Siirry pääsisältöön

suunnittelija taas asialla

Koskakohan mä kirjoittaisin tänne pienen postauksen vuoden takaisesta Wappureissustamme Wieniin. Edelleen muistelen lämmöllä elämäni ehkä parhaimpia päikkäreitä siellä. Hotellin hyvä vuode, miehen lämmin kainalo ja taju kankaalla täysin. Olinko ehkä hieman väsynyt viime vuonna tähän aikaan? Kirjoitan kyllä joku kerta, koska kaupunki on kiva, oikein miellyttävä mittakaavaltaan. Ja kyllähän siellä kaikenlaista kerettiin tehdä nukkumisen lomassa.

Mutta nyt on taas niin paljon suunniteltavaa, että joku toinen kerta Wieniä muistelen.

Ajankohtaisimpana vappuruuat (rakastan sitä puuhaa ts. ruokien funtsimisia, reseptien etsimistä).
Munkkeja ainakin paistetaan (delegoin sen tyttärelle). Ruuaksi vaikka hyviä erilaisia tapastyyppisiä grillisapuskoja.
Testasin viime viikonloppuna mozzarellatäytteisiä jalopenoja (jeis!). Halkaise tuoreet jalopenopaprikat, ota siemenet veks (älä hiero silmiä!) ja revi mehevää mozzarellaa täytteeksi. Mieluiten grilliin paahtumaan (viime viikonloppuna laitoin uuniin, koska satoi räntää..). Tarjoilin tuolloin minttumaustettujen zuccinien kanssa lohen kyljessä. Sairaan hyvää!

Sitten pitää suunnitella sopiva ulkoilupäivä ystävättären kanssa, mieluiten saisi aurinko porottaa, siinä sen homman ainut vaikeus! Tilauksessa lämmin loppukeväinen ilta. Kippis!

Ja sitten tarttee suunnitella yksi RoadTrip. Aloitetaan tuossa viikko ennen juhannusta koko perhe (6 henkilöä) kesäinen kotimaan RoadTrip, kesto noin 1,5-2 viikkoa. Paikat ja yöpymiset on jo osin sovittuna (alku- ja välietapit residensseissä siis), mutta kaikki muu on bookattava vielä etukäteen. Matkataan idästä pohjoiseen ja länsirannikolle. Ihastuttavaa. Suht paljon yöpymisiä ja piipahduksia eri kaupunkeihin ja kyliin ettei autossa istuminen käy porukalle liikaa työstä. Reissuun yhdistetään vaikka ja mitä kivaa. Jes! Matka!

Se jo toteutettiin, että vaihdettiin asunnonvälittäjä, edellinen ei välittänyt meistä riittävästi.
Onhan siitä vaivaa, mutta olisko vaivan väärtti?
Pitää puunata terassi kuvauksia varten...kesäkukkia....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2h 40 min

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti. Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina. Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen legoilla rakentelua :) Tänään tehokas hyvänolon jooga työpä

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-)) Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita. Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala  (epämukava, märkä, kova, raskas). aika hauskoja näin niputettuna   Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni. Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH) Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa nä

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-) Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö. Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa. Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät. Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (ty