Siirry pääsisältöön

vaikeinta on odotus

On niin monta asiaa mitä pitäisi jaksaa odottaa...ensi viikkoa ja seuraavaa, tuloksia, hyviä uutisia, kevättä.
 
Samaan aikaan melkein äärirajoille asti, töitä. Silti työ on nyt antoisampaa kuin koskaan ja se vain paranee, tiedän sen.
 
Lenkkejä, näemmä aina 11 km kerrallaan, juuri mitään ajattelematta. On vain musiikki ja juoksu. Ei highlightteja, paljas rentouttava suoritus. Hmmm...jossain vaiheessa juoksusta on siis tullut mulle rentoutuksen väline, muutenkin kuin pään tyhjennys mielessä. Meno on fyysisesti rentoa.
(oho, tota voisi jo melkein hihkua)
 
Takkuista on kuitenkin ollut flunssan takia ja siksi en pidä tästä kuukaudesta. Yhtään. Tosin ensi viikolla kaikki saattaa jo olla toisin, fiilisihminen kun olen. Sitä odotellessa olen ihan tyytyväinen.
Mutta ei kohokohtia missään? Kuinka hirveän tylsä ajatus. ( Tuli niin pateettinen valitus tohon loppuun, että väkisinkin naurattaa. 'No en mä nyt kohokohdaks voi sulle muuttua'.)
 
Valentine's day:n piristyksiä:

 
oon pojan valentine-kaveri, vielä. se on liikistä <3
 
Ja oon mä miehenkin. Hän oli tänään vitsikkäästi sitä mieltä, että meillä joka päivä on Valentine's day. Hyvä mies.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kestävää asennetta

Good news again: Vuoden täydennyskoulutus on nyt förbi , tehty ja done. Erinomaisen kehittävä ja oikeasti antoisa kokemus, enemmän kuin koulutuksen alussa ymmärsinkään. Hyvä, että lähdin siihen! Mitäpä sitten seuraavaksi opiskelisin? Ehkä kuitenkin pientä taukoa nyt. Töiden ohella, joka on jatkuvaa itsensä kehittämistä kuitenniin, alkaa rakennusprojektin seuraava vaihe: toteuttaminen . Lupahakemuksen saimme sisään rakennusvalvontaan viime viikolla ja kestänee noin 2 kuukautta kun luvan saamme. Sillä välin tehtävää riittää, paljon. Jos vaikka aloittaisi piha-ja puutarhamessuilta tällä viikolla :) No okei, okei - oikeasti on paljon hommaa meillä tässä 2 kk aikana, eikä vain messuilla haahuilua. Kuten esimerkiksi:kevään huviksi ja ratoksi päätimme lähteä miehen kanssa kahden Wieniin, tiedossa vappuna. Äärimäisen kiinnostavaa ja tarpeellista ja ihanaa. Ja pus kahden <3 <3 Kun on matka tiedossa on ...
5 kommenttia
Lue lisää

tunikasta enää vähäsen

Vaatepossen aika. Tämä tunika tarttui silmiini erään vaateputiikin ikkunassa eilen kun olin tulossa poikasen kevätulkovaateostoksilta. Ekan kerran muuten otin kuvan takista, lähetin miehelle ja hän hyväksytti sen pojalla, myös housujen sävyn hyväksytin lapsella. No, sehän niissä kulkee. Kivalta näyttää poika nyt, keväiseltä ja keveältä talviturnujen jälkeen. Tänään tämä tunikainen päällä, keveä myös, taskut ja kaikki, herätti kiitosta töissä. Hyvä mielihän siitä tulee. Mutta mustalla huivilla, tietenkin. Myyjä yritti fuksianpunaisella huivilla mua houkutella, jotain rajaa! ;-) Tunika on siis vihreä ja värillisempi kuin kuvassa. Tunikasta on enää vähäsen täyskevääseen.... ....      
3 kommenttia
Lue lisää

Motivaation hakua

Kevät ja lähenevät juoksutapahtumat antavat intoa ja motivaatiota, snadi flunssa ja talven jälkeinen 'huonokuntoisuus' tappavat sitä osittain ....autss. Lenkkien alut on tappoa, mutta sitkeydellä ja sisulla ja sillä, että tietää 2-3 kilsan jälkeen helpottavan jaksaa pakertaa. Mutta voih, montako juoksukertaa vielä edessä, että on edes viime syksyn kunnossa?  Pah! Tällä vkolla juossut vasta kaksi kertaa, kolmas vielä. (Lenkit 12km, 8km ja se kolmas vielä n. kymmenen km). Mua järjettömästi innostaa ihmiset, jotka ovat innostuneet juoksusta vasta 'myöhemmällä' iällä ja ovat hyviä siinä silti tai juuri siksi! Eivät ole siis rikkoneet kroppaansa liialla 'varhaisurheilulla'? Ovat tehneet nuorena muutakin kuin urheilleet?  Kiinnostavaa. (enää en ajattele, että ultra-juoksijat ovat kahjoja, ehei...ne vaan nauttii juosta) Kyllähän mua innostaa ex-urheilijatkin, jotka vielä juoksentelevat, mutta koen että ne elää eri kokemusmaailmassa... Mua myös kiinnostaa oma...
2 kommenttia
Lue lisää