15. tammikuuta 2016

hyvä jakoon

otsikko tulee mun 'vara isobroidin' ausseista lähettämästä paketista, joka sisälsi paikallisen artistin cd:n ja kortin, jossa lukee 'Hyvä Jakoon!'
Awww....varaisoveli on itseasiassa mun entinen työkaveri vuodelta nakit ja muusi. Tuolloin entisaikaan ja vanhoina aikoina totesimme eräänä baari-iltana (yksi monista) (ja se työporukka oli mulle läheinen ylipäänsä tuohon aikaan), että hän on selkeästi mun kauan kadoksissa ollut isoveli, jota minulla ei siis valitettavasti oikeasti ole. Vanhempien moka se, toisaalta he olivat niin nuoria kun synnyin, että olisi mennyt teinivanhemmuuden puolelle jos minulla olisi oikea isoveikka.
Anyway, paketti saapui tällä viikolla ja tänään kuuntelin länkkärillä autossa ko. cd:tä (kotiinpäin töistä ajaessani). Fall or Fly....Kiinnostavaa. Vaatii uusia kuuntelukertoja, mutta selkeästi varaisoveli on syvällinen niinkuin minäkin. Lähetyksen taustalla on kuitenkin ajatus, että pistetään hyviä asioita (ja hyvää mieltä) jakoon. (Kaksimielisesti voisi ajatella muutakin ja vähän nauraa käkättää päälle - mutta ei nyt  mennä sellaiseen ei.)
Eli nyt mun tehtävä on jakaa hyvää mieltä osaltani eteenpäin. Kaunis ajatus ja mielenlaatuuni sopiva.


Vuosi on alkanut: (itseasiassa tammikuu on jo puolessavälissä. Whaaat!)
  • hyvin! Olen tuon epämääräisen syksyn jälkeen taas pirteä, iloinen ja kiinnostunut about kaikesta.
  • luottavaisesti, suhtaudun luottavaisesti elämään edelleen (mulla on silti kyllä oppimista itseni kanssa ja puolisolla kestämistä?)
  • niinkuin pitääkin- fiiliksellä. Pidän taas kaikesta, niinkuin (tämän) ihmisen kuuluukin.
  • voimakkaalla ololla. Olen voimakkaampi kuin aiemmin (siis pääkopasta. Ihme juttu, mutta näin on).
  • punaisilla poskilla. Pidän tällä kertaa talvesta, jopa kylmästä, lumesta ja jäästä. Luistelusta, ulkoilusta ja niistä punaisista poskista pienellä lapsellani (sillä pienimmällä).
  • pienen pienellä huolella. Olen ajoittain murheellinen teini-ikäiseni olosta, se eli yksi suurimmista murrosvaiheista elämässä on tavallaan nyt iskenyt vanhimmalleni oikein jysärin lailla. Voi pientä, kun mä niin muistan tuon. Tekisi mieli sanoa, että toi menee ohi (onneksi). Voi rakas lapsi, välillä niin iso ja järkevä ja välillä taas....
  • lukemalla. Naparetki kirjan jälkeen aloitin tämän -> Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Linkki on HS:n kirja-arvioon. Kirja on erinomaisen viihdyttävä (kuin hyvä dekkarisarja tosiaan) ja hyvin kirjailtu. Niin huvittavia hahmoja sisältävä, että nauran usein ääneen kirjan takana. Kirja on kohta nautinnolla ahmittu loppuun.
  •  puol terveellisesti. Olen jättänyt pahoja tapoja kokonaan taakse ja vähentänyt ainakin puoleen toisia. (Nimimerkillä tänään punaviiniä ja brietä, ei en taaskaan ole tipattomalla, mutta olen vähennyksellä).
  • kynsilakka ostoksilla, oikein mehevät tomaatinpunainen ja tumman wicked liila lakka plakkarissa (edelliset vastaavat olivat päässeet loppumaan). Ostin ne mennessäni Senaatintorin kupeeseen yhteen duunipaltsuun (kyllä neukkarista näkyy Tuomiokirkko). Bongasin Stockan kempparissa kerrassaan mainioita 'hipsteri-isiä' cityrattaiden ja niissä köllöttävien pikku mussukoittensa kanssa. Tähän kohtaan voi laittaa taas hupaisan kyssärin itselleen: Olisinko hipsteri-isä, jos olisin isä? Vastaus on en, jos olisin (isä)mies olisin testoa pursuava komea pitkähkötukka, jolla on parransänki ja nahkarotsi. Sehän on selvää :)

Tänä vuonna saisi:
  • kämppä mennä kaupaksi
  • alkaa rakennusprojekti
  • motivoitua taas hirmuisesti juoksemiseen
  • löytyä jostain pienen pieni raha johonkin reissuun?
  • olla stressaamatta töistä yhtään, tähän mennessä on onnistunut (juhuuu? 2 viikkoa!)
  • muutoin aion olla oma sama itseni - hirveästi henkistyn ja kehityn kokoajan, luonnollisesti toki  :)
Take care <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti