Siirry pääsisältöön

vaikeinta on odotus

On niin monta asiaa mitä pitäisi jaksaa odottaa...ensi viikkoa ja seuraavaa, tuloksia, hyviä uutisia, kevättä.
 
Samaan aikaan melkein äärirajoille asti, töitä. Silti työ on nyt antoisampaa kuin koskaan ja se vain paranee, tiedän sen.
 
Lenkkejä, näemmä aina 11 km kerrallaan, juuri mitään ajattelematta. On vain musiikki ja juoksu. Ei highlightteja, paljas rentouttava suoritus. Hmmm...jossain vaiheessa juoksusta on siis tullut mulle rentoutuksen väline, muutenkin kuin pään tyhjennys mielessä. Meno on fyysisesti rentoa.
(oho, tota voisi jo melkein hihkua)
 
Takkuista on kuitenkin ollut flunssan takia ja siksi en pidä tästä kuukaudesta. Yhtään. Tosin ensi viikolla kaikki saattaa jo olla toisin, fiilisihminen kun olen. Sitä odotellessa olen ihan tyytyväinen.
Mutta ei kohokohtia missään? Kuinka hirveän tylsä ajatus. ( Tuli niin pateettinen valitus tohon loppuun, että väkisinkin naurattaa. 'No en mä nyt kohokohdaks voi sulle muuttua'.)
 
Valentine's day:n piristyksiä:

 
oon pojan valentine-kaveri, vielä. se on liikistä <3
 
Ja oon mä miehenkin. Hän oli tänään vitsikkäästi sitä mieltä, että meillä joka päivä on Valentine's day. Hyvä mies.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pariisisilmät

Nyt sulle tulee elegantit Pariisi-silmät, sanoi mieslääkäri mulle kun silmätulehdusreseptiä kirjoitti. Hän ymmärsi täydellisesti ahdistukseni, matka kolkuttaa ylihuomenna ovella ja mä sain karmean tulehduksen toiseen silmääni eilen. Miksi, miksi aina mulle tulee silmätulehdus? No, kolmas kerta koko elämän aikana ei ehkä ole aina. Mutta en tottamooses tahdo silmäni loistavan chanelin punaisena, vain huuleni. Elegantisti. Nyt on lyhyt tukka, punaisia punia ja muutama uusi matkavaatekappale hankittuna. Ja kohta on tämä pirun tulehduskin hoidossa, kun sain heti kunnon troppia tähän säälittävään silmääni. On enää kauhea ongelma, minkä takin otan reissuun, Pariisiin luvattu +16 - +21 astetta tälle viikolle. Jestas, sinnehän paistuu :)     au revoir!

unelmia

kuvat Vuoreksen asuntomessualueelta 2012 Miten asuntomessut liittyvät juoksemiseen? No ensituntumalta ei tietenkään mitenkään, mutta ne saadaan liittymään jos oikein yritetään. Tietenkin monen tunnin patikointi aurinkoisella messualueella vastaa ihan kelvollisesti kevyttä-keskiraskasta treeniä. Tosin mä vedin messut läpi juttuseurassa, läpsärit jalassa ja kamera kädessä. Lenkeillä ei oo mitään näistä. Ja messuilla pitää muistaa pysähtyä lettukahveille. Mitään sellaistakaan ei ole ollut treeneissä. Mutta silmät toimii ja havainnoi (aamulenkeillä joskus ei). Päässä liikkuu kaikenlaista, joskus myös asumiseen liittyviä haaveita, toteuttamiskelpoisia ideoita, jopa hienoja päätöksiä. Näillä messuilla näkyi hyvän näköisiä terasseja, ihania kasvihuonepergoloita, kivoja yksityiskohtia siellä täällä. Taas se iänikuinen omakotitaloasuja minussa virittäytyi. Bytheway, poikani on tehnyt jo oman tulkinnan epämääräisestä lupauksestani koskien lemmikkieläimiä: 'jos joskus asu

Tavoite

Ok. Eka blogikirjoitus ikinä. Olen selannut ja selannut juoksublogeja, lifestyle blogeja jne. Mitä juoksemiseen tulee, tähän asti löytämäni bloggarit ovat asiansa kanssa joko täysin vakavissaan ja oikeita urheilijoita. Tai sitten wannabee juoksijoita jonain päivänä/vuonna. That's fine. Minä olen ehkä jossain siinä välimaastossa, en urheilija enkä edes urheiluhullu. Tyyppi, joka rakastikin juoksemista, eikä edes sitä tiennyt, until......... :) Ja meitä on varmaan paljon ja en ehkä ole löytänyt teitä muita. Tähän huomautus, että joo harrastan muutakin aktiiviliikuntaa: astangaa aktiivisesti vuodesta 2003, hyvin harvakseltaan punttisalia, uimista, fillarointia jne. Mutta hyötyliikuntaa, sitä aina :). Jokatapauksessa, tuli tarve kirjoittaa jotain itsekin.... Tylsää taustaa: Aloitin juoksutaipaleeni 'oikeasti' kohta kolme vuotta sitten. (Mieheni innoittamana, mutta hänet hyvin nopeasti ohittaen juoksuinnossa,-kunnossa ja -määrässä :) ) Ensin juoksin 'piilossa'