Siirry pääsisältöön

roinasta uuteen

Kodintyhjennys näemmä alkoi jo, vaikka varsinainen muutto on jossain hamassa tulevaisuudessa.
Meidän kotiseuduille perustettiin uusi ostaa-myy-vaihtaa fb-foorumi, jonka kautta homma pelittää. Jopas lähti vanha tarpeeton lelu ja vaate kiertoon ja mikä parasta pienellä lisätulolla.
Kaikki mitä pistää myyntiin menee paitsi vanhat Bratzit, ne Anna Abreun näköiset nuket. ;-) Ehkä lelumuseoon joskus?

Syksyn viimeisin sana on työkiireet, kiireet ylipäätänsä ja vastapainona koti ja rauha. Lapset. Mies on työmatkoilla eli ei se, vasta kun palaa :) Hirveen hyvin ihminen pystyy yksinkin kaiken pyörittämään, mutta olin unohtanut kuinka minuuttiaikatauluista se olikaan. Yh-vuosistani on sen verran jo aikaa. Ihan olen tottunut toisen aikuisen aktiiviseen arjen ja kaiken jakamiseen. Ja huom! mies on työmatkalla neljä päivää, että näin täällä. Hattua nostan kaikille yyhooille.

Kiireestä ja asioista selviäminen kunnialla on muuten äärimmäisen palkitsevaa. Miksiköhän niin? Jos löysäilisin päivästä toiseen, olisikohan se palkitsevaa? Ei ehkä.

Päätimme hankkia nuorimmalle sitten viimeisimmän pelin ja vehkeen, XBoxOne-pelikonsolin. Homma meni näin: Selitin lapselle syyt, miksi hän ei tarvitse vielä puhelinta, varsinkaan älypuhelinta. Taustaksi: kun koulu alkoi niin johan alkoi poikien kilpavarustelu. Huokaus.
No hän ei siis tarvitse puhelinta vielä mihinkään, korkeintaan pelaamiseen. Hätäpäissäni sanoin, koska sitäkin on jo vuosia kinuttu, että saat uusimman XBoxin sen sijaan, noin niin kuin etukäteis synttärilahjaksi.
Njaa, sitten vasta katsoin mitä ne maksaa. Että sinänsäkin hyvä, jotta noista vanhoista vetimistä saa vähän tienestiä ;-)
Tänään menimme pojan kanssa Prismaan, ostimme XBoxin ja minä hoidin sen pelikuntoon alta-aikayksikön peleineen päivineen. Siihen ei tarvitse erityisen nörtti olla.

Mutta huomenna saatan lenkille päästä kun on taas se mies ja jakaminen. Jee.
Kauhea matkakuumekin taas iski, katsottiin tytön kanssa eilen Netflixistä (miten loistava sovellus) Midnight In Paris ja huokailtiin Pariisia. Se on niin ihana kaupunki ja siitä on jo kohta vuosi kun siellä olimme. Oli muuten kiva pätkä, se leffa.

Olipas mainossävytteinen teksti. Tahatonta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vielä on kesää jäljellä...

syyskuisessa Hangossa ja Tammisaaressa eilen. Enjoy, I did.  

onnea (ja lievää ärtymystä)

OIH, me ja mä selvittiin muutosta - miten se voikin olla aina niin järkyttävää.  Oli muuten vika muutto, tänne jään. Jonkun pitää todellakin jatkaa tätä mainiota mummo (ja pappa) linjaa, joka tässä taloyhtiössä on. Kun taannoin paksahdin taloyhtiön kokoukseen, olin osallistujista about nuorin. Wau! Selvisimme myös puolen vuoden jättiremontista (tai noh, velkaa on ja on) ja asunnosta tuli juuri niin kuin pitikin. Asumista takana 1,5 kuukautta. RAKKAUS <3 (en juurikaan enää edes muista sitä omakotitaloviritystä, joka oli) Mä olen niin mukavan ärsyttävä kaikkien mielestä (myös perheen mielestä) kun todellakin vain huokailen onneani saada asua täällä. Tilavassa asunnossa kerrostalossa, meren äärellä, hyvien ja aina vaan paranevien yhteyksien päässä. Täällä on luonto, täällä on meri, täällä on palvelut, täällä on mun koti. Kunhan nyt toetaan ja jatkofiksaillaan asuntoa muutama vuosi, niin katsotaan tarvitseeko hankkia vene...