Siirry pääsisältöön

jacket

pelasti mun helmikuun. Really - olen todella venyttänyt päätäni tässä kuussa, etten vajoaisi synkkään mieleen. 
Suurin syy tietysti mielen harmauteen oli noin kolmen viikon pakko tauko lenkeistä (polviventti ja flunssa) ja sehän saa mut lopulta tolaltani :). Siinä ei meinaa järkipuhe auttaa, eikä mikään kun lenkille olis päästävä.

Nyt muutamia lenkkejä takana, mutta vasta eilinen tiukkaakin tiukempi jooga-sali-lihastreeni ihan issekseen kuntosalilla teki tehtävänsä.
Nostaa punttia myös penkistä HUOM!, tekee joogaliikesarjoja, juoksee, hyppii, tasapainottelee, vatsalihaksia, selkälihaksia...you name it. Ihanaa!
Ihan kuin olisi hävinnyt kaksi kiloa läskiä ja se ihme mielen harmaus ja eikun kaupoille. Alun perin lähdin ostamaan parit uudet rintsikat, lopputulos oli ne rintsikat, farkut ja jakku.



Lisää hyviä asioita: kesäreissu varattu. Portugal. Reissunainen kun oon.

Edelleen odottelen paria hyvää uutista tapahtuvaksi. Ensi viikolla!?

Mutta syvällistä (?) juoksuun pureutuvaa tekstiä taas myöhemmin, koska se on tämän blogin juju, kaikki muu sälä on elämän sivujuonteita, jotka saattavat päätyä tänne häiriköimään.

Tässä kiva ja hauska tasapaino-juttu, vaikka muun treenin päätteeksi. Helppoa, eri kivaa ja hyödyllistä. http://www.liukastumis.info/turvallisempikaatumistapa_tasapainoharjoitteita.html

Kommentit

  1. Ihana rotsi! ihanaihanaihana, Ja ihanaa kun sullakin vaatepostauksia muun lomassa :)

    VastaaPoista
  2. juu, mutta taidan ryhdistäytyä juoksuvaatepostauksilla jatkossa ;-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

2h 40 min

2 h 40 min, sillä saa ihminen upean ja hyvän olon. Se on myös mun kahden illan urheilusaldo ajallisesti. Eilen juoksin pitkästä aikaa hiukan pidemmän lenkin. Juoksu ensilumessa (noin 2mm), hieman uudella reitillä, refreshing! Ei haittaa vaakalumi kasvoihin, ei pimeys. Rantareitin osuudella näkyi paljon valoisia isoikkunallisia asuntoja, design kalusteineen, pienine pihoineen. Vastaan tuli vain muutama karvaturrin pissattaja, tiukasti huiveihin ja myssyihin pakattuina. Aiemmin eilen ihastelin pääkaupunkimme hienoja jouluvalaistuksia hiljalleen leijailevassa lumisateessa. Senaatintorin kuusi töllötti vinossa, mutta arvokkaana paikoillaan. Ihmettelin (hiukan) nuoria, varakkaita ja kauniita ihmisiä iloisesti heiluvine shoppailukasseineen. Jaa, joillain on aikaa (ja varaa) tuollaiseen. Minä palailin työpalaverista, ihan reippaana ja tyytyväisenä tosin, valmiina hakemaan poikaa päiväkodista, kaupan kautta ja ruuanlaiton jälkeen legoilla rakentelua :) Tänään tehokas hyvänolon jooga työpä

tekninen värisuora

Omaksi ja muiden iloksi. Teknisten juoksupaitojeni värisuora (joukosta puuttuu mun tomaatinpunainen paita, koska...yksi on aina pesukoneessa ;-)) Paitoja on yhteensä kaksitoista (laskuissa myös se koneessa pyörivä). Viime elokuussa paitoja oli seitsemän...hmmm. Ja lisää tulee, seuraava taitaa olla toukokuun HCR:n tiukan oranssi paita. Niitä 'rikoo on riskillä ruma'-paitoja ei ole tässä, heh. Vaikka nimenomaan niitähän juoksujen alkutaipaleella käytin, tietysti. Ilmeisen juoksuvaate-tietämätön ihminen vielä tuolloin. Kun juoksee, hikoilee ja kun hikoilee perustrikoo on päällä kamala  (epämukava, märkä, kova, raskas). aika hauskoja näin niputettuna   Punaiset paidat on siinä mielessä käteviä, että kasvojen väritys kuuman juoksun jälkeen sulautuu hyvin paitaan...Alemman kuvan rivi on minun mieleeni. Joukosta puuttuu nyt enää oranssit, keltaiset ja ja lilat sävyt. (ÖH) Missä on hienostuneet vaniljan, hiekan, harmaan lukuisat eri sävyt? Kyllä juoksijakin haluaa nä

mä voisin elää näin

ja sit mä heräsin... ;-) Ihan pieni muistelo viime lauantaihin. Tyttäreni, tyttäremme, kaunokaisemme riparijuhla meni niin hyvin. Ja mikä emännälle (=minulle) parasta, ihmiset viihtyivät. Se on paras kiitos. Kiitos vieraille, vaikka teistä vain pari osaa tätä tyhjänpäiväistä blogia lukea ;-) Koti täyttyi kiitettävästi vaaleanpunaisista ruusuista, joita nyt harkitusti (ehkä) kuivattelemme. Keräävät pikkukärpäsiä, totesi tyttö. Nuorin napero aloitti ensimmäisen luokan tiistaina. Hirveästi jännitti - häntä ja minua. Mua myös itketti. Nyt jo kolmas päivä menossa, kivasti menee. Silti odotetaan jo viikonloppua. Onhan se erilaista rankkaa kuin helpoissa päiväkodeissa ja eskareissa. Tämä viikko on sentään pehmeää laskua koulu- ja ip-kerhomaailmaan, olenhan lomilla vielä. Maanantaista alkaa sitten pitkät päivät. Nyt on mullakin iisiä (ja isällä), aamulla vien lapsen ysiksi kouluun. Ihanasti meikittä eli luonnonraikkaana. Niin nautin. Sitten kupponen kahvia kotona - samalla postit (ty