Siirry pääsisältöön

roinasta uuteen

Kodintyhjennys näemmä alkoi jo, vaikka varsinainen muutto on jossain hamassa tulevaisuudessa.
Meidän kotiseuduille perustettiin uusi ostaa-myy-vaihtaa fb-foorumi, jonka kautta homma pelittää. Jopas lähti vanha tarpeeton lelu ja vaate kiertoon ja mikä parasta pienellä lisätulolla.
Kaikki mitä pistää myyntiin menee paitsi vanhat Bratzit, ne Anna Abreun näköiset nuket. ;-) Ehkä lelumuseoon joskus?

Syksyn viimeisin sana on työkiireet, kiireet ylipäätänsä ja vastapainona koti ja rauha. Lapset. Mies on työmatkoilla eli ei se, vasta kun palaa :) Hirveen hyvin ihminen pystyy yksinkin kaiken pyörittämään, mutta olin unohtanut kuinka minuuttiaikatauluista se olikaan. Yh-vuosistani on sen verran jo aikaa. Ihan olen tottunut toisen aikuisen aktiiviseen arjen ja kaiken jakamiseen. Ja huom! mies on työmatkalla neljä päivää, että näin täällä. Hattua nostan kaikille yyhooille.

Kiireestä ja asioista selviäminen kunnialla on muuten äärimmäisen palkitsevaa. Miksiköhän niin? Jos löysäilisin päivästä toiseen, olisikohan se palkitsevaa? Ei ehkä.

Päätimme hankkia nuorimmalle sitten viimeisimmän pelin ja vehkeen, XBoxOne-pelikonsolin. Homma meni näin: Selitin lapselle syyt, miksi hän ei tarvitse vielä puhelinta, varsinkaan älypuhelinta. Taustaksi: kun koulu alkoi niin johan alkoi poikien kilpavarustelu. Huokaus.
No hän ei siis tarvitse puhelinta vielä mihinkään, korkeintaan pelaamiseen. Hätäpäissäni sanoin, koska sitäkin on jo vuosia kinuttu, että saat uusimman XBoxin sen sijaan, noin niin kuin etukäteis synttärilahjaksi.
Njaa, sitten vasta katsoin mitä ne maksaa. Että sinänsäkin hyvä, jotta noista vanhoista vetimistä saa vähän tienestiä ;-)
Tänään menimme pojan kanssa Prismaan, ostimme XBoxin ja minä hoidin sen pelikuntoon alta-aikayksikön peleineen päivineen. Siihen ei tarvitse erityisen nörtti olla.

Mutta huomenna saatan lenkille päästä kun on taas se mies ja jakaminen. Jee.
Kauhea matkakuumekin taas iski, katsottiin tytön kanssa eilen Netflixistä (miten loistava sovellus) Midnight In Paris ja huokailtiin Pariisia. Se on niin ihana kaupunki ja siitä on jo kohta vuosi kun siellä olimme. Oli muuten kiva pätkä, se leffa.

Olipas mainossävytteinen teksti. Tahatonta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

vuoden ekat kilometrit

matkapostauksesta juoksupostaukseen... Eilen alkoi lomatauon jälkeiset juoksut ja siis tämän vuoden eka lenkkinen, kevyt vitonen. Tuntui että enemmänkin olisi halunnut, säästelin voimia tähän päivään. Tänään peruskymppi. Seuraavaksi parin päivän tauko ja homma jatkuu. Kova motivaatio on taas juosta ja ihan aito tunne: tästä paras juoksuvuosi tähän mennessä mulle. Aito ilo ja into. Viime vuoden motivaationpuutokset ovat takana ja nyt on piilossa ollut streptokokkikin hoidossa (tuskinpa on muuten vaikuttanut mihinkään, mutta eihän sitä koskaan tiedä). Sellainen fiilis tuli tänään lenkillä, että jos vetelisi mahdollisimman vaihtelevia matkoja ja sitten alkaisi sitä pidentämislinjaa taas miettimään. Onhan mulla hinku juosta se 30km tänä talvena. Huom! talvi ei ole vielä tänne meille tullut, loppuviikosta luvattu pakkasta? Nyt on tosi hyvät juoksusäät +4-+5 ja hapekasta ilmaa. Mitään tipattomia ei mietitty miehen kanssa, jos viinittömän pari viikkoa pitä...