Siirry pääsisältöön

ajatustenlukijat

Aamunaurut: Missi onnittelee pikkuleijonia kalsarikuvalla. Dodii- ja ihan syystä saa nyt pikkasen sapiskaa, varsinkin (humor)miehiltä.
Viimeksi lauantain kassajonossa ihmettelin (not really...) iltapäivälehtien kannessa keekoilevia kalsariasuisia missistyttöjä. Eikö todella noistakaan näteistä naisista saada muuta irti? Tai eikö ne saa itsestään muuta irti? (eli ei)

Toista se on esiintyvällä taiteilijalla joka performanssinsa (ja kuumuuden-sa) tähden hiukan riisuuntuu. Voi Olavia. Hyvä tavaton ja kaikkea mahdollista miten hyvä tyyppi ja esiintyjä, mukana ripaus luovaa hulluutta. Ihan ihastuttava suorastaan, kun eturivistä katsoo.
Jop - tyttären kanssa olimme Olavi Uusivirran keikalla täällä meidän paikallisessa konserttisalissa. Hyvä keikka, energinen, reipas, positiivinen ja syvällinen. Keikan jälkeen istuttiin assalla syömässä irttareita lähijunaa venatessa. Niin, musta löytyy helposti myöhäisteini-ikäinen, ei se ole syvälläkään <3

 

Päähän jäi soimaan tämä kappale. Kesäbiisi.
https://www.youtube.com/watch?v=s6L3503xFTw

ja tämä, voih -
https://www.youtube.com/watch?v=fWIYl-fLfSw

ja beisikkiä: https://www.youtube.com/watch?v=CyhQAOGXttg

Keikalla/keikoilla (Bar Loosen rokkikamaa) oltiin miehenkin kanssa taannoin ja sinä samaisena iltana myös teatteri Komissa 'Pasi was here'. Oikein hyvä, menkääpä katsomaan, note Johannes Holopainen. Ja suominäytelmä kun on varautukaa alastonkohtauksiin :O
Samaan syssyyn piipahdettiin (lukemattomissa) baareissa ja myös bilistä pelaamassa.
No, me on aina osattu ulkoilla yhdessä. Pieteetillä ja oikein hyvin.

Eikä tässä kaikki, mutta ei mitään päiväkirjablogia aleta tästä - ei.

ps. Ostettiin eilen pojalle uusin Star Wars- leffa ja katsottiin se saman tien. Kiinnitin huomiota Ben Solon miesten mustiin nahkahanskoihin, joiden avulla hän pystyi lukemaan toisten ihmisen ajatuksia. Pyrsk. Naur. Hekotus.
Mutta oli se ihan hyvä leffa. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää