Siirry pääsisältöön

ajatustenlukijat

Aamunaurut: Missi onnittelee pikkuleijonia kalsarikuvalla. Dodii- ja ihan syystä saa nyt pikkasen sapiskaa, varsinkin (humor)miehiltä.
Viimeksi lauantain kassajonossa ihmettelin (not really...) iltapäivälehtien kannessa keekoilevia kalsariasuisia missistyttöjä. Eikö todella noistakaan näteistä naisista saada muuta irti? Tai eikö ne saa itsestään muuta irti? (eli ei)

Toista se on esiintyvällä taiteilijalla joka performanssinsa (ja kuumuuden-sa) tähden hiukan riisuuntuu. Voi Olavia. Hyvä tavaton ja kaikkea mahdollista miten hyvä tyyppi ja esiintyjä, mukana ripaus luovaa hulluutta. Ihan ihastuttava suorastaan, kun eturivistä katsoo.
Jop - tyttären kanssa olimme Olavi Uusivirran keikalla täällä meidän paikallisessa konserttisalissa. Hyvä keikka, energinen, reipas, positiivinen ja syvällinen. Keikan jälkeen istuttiin assalla syömässä irttareita lähijunaa venatessa. Niin, musta löytyy helposti myöhäisteini-ikäinen, ei se ole syvälläkään <3

 

Päähän jäi soimaan tämä kappale. Kesäbiisi.
https://www.youtube.com/watch?v=s6L3503xFTw

ja tämä, voih -
https://www.youtube.com/watch?v=fWIYl-fLfSw

ja beisikkiä: https://www.youtube.com/watch?v=CyhQAOGXttg

Keikalla/keikoilla (Bar Loosen rokkikamaa) oltiin miehenkin kanssa taannoin ja sinä samaisena iltana myös teatteri Komissa 'Pasi was here'. Oikein hyvä, menkääpä katsomaan, note Johannes Holopainen. Ja suominäytelmä kun on varautukaa alastonkohtauksiin :O
Samaan syssyyn piipahdettiin (lukemattomissa) baareissa ja myös bilistä pelaamassa.
No, me on aina osattu ulkoilla yhdessä. Pieteetillä ja oikein hyvin.

Eikä tässä kaikki, mutta ei mitään päiväkirjablogia aleta tästä - ei.

ps. Ostettiin eilen pojalle uusin Star Wars- leffa ja katsottiin se saman tien. Kiinnitin huomiota Ben Solon miesten mustiin nahkahanskoihin, joiden avulla hän pystyi lukemaan toisten ihmisen ajatuksia. Pyrsk. Naur. Hekotus.
Mutta oli se ihan hyvä leffa. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

päivän mietelauseet

muutama miete: - lasten harrastuksista . Lapsesta tulee liikkuvainen ja reipas ilman jokapäiväisiä jalkapallotreenejä tai voikkatunteja. Tämän olen tiennyt, koska olen itse muodostunut niin, vapaaehtoisesti liikkumalla ja paljon. En edes vihannut koulun liikuntatunteja, mutten ollut higarikaan niissä (paitsi voimistelussa). Mun perheen miespuoliset eli faija ja faijapuoli näyttivät kyllä hyvää esimerkkiä ja mua on kehotettu kokeilemaan lajia jos toistakin ja liikutettu lapsesta lähtien. Näkisin, että oma esimerkki on tärkeää tässä. Sen sijaan, että valittaa aina kun pitää vähän eväänsä liikauttaa, niin liikauttaa ja ottaa lapsen mukaan liikkumaan. Toisaalta jos on niitä, jotka eivät vaan kykene tai koskaan ehdi, asian voi ulkoistaa esim. urheiluseuroilla. Niissä vaan taitaa olla se vika, että höntsäilyä ei ole tarpeeksi...aika moni lopettaa viimeistään teini-iässä. Meidän juniori lopetti futiksen vuoden treenien jälkeen, ei siksi ettei olisi tykännyt jalkapallosta vaan siksi että...