Siirry pääsisältöön

mökkinollaus

Heti kun olin saanut vanhimman lapseni Los Angelesin lentsikkaan (3 viikon kielimatka juuri peruskoulunsa päättäneelle tytölle, jolla on 9 enkussa :), pakkasimme kamat ja lähdimme kolmin aika extempore mökkilomalle kauimpaiseen saaristoon mihin about autolla pääsee (neljä lossia). Juhannus äärimmäisessä huitsukassa eli Houtskärissä, rakkaita lempinimiä myös huitsunkuusi, huitsinnevada, huitsinsääri, huitsinääri.


 

Menomatka meni yllättävänkin sujuvasti, ilman suurempia odotuksia lossirannoissa. Ruuhkaa ei ollut lainkaan. Perillä odotti aika vaatimaton mökkinen, johon kävimme kotiutumaan saman tien. Pikkupoika oli aluksi kauhuissaan olosuhteista - no kaupunkilaislapsi ja hyviin 'mökki'olosuhteisiin elämässään tottunut :). Kauaa ei kestänyt kun jalkapallo sai jo kyytiä isolla nurmella.
Merenrantasauna lämpiämään sutjakasti ja grilli kuumaksi (kosteilla hiilillä ja sytykkeillä - aika tehtävä, muttei mahdoton: ruohonleikkurin bensaa tilkka).

 
 
 
Saunomista, mereen dippauksia (merivesi n.+10 astetta), olemista, juhannusta. Pienellä porukalla on pienet kuviot eli ei mitään ylirasitusta missään kohtaa.
 



 
Mökillä aika menee nopeasti kunnes tulee sadepäivä, silloin pitää lähteä hampurilaisille ihmisten ilmoille. Houtskarissa se tarkoittaa vierasvenesataman mainiota ravintolaa.
 
Lähtöpäivänä oli juhannuksen paras ilma (suprise - suomen suvi!). Mökki kasaan ja menoksi. Paluureissulla kahviteltiin mielettömässä auringonpaisteessa Houtskarin lossirannassa, syötiin Korppoossa erinomaisessa pihviravintolassa ja jonotettiin kaksi tuntia Nauvon lossirannassa mantereelle pääsyä. Pientä juhannuksen paluuliikennettä.
 
Good heavens, että oli ihana tulla omaan kotiin! Wuhuu, ei itikoita! Jippii, ei vaarallisia ja liukkaita kallioita tai saunanportaita, ei notkuvia lattialankkuja. Puhumattakaan kananmunalta haisevasta vesijohtovedestä. Silti, mulla vaan vahvistui se, mitä olen jo vuosia haaveillut: Oma mökki karulla saaristokalliolla. Siellä olisi harmaa moderni mökki, nafti mutta riittävä. Olot karut, mutta sykähdyttävät. Liekö ikinä toteutuu? Tukka jäi mulla mukavaan kiharaan, naama ja käsivarret ruskettuivat. Hei, tästä on hyvä jatkaa lomaa - 5 viikkoa!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      

no excuses... ...

jep, en tarttenut sitten tekosyitä. En päässyt Rantamaratonin puolikkaalle flunssan takia. Mutta enpä nyt hirveästi sure, onhan noihin osallistuttu, kisoihin ja lisää tulee.... :) Oikein huonoa tuuriakaan en jaksa syyttää, koska oli kuitenkin vasta kolmas tapahtuma johon en päässyt. Onnea vaan kaikille juoksijoille, kun te eilen juoksitte mä menin perheen kanssa pizzalle. Hah!!! No työmatka aamuna keskiviikkona oli kurkku yhtäkkiä santapaperia ja ääni melkein pois. Reissuun oli pakko lähteä ja kahden päivän kiva, mutta törkeen raskas reissu ei ainakaan parantanut kurkkua vaan se tauti meni keuhkoihin asti. Ensin työt sitten terveys ja huvit. Tänään metsässä haistelemassa  syysilmaa, kävellen. Nyt odottelen, että ensi sunnuntaina pääsen kuitenkin 10,5 km juoksuille Pirkkolaan. Pääsenhän?