Siirry pääsisältöön

suunnittelija taas asialla

Koskakohan mä kirjoittaisin tänne pienen postauksen vuoden takaisesta Wappureissustamme Wieniin. Edelleen muistelen lämmöllä elämäni ehkä parhaimpia päikkäreitä siellä. Hotellin hyvä vuode, miehen lämmin kainalo ja taju kankaalla täysin. Olinko ehkä hieman väsynyt viime vuonna tähän aikaan? Kirjoitan kyllä joku kerta, koska kaupunki on kiva, oikein miellyttävä mittakaavaltaan. Ja kyllähän siellä kaikenlaista kerettiin tehdä nukkumisen lomassa.

Mutta nyt on taas niin paljon suunniteltavaa, että joku toinen kerta Wieniä muistelen.

Ajankohtaisimpana vappuruuat (rakastan sitä puuhaa ts. ruokien funtsimisia, reseptien etsimistä).
Munkkeja ainakin paistetaan (delegoin sen tyttärelle). Ruuaksi vaikka hyviä erilaisia tapastyyppisiä grillisapuskoja.
Testasin viime viikonloppuna mozzarellatäytteisiä jalopenoja (jeis!). Halkaise tuoreet jalopenopaprikat, ota siemenet veks (älä hiero silmiä!) ja revi mehevää mozzarellaa täytteeksi. Mieluiten grilliin paahtumaan (viime viikonloppuna laitoin uuniin, koska satoi räntää..). Tarjoilin tuolloin minttumaustettujen zuccinien kanssa lohen kyljessä. Sairaan hyvää!

Sitten pitää suunnitella sopiva ulkoilupäivä ystävättären kanssa, mieluiten saisi aurinko porottaa, siinä sen homman ainut vaikeus! Tilauksessa lämmin loppukeväinen ilta. Kippis!

Ja sitten tarttee suunnitella yksi RoadTrip. Aloitetaan tuossa viikko ennen juhannusta koko perhe (6 henkilöä) kesäinen kotimaan RoadTrip, kesto noin 1,5-2 viikkoa. Paikat ja yöpymiset on jo osin sovittuna (alku- ja välietapit residensseissä siis), mutta kaikki muu on bookattava vielä etukäteen. Matkataan idästä pohjoiseen ja länsirannikolle. Ihastuttavaa. Suht paljon yöpymisiä ja piipahduksia eri kaupunkeihin ja kyliin ettei autossa istuminen käy porukalle liikaa työstä. Reissuun yhdistetään vaikka ja mitä kivaa. Jes! Matka!

Se jo toteutettiin, että vaihdettiin asunnonvälittäjä, edellinen ei välittänyt meistä riittävästi.
Onhan siitä vaivaa, mutta olisko vaivan väärtti?
Pitää puunata terassi kuvauksia varten...kesäkukkia....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

no excuses... ...

jep, en tarttenut sitten tekosyitä. En päässyt Rantamaratonin puolikkaalle flunssan takia. Mutta enpä nyt hirveästi sure, onhan noihin osallistuttu, kisoihin ja lisää tulee.... :) Oikein huonoa tuuriakaan en jaksa syyttää, koska oli kuitenkin vasta kolmas tapahtuma johon en päässyt. Onnea vaan kaikille juoksijoille, kun te eilen juoksitte mä menin perheen kanssa pizzalle. Hah!!! No työmatka aamuna keskiviikkona oli kurkku yhtäkkiä santapaperia ja ääni melkein pois. Reissuun oli pakko lähteä ja kahden päivän kiva, mutta törkeen raskas reissu ei ainakaan parantanut kurkkua vaan se tauti meni keuhkoihin asti. Ensin työt sitten terveys ja huvit. Tänään metsässä haistelemassa  syysilmaa, kävellen. Nyt odottelen, että ensi sunnuntaina pääsen kuitenkin 10,5 km juoksuille Pirkkolaan. Pääsenhän?