Siirry pääsisältöön

vaikeinta on odotus

On niin monta asiaa mitä pitäisi jaksaa odottaa...ensi viikkoa ja seuraavaa, tuloksia, hyviä uutisia, kevättä.
 
Samaan aikaan melkein äärirajoille asti, töitä. Silti työ on nyt antoisampaa kuin koskaan ja se vain paranee, tiedän sen.
 
Lenkkejä, näemmä aina 11 km kerrallaan, juuri mitään ajattelematta. On vain musiikki ja juoksu. Ei highlightteja, paljas rentouttava suoritus. Hmmm...jossain vaiheessa juoksusta on siis tullut mulle rentoutuksen väline, muutenkin kuin pään tyhjennys mielessä. Meno on fyysisesti rentoa.
(oho, tota voisi jo melkein hihkua)
 
Takkuista on kuitenkin ollut flunssan takia ja siksi en pidä tästä kuukaudesta. Yhtään. Tosin ensi viikolla kaikki saattaa jo olla toisin, fiilisihminen kun olen. Sitä odotellessa olen ihan tyytyväinen.
Mutta ei kohokohtia missään? Kuinka hirveän tylsä ajatus. ( Tuli niin pateettinen valitus tohon loppuun, että väkisinkin naurattaa. 'No en mä nyt kohokohdaks voi sulle muuttua'.)
 
Valentine's day:n piristyksiä:

 
oon pojan valentine-kaveri, vielä. se on liikistä <3
 
Ja oon mä miehenkin. Hän oli tänään vitsikkäästi sitä mieltä, että meillä joka päivä on Valentine's day. Hyvä mies.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.
Lähetä kommentti
Lue lisää

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      
3 kommenttia
Lue lisää

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...
4 kommenttia
Lue lisää