On niin monta asiaa mitä pitäisi jaksaa odottaa...ensi viikkoa ja seuraavaa, tuloksia, hyviä uutisia, kevättä.
Samaan aikaan melkein äärirajoille asti, töitä. Silti työ on nyt antoisampaa kuin koskaan ja se vain paranee, tiedän sen.
Lenkkejä, näemmä aina 11 km kerrallaan, juuri mitään ajattelematta. On vain musiikki ja juoksu. Ei highlightteja, paljas rentouttava suoritus. Hmmm...jossain vaiheessa juoksusta on siis tullut mulle rentoutuksen väline, muutenkin kuin pään tyhjennys mielessä. Meno on fyysisesti rentoa.
(oho, tota voisi jo melkein hihkua)
Takkuista on kuitenkin ollut flunssan takia ja siksi en pidä tästä kuukaudesta. Yhtään. Tosin ensi viikolla kaikki saattaa jo olla toisin, fiilisihminen kun olen. Sitä odotellessa olen ihan tyytyväinen.
Mutta ei kohokohtia missään? Kuinka hirveän tylsä ajatus. ( Tuli niin pateettinen valitus tohon loppuun, että väkisinkin naurattaa. 'No en mä nyt kohokohdaks voi sulle muuttua'.)
Valentine's day:n piristyksiä:
oon pojan valentine-kaveri, vielä. se on liikistä <3
Ja oon mä miehenkin. Hän oli tänään vitsikkäästi sitä mieltä, että meillä joka päivä on Valentine's day. Hyvä mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti