Siirry pääsisältöön

ei voi tietää

Koska en ole voinut treenata (juoksuja) riittävästi en mennyt HCR:n enkä HHM:n. Mutta ei se mitään, olen tehnyt kaikenlaista muuta.
(ps. sormi toipuu, mutta 2 viikkoa vielä se on kipeä, sanoi lääkärisihminen)

Olen aloittanut työmatkapyöräilyt. Matkaa on 25 km/suunta ja aikasyöppöyden vuoksi (ei toki minkään muun ;-) ) poljen joka päivä vain suuntaansa, toisen sitten istun junassa.

On jotenkin ihanaa, että lapset on lomalla ja ensi viikolla perheessä kaikki muut paitsi minä. Minä saan tulla ja mennä ilman aikatauluja. It suits for me.

Viikko sitten olin bilettämässä mun rakkaan kamun kanssa. Ei todellakaan voi tietää miten hauskaa meillä oli. Sain kyllä 45 v. lisäikää sillä nauramisella. Mullistava viikonloppu. Suits for me, hauskanpito.

Nyt ajattelin lähteä taas pyöräilemään tai jotain. Mulla on nyt energiaa, sitä riittää.
Kesälomaan on 1,5 viikkoa ja ensimmäisen kerran vuosikausiin en ole tässä vaiheessa vuotta loppu töistä vaan loma on kivaa vaihtelua. Noo-o 5 ja puolen viikon vaihtelu. Still, yhden muuttujan voisin ottaa -  helteet, tack.

palaillaan, ei voi tietää ;-)

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Voi kohta se on - maaliskuu

On voimaannuttavaa (tuo sana on korni, mutta totta) kun tulee kevät ja myös se, että pääsemme  muuttamaan. Pienten ja suurtenkin, mutta ehkä odotettavissa olleiden viiveiden takia, muutto on (vasta)  2,5 viikon päästä. Vai oliko sillä aikataulua? No siinä kohtaa tuli kun irtisanoimme tämän vuokra-asunnon ja varasimme muuttofirman. Tänään muttosiivosin tämän nykyisen asunnon kylppärin. Saatan vihata kaakeleiden hinkkaamista, siksi tein 'suuren' työn jo nyt, jotta muutettuamme, loppusiivous olisi täällä edes vähän helpompi. Maanantai-iltana näytin tätä vuokra-asuntoamme seuraaville melko varmoille vuokralaisille tähän asuntoon. Kaksi pientä aasialaissisarusta (olivat minua noin rintakehään ja jotka minut tietävät - tietävät etten ole julmetun pitkä kai itsekään :D), jotka olivat aivan totaalisen ihania maanantaifiiliksen kohottajia (harmi, että tulivat vasta illalla). He hurmioituivat asunnosta (riittävä...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

neverending syksy - lopu jo!

On ollut kummallinen viikko ja todella kummallinen syksy. Ja kun tästä elossa selviää (välillä liioittelen) on taas kerran voittaja. Ja totta kai selviää. Edelleen on vahva olo kuitenkin. Silla tavalla vahva kun on aina elämässä ollut  (välillä ei ole ollut kyllä yhtään vahva olo, mutta sen on aina tiennyt että selviää). Onhan tässä kaikkea kivaakin tapahtunut, mutta perusvire on ollut huono tässä syksyssä. Tähän yksi nauru juttu: Sanoin kotona taannoin: 'Välillä musta tuntuu siltä, että kenelle annan turpaan seuraavaksi?' (PMS?) ja sitten naurettiin päälle (kai? väkinäisesti? ;-) ) On myös hyvällä tavalla kypsyneempi olo. Totta puhuen mä rakastan vanheta, ihan selkeesti tuun koko ajan viisaammaksi :). Mä en muuten sanoisi, että elämä heittelee, ihan itse me täällä heittelehditään. Milloin mitenkin, mutta siis me - ei elämä (no okei se on sanonta). Kyllähän asioita tulee joskus ansaitsematta ja ns. puun takaakin, mutta ...