Siirry pääsisältöön

hullun hyvä kesä

on ollut tämä.

Ja nytkö pitäisi orientointua työarkeen? Onneksi ei vielä arkiarkeen.

Rakastan epäarkea. Arki on jees - yleensä, mutta kesän epäarki on parasta. Mun elämän uutta voipottua! Hyvää viiniä (tai halvempaakin muovimukista). Villiä tanssia (tai suloista nojailua). Loputonta valvomista (tai kellon ympäri nukkumisia). Auringossa lojumista (tai kesäsadepisaroita kasvoilla). Rauhoittavia yöuinteja (tai kuumasta saunasta kylmään järveen pulahduksia).
Rakkautta, ymmärrystä ja yhteisiä suunnitelmia (onpas ylevää!)

Jokunen ihminen sanoo, että arjen pitäisi olla yhtä juhlaa tai vähintään sellaista, ettei siitä tarvitse valittaa. En tiedä voiko ihan noin ehdoton kukaan kuitenkaan olla? Mun arki karaisee, tylsistyttää, nuhjuuttaa, kalventaa, pätevöittää, yhdistää, v...ttaa, samentaa, himmentää ja vaikka mitä (hyviäkin asioita). Loma taasen hellii, tuulettaa, ruskettaa, ihastuttaa, naurattaa, pitkästyttää harvemmin ja vaikka mitä muuta virkistävää, muttei juurikaan huonoja juttuja :).

Alkulomasta siellä huitsinäären laiturilla ajattelin, että ihan juuri nyt ryhdyn lampaiden kasvattajaksi (?) ja lopetan toimistotyöt, ne on nähty. Kun loma vähän jatkui, ajattelin, että kohta muutan todellakin sinne Uuteen-Seelantiin ihan vaan huvikseen (mun ikihaave, maa välillä vaihtuu).
Loman edelleen jatkuessa, naaman ja reisien (?) auringossa kärvenyttyä ja tukan käydessä vain entistäkin vaaleammaksi ja säkkäräisemmäksi, silmien muuttuessa kirkkaammiksi ja nauravaisemmiksi, jokin loksahti kohdalleen.

Silloin mä loin nahkani uudelleen ja pystyin taas oikeasti ja aidosti toteamaan, että nautin mun elämästäni ja rakastan tätä kaikkea (tai ainakin suurta osaa tästä kaikesta). Ja sellaisena kuin olen (deal with it).

Mä oon se sotkutukka, hippityttö sisimmässäni, joka nauraa ihan hirveästi ja joka on onnellinen ja iloinen. Aika kauniskin jopa! Löysin tällä lomalla osan jonnekin kadonneesta itsestäni. Musta tuntuu, että tästä seuraa paljon hyvää.

En aio luetella mitä kaikkea tein lomalla ja missä kaikkialla olimme. Noup - se ei ole kiinnostavaa vaan lopputulos on. Enkä jaksa nyt olla yhtään niin arkinen kuin joskus olen ollut. 

Kuitenkin hyvin arkisesti totean sen, että hienoa kun työmatkapyöräily taas alkoi, aloin jo vähän kaivatakin kunnon liikuntaa ja kapeampaa uumaa. Muusta en vielä osaa sanoa - jotain uutta voisi kehkeytyä mun (työ?)arkeen, kun on nahkakin uudesti luotu ;-)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oivalluksia

Mukava marraskuu tänä vuonna! Minä - täydellisen kevät-kesä-syksy-ihminen nautin kun talvi ei ole vielä tullut. On leutoa, on aurinkoista (no välillä sataa - daa- mitä sitten). Parasta on ollut leutous, ilman hieno henkevyys :) Aamu-usvat, leudot tuulet, aurinko ja sadepisarat. (Tekiköhän Pariisi mulle jotain?) Toiset ei kestä pimeyttä, mua se ei harmita. Mua harmittaa kun tulee pakkasta, mutta kestän sen, niinkuin aina ennenkin. (enkä tottamooses usko, että tästä talvesta tulee kohdallani poikkeusta, kestän talvea vain ja ainostaan hetken, viikon-kaksi-kolme). Tosin nyt taas tänä jouluna otetaan pieniä apuja kestämiseen, viiden viikon kulttua reissu Afrikan kylkeen. Jeiiii! Jihuuu! Jippiiii! Enpäs olekaan koskaan aiemmin ollut niin etelässä.... Eilen aamupäivällä 12 kilsan lenkillä tajusin sen, siis vasta nyt - miten se juoksun flow saavutetaan. Ja nyt puhutaan minusta ja mun kropasta - teistä muista en osaa sanoa ;-) (kertokaa miten te sen saavutatte, koska kyllähän se on ihan

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se elämä, jota minä haluan elää. 4 x 1,5h käppäilylenkkiä (aina kamera m

missikissa

Kissajuttuja. Meidän missikissa oli tänään 12 viikon tarkastuksessa ja rokotuksessa neuvolassa. Todella joo -  nykyään eläinlääkärissä käydään melkein yhtä tiuhaan kuin lasten kanssa aikanaan neuvolassa. Ajat muuttuvat ja eläimistä pidetään entistä parempaa huolta. Missi painaa nyt 1,24 kg kun löytyessään paino oli alle 500g. Sopusuhtainen, kaunis tyttö, kuin missi totesi eläinlääkäri. Niin kaunis, huokailivat kaikki muutkin eläinlääkäriaseman työntekijät. Mutta kuten aina, niin nytkin, täydellisyyttä ei ole. Meidän kauneuskuningattarellamme on synnynnäinen tai varhaisen pentuajan vika. Toisen takakoiven yksi varvas ei toimi, se on suora. Voi reppanaa. No on tämä ehkä huomattu, muttei kiinnitetty huomiota. Lääkärin mukaan kyse on vain harmittomasta kauneusvirheestä eikä varsinaista haittaa tästä suorasta varpaasta ole. Mutta voi pientä! Samalla kehittelimme löytötarinalle, jonka alkuvaiheita emme voi tietää, mahdollisia uusia dramaattisia versioita. Emot eivät kuulemma hylkää