itseksenikin - ilman ohjattua 1,5h hikijoogaa alle. Tirskaus. Kiva huomata osaavansa jotain - hyvin. Sitä käsilläseisontaa en vieläkään osaa ja taas aloitin treenaamisen.
Ainiin, yksi sukulainenkin poikkesi, erityisen harvoin nähty sukulainen. Mies totesi, että me (nnnn...:t) ei taideta olla kovin sukurakkaita ja sitten pälätettiin pitkä tovi kuulumisia. Mutta, totta toinen puoli, meissä (nnnn:ssä) on erakkopuolensa ja se on ihan hieno piirre. Ei siinä mitään.
Tosin mä olen niin yltiösosiaalisessa työssä, että nautin aina hirveästi pienemmissä ympyröissä olemisesta, en niinkään pitkästä yksinäisyydestä. Balance pitää olla.
Tällä viikolla tekemättömyys tarkoittaa luonnossa kulkemista, pyöräilyä ja näemmä juoksuradalla ravaamista. Tiedossa on myös kyläilyä siskolle katsomaan pientä ihanaa siskontyttöä ja tavoitteena myös Hvitträsk, mansikoiden poiminta, uimista tietty ja niitä jumppia. Sopivan rentoa.
Olen myös lukenut viimeisen 2 kk lehdet (jotka mulle tulee) - arjessa en niitä näemmä kerkeä.
Tekemättömyyteen kuuluu myös juoksukunnon uudelleen hakua. Juoksumusalistan kärjessä juuri nyt tämä, hyväntuulenmusaa parhaimmillaan.
Ensi viikkoa en vielä edes mieti - lomaa sekin. Mut ainakin on mun synttärit!
Kommentit
Lähetä kommentti