Siirry pääsisältöön

hullun hyvä kesä

on ollut tämä.

Ja nytkö pitäisi orientointua työarkeen? Onneksi ei vielä arkiarkeen.

Rakastan epäarkea. Arki on jees - yleensä, mutta kesän epäarki on parasta. Mun elämän uutta voipottua! Hyvää viiniä (tai halvempaakin muovimukista). Villiä tanssia (tai suloista nojailua). Loputonta valvomista (tai kellon ympäri nukkumisia). Auringossa lojumista (tai kesäsadepisaroita kasvoilla). Rauhoittavia yöuinteja (tai kuumasta saunasta kylmään järveen pulahduksia).
Rakkautta, ymmärrystä ja yhteisiä suunnitelmia (onpas ylevää!)

Jokunen ihminen sanoo, että arjen pitäisi olla yhtä juhlaa tai vähintään sellaista, ettei siitä tarvitse valittaa. En tiedä voiko ihan noin ehdoton kukaan kuitenkaan olla? Mun arki karaisee, tylsistyttää, nuhjuuttaa, kalventaa, pätevöittää, yhdistää, v...ttaa, samentaa, himmentää ja vaikka mitä (hyviäkin asioita). Loma taasen hellii, tuulettaa, ruskettaa, ihastuttaa, naurattaa, pitkästyttää harvemmin ja vaikka mitä muuta virkistävää, muttei juurikaan huonoja juttuja :).

Alkulomasta siellä huitsinäären laiturilla ajattelin, että ihan juuri nyt ryhdyn lampaiden kasvattajaksi (?) ja lopetan toimistotyöt, ne on nähty. Kun loma vähän jatkui, ajattelin, että kohta muutan todellakin sinne Uuteen-Seelantiin ihan vaan huvikseen (mun ikihaave, maa välillä vaihtuu).
Loman edelleen jatkuessa, naaman ja reisien (?) auringossa kärvenyttyä ja tukan käydessä vain entistäkin vaaleammaksi ja säkkäräisemmäksi, silmien muuttuessa kirkkaammiksi ja nauravaisemmiksi, jokin loksahti kohdalleen.

Silloin mä loin nahkani uudelleen ja pystyin taas oikeasti ja aidosti toteamaan, että nautin mun elämästäni ja rakastan tätä kaikkea (tai ainakin suurta osaa tästä kaikesta). Ja sellaisena kuin olen (deal with it).

Mä oon se sotkutukka, hippityttö sisimmässäni, joka nauraa ihan hirveästi ja joka on onnellinen ja iloinen. Aika kauniskin jopa! Löysin tällä lomalla osan jonnekin kadonneesta itsestäni. Musta tuntuu, että tästä seuraa paljon hyvää.

En aio luetella mitä kaikkea tein lomalla ja missä kaikkialla olimme. Noup - se ei ole kiinnostavaa vaan lopputulos on. Enkä jaksa nyt olla yhtään niin arkinen kuin joskus olen ollut. 

Kuitenkin hyvin arkisesti totean sen, että hienoa kun työmatkapyöräily taas alkoi, aloin jo vähän kaivatakin kunnon liikuntaa ja kapeampaa uumaa. Muusta en vielä osaa sanoa - jotain uutta voisi kehkeytyä mun (työ?)arkeen, kun on nahkakin uudesti luotu ;-)


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...