Siirry pääsisältöön

hyvä jakoon

otsikko tulee mun 'vara isobroidin' ausseista lähettämästä paketista, joka sisälsi paikallisen artistin cd:n ja kortin, jossa lukee 'Hyvä Jakoon!'
Awww....varaisoveli on itseasiassa mun entinen työkaveri vuodelta nakit ja muusi. Tuolloin entisaikaan ja vanhoina aikoina totesimme eräänä baari-iltana (yksi monista) (ja se työporukka oli mulle läheinen ylipäänsä tuohon aikaan), että hän on selkeästi mun kauan kadoksissa ollut isoveli, jota minulla ei siis valitettavasti oikeasti ole. Vanhempien moka se, toisaalta he olivat niin nuoria kun synnyin, että olisi mennyt teinivanhemmuuden puolelle jos minulla olisi oikea isoveikka.
Anyway, paketti saapui tällä viikolla ja tänään kuuntelin länkkärillä autossa ko. cd:tä (kotiinpäin töistä ajaessani). Fall or Fly....Kiinnostavaa. Vaatii uusia kuuntelukertoja, mutta selkeästi varaisoveli on syvällinen niinkuin minäkin. Lähetyksen taustalla on kuitenkin ajatus, että pistetään hyviä asioita (ja hyvää mieltä) jakoon. (Kaksimielisesti voisi ajatella muutakin ja vähän nauraa käkättää päälle - mutta ei nyt  mennä sellaiseen ei.)
Eli nyt mun tehtävä on jakaa hyvää mieltä osaltani eteenpäin. Kaunis ajatus ja mielenlaatuuni sopiva.


Vuosi on alkanut: (itseasiassa tammikuu on jo puolessavälissä. Whaaat!)
  • hyvin! Olen tuon epämääräisen syksyn jälkeen taas pirteä, iloinen ja kiinnostunut about kaikesta.
  • luottavaisesti, suhtaudun luottavaisesti elämään edelleen (mulla on silti kyllä oppimista itseni kanssa ja puolisolla kestämistä?)
  • niinkuin pitääkin- fiiliksellä. Pidän taas kaikesta, niinkuin (tämän) ihmisen kuuluukin.
  • voimakkaalla ololla. Olen voimakkaampi kuin aiemmin (siis pääkopasta. Ihme juttu, mutta näin on).
  • punaisilla poskilla. Pidän tällä kertaa talvesta, jopa kylmästä, lumesta ja jäästä. Luistelusta, ulkoilusta ja niistä punaisista poskista pienellä lapsellani (sillä pienimmällä).
  • pienen pienellä huolella. Olen ajoittain murheellinen teini-ikäiseni olosta, se eli yksi suurimmista murrosvaiheista elämässä on tavallaan nyt iskenyt vanhimmalleni oikein jysärin lailla. Voi pientä, kun mä niin muistan tuon. Tekisi mieli sanoa, että toi menee ohi (onneksi). Voi rakas lapsi, välillä niin iso ja järkevä ja välillä taas....
  • lukemalla. Naparetki kirjan jälkeen aloitin tämän -> Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Linkki on HS:n kirja-arvioon. Kirja on erinomaisen viihdyttävä (kuin hyvä dekkarisarja tosiaan) ja hyvin kirjailtu. Niin huvittavia hahmoja sisältävä, että nauran usein ääneen kirjan takana. Kirja on kohta nautinnolla ahmittu loppuun.
  •  puol terveellisesti. Olen jättänyt pahoja tapoja kokonaan taakse ja vähentänyt ainakin puoleen toisia. (Nimimerkillä tänään punaviiniä ja brietä, ei en taaskaan ole tipattomalla, mutta olen vähennyksellä).
  • kynsilakka ostoksilla, oikein mehevät tomaatinpunainen ja tumman wicked liila lakka plakkarissa (edelliset vastaavat olivat päässeet loppumaan). Ostin ne mennessäni Senaatintorin kupeeseen yhteen duunipaltsuun (kyllä neukkarista näkyy Tuomiokirkko). Bongasin Stockan kempparissa kerrassaan mainioita 'hipsteri-isiä' cityrattaiden ja niissä köllöttävien pikku mussukoittensa kanssa. Tähän kohtaan voi laittaa taas hupaisan kyssärin itselleen: Olisinko hipsteri-isä, jos olisin isä? Vastaus on en, jos olisin (isä)mies olisin testoa pursuava komea pitkähkötukka, jolla on parransänki ja nahkarotsi. Sehän on selvää :)

Tänä vuonna saisi:
  • kämppä mennä kaupaksi
  • alkaa rakennusprojekti
  • motivoitua taas hirmuisesti juoksemiseen
  • löytyä jostain pienen pieni raha johonkin reissuun?
  • olla stressaamatta töistä yhtään, tähän mennessä on onnistunut (juhuuu? 2 viikkoa!)
  • muutoin aion olla oma sama itseni - hirveästi henkistyn ja kehityn kokoajan, luonnollisesti toki  :)
Take care <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää