Siirry pääsisältöön

venytä vielä vähän

Pinnalla: uusi spagaattihaaste ja tietenkin joogaa, liikaa pakkasta, huonosti kulkevia junia ja vaihtelevat fiilikset.

Olin maanantaina kuin myrkyn niellyt, tiedättehän ne päivät kun mikään, siis ei mikään saa hyvälle tuulelle. Ja oikeastaan ilman mitään syytä jos nyt ei lasketa kierron kyseistä kohtaa, jolloin mieliala on yhtenä päivänä kuussa tappava. Onneksi näin ei ole joka kuukausi, mutta silloin kun on ei paljon naurata muiden tyytyväinen kehräys ja tyhmät vitsit, päin vastoin. Joidenkin suun voisi tukkia teipillä tai ehkä jopa pikaliimalla napakasti (mielikuva hieman tyydyttää vielä tänäänkin....)
Tosin on olemassa niitä ihmisiä ympärillä joiden perustyytyväisyyttä on aina kivaa katsoa ja kuulla. Sitten on ihmisiä, joita ei yksinkertaisesti pahantuulisena kestä vaikka muutoin ihan kelvollisesti sietääkin.
Kyllä huvittuneen säälivästi ajattelin jo tiistaina maanantaista itseäni. Kun oikein kärsin maanantaina, olenkin loppuviikon ollut (helpotus) täysin hyvän tuulinen, energinen ja kiva ihminen.

Keksinpä aloittaa uudelleen spagaattihaasteen, josta horisin jo reilu vuosi sitten, mutta jonnekin aikasyöppöyksiin (taisin tehdä niitä opintohommia tuolloin aikalailla) haasteinto silloin katosi. Viikolla vielä kunnon astangat päälle niin nyt onkin reidet och takapuoli kivasti treenanneen tuntuiset. Kesäpeppu 2016 vai kesäpeppu 16  eli samanlainen takalisto kuin oli kuusitoistavuotiaana, ei taitaisi enää onnistua - koska lihakset! Aaaahahaa!

Homma jatkuu ihan kohta - spaagattitreenit siis. Tällä kertaa otan tämän huolella, venyttelyharjoituksia paljon ja monipuolisesti. Seuraan ohjeita IQ:stä tällä kertaa.
Mä muuten diggaan IQ:stä, se on some minun makuuni (siellä ei ole pakko olla kokoajan). Kuvat kertovat ja rakastan visuaalisuutta. Hirmuisesti rakastan myös luetun ymmärtämistä, mutta hyvän tekstin tuottaminen on vaikea taito itse kullekin. Onneksi on näitä blogeja, joissa voi harjoitella :) Ja hyviä kirjoja sitten lukea.

Somevehkeistä tuli mieleen, että FB voisi uudistua jotenkin miellyttävämpään suuntaan. Hyviä puolia on: joskus hyviä juttuja, tietoa tapahtumista useinkin, viihdettä hauskuutta ihka oikeaa tietoakin. Huonot puolet vaan puskevat päälle: vihapuhe, vastakkainasettelut ja kärjistykset. En halua ottaa niihin mitään kantaa. Ja onhan siellä muutakin huonoa.... Tulisipa joku korvaava, lähtisin kälppimään hetimiten.

Pakkasen pienenentyminen heti huomenna on hyvä uutinen. Tämä viikkojen notkuminen jossain -15 - -30 asteen välillä on jo menettänyt uutuudenviehätyksensä. Lisäksi huvittaisi ulkoilla enemmän (juosta?)
Älkääkä horisko mistään se on pukeutumisesta kiinni diipaadaapaa. Vaatetta riittää kyllä. Pakkanen pohjoiseen ja tänne etelään vähän leudompaa, niinhän se jo järkikin sanoo :)
Junatkaan ei tykkää kovista pakkasista (vaikuttaa todella paljon jokapäiväiseen arkeen meidän perheessä).

Nyt lähden venymään. Peppu 2016 on ihan kohta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...

moodit

Mun pää on näemmä kehittynyt sillä tavoin, että jos maanantaimoodia ei koe maanantaina sen kokee perjantaina. Saanko kiitos (arki)viikon ilman mitään ihme angstipäiviä? En näemmä - taitaa kuulua mun repertuaariin. Jostain lehdestä luin, että monella (?) muullakin on moodit (engl.moods) pinnassa kerran arkiviikkoon ja silti on ihan hyvä ja tyydyttävä arki (voiko lehtiin luottaa?) Olen kuitenkin samaa mieltä, pidän elämästäni, vaikka haaveilenkin aina ajoittain kaikenlaisista hyppäämisistä tuntemattomaan (haaveita pitää olla, muutoin olen kuollut). Tänäänpä viimeksi töissä kun neuvoin erästä naista työjutuissa, hän kysyi miten olen päätynyt tuonne töihin ja varsinkin noihin tehtäviini, joita teen (suhteellisen monipuolinen, eikä lainkaan tylsä työ). Kerroin ja hän oli aidon kiinnostunut ja utelias. Mä vaan huokailin, että hän on kuitenkin arkeologi (mun lapsuuden toiveammatti). Hauskaa, koska taas tajusin kuinka ol...

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...