Siirry pääsisältöön

suunnittelija taas asialla

Koskakohan mä kirjoittaisin tänne pienen postauksen vuoden takaisesta Wappureissustamme Wieniin. Edelleen muistelen lämmöllä elämäni ehkä parhaimpia päikkäreitä siellä. Hotellin hyvä vuode, miehen lämmin kainalo ja taju kankaalla täysin. Olinko ehkä hieman väsynyt viime vuonna tähän aikaan? Kirjoitan kyllä joku kerta, koska kaupunki on kiva, oikein miellyttävä mittakaavaltaan. Ja kyllähän siellä kaikenlaista kerettiin tehdä nukkumisen lomassa.

Mutta nyt on taas niin paljon suunniteltavaa, että joku toinen kerta Wieniä muistelen.

Ajankohtaisimpana vappuruuat (rakastan sitä puuhaa ts. ruokien funtsimisia, reseptien etsimistä).
Munkkeja ainakin paistetaan (delegoin sen tyttärelle). Ruuaksi vaikka hyviä erilaisia tapastyyppisiä grillisapuskoja.
Testasin viime viikonloppuna mozzarellatäytteisiä jalopenoja (jeis!). Halkaise tuoreet jalopenopaprikat, ota siemenet veks (älä hiero silmiä!) ja revi mehevää mozzarellaa täytteeksi. Mieluiten grilliin paahtumaan (viime viikonloppuna laitoin uuniin, koska satoi räntää..). Tarjoilin tuolloin minttumaustettujen zuccinien kanssa lohen kyljessä. Sairaan hyvää!

Sitten pitää suunnitella sopiva ulkoilupäivä ystävättären kanssa, mieluiten saisi aurinko porottaa, siinä sen homman ainut vaikeus! Tilauksessa lämmin loppukeväinen ilta. Kippis!

Ja sitten tarttee suunnitella yksi RoadTrip. Aloitetaan tuossa viikko ennen juhannusta koko perhe (6 henkilöä) kesäinen kotimaan RoadTrip, kesto noin 1,5-2 viikkoa. Paikat ja yöpymiset on jo osin sovittuna (alku- ja välietapit residensseissä siis), mutta kaikki muu on bookattava vielä etukäteen. Matkataan idästä pohjoiseen ja länsirannikolle. Ihastuttavaa. Suht paljon yöpymisiä ja piipahduksia eri kaupunkeihin ja kyliin ettei autossa istuminen käy porukalle liikaa työstä. Reissuun yhdistetään vaikka ja mitä kivaa. Jes! Matka!

Se jo toteutettiin, että vaihdettiin asunnonvälittäjä, edellinen ei välittänyt meistä riittävästi.
Onhan siitä vaivaa, mutta olisko vaivan väärtti?
Pitää puunata terassi kuvauksia varten...kesäkukkia....

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää