Siirry pääsisältöön

näytöstä toiseen

Viime aikoina on ollut taas niin paljon asuntonäyttöjä, että olen totaalisen kyllästynyt tähän myyntipuuhaan (vuosi ja neljä kuukautta!). Mitään ei tapahdu!
On ollut yllätysnäyttöjä kaksi - niin, eräs ostajaehdokas tallusti oven taakse ja soitti ovikelloa, jutusteltiin ja pidin näytön itse, seuraavana päivänä hän tuli uudelleen (äitinsä kanssa! hahhaaa). Nyt sitten odotellaan onko riittävää kiinnostusta vai eikös sitä ole...plaaplaaplaaaaa. Lisäksi on ollut yleistä ja privaattishowtimea yllin kyllin. En (emme) jaksa enää!
Mutta tämähän siis menee just niin kuin meillä meni esim. tontin löytämisen kanssa, vuosia katsasteltiin ja kun lopulta löytyi passeli, niin tehtiin kaupat heti. Sitten kun asiat alkavat rullaamaan ne menevätkin sitten vauhdilla (sama on pätenyt monessa muussakin asiassa meidän yhteistaipaleella miehen kanssa, näin se nyt vaan on).
Todellakin odotan nyt sitä rullausvaihdetta tässä myyntiasiassa ja kaikessa mitä tapahtuu sen jälkeen Hopi-hopia nyt!
Onneksi elämässä on muutakin. Viikko oli taas vauhdikas, nyt on ihana rauhoittua kotiin. Teen pöperöä ja tyttären poikakaveri tulee meille syömään ja yöpymään (ei ole ensimmäinen kerta :D).
Huomenna nuorimman pojan synttärit vol.1 ja tiistaina vol.2, ensi lauantaina  meidän poikien yhteissynttärit ja sunnuntaina samoin. Mä oon niin tottunut järjestämään aina useita juhlia, ettei ahdista yhtään, päinvastoin. Ajateltiin, että vanhukset (elikkäs isovanhemmat), jotka yleensä pyydetään samaan aikaan, otetaan nyt eri aikaan ettei ne tallo meidän kissaa könytessään (Vitsi! Ne on tosi nuoria vielä :D).
Stifado uuniin, kissa valjaisiin ja pieni tepsuttelu pihalla, lasi punkkua ja kynttilät palamaan. Pitäisikö kuitenkin eka virittää talvivalot? Nykyään on pilkkopimeetä jo viideltä.
Mahtia weekendiä kaikille!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihana talvi

Parasta elämässä on se - että niin sää kuin mielikin muuttuvat. Viimeiset seitsemän päivää talvi on antanut parastaan ja tämähän on aivan älyttömän ihanaa. Kerrankin tein fiksun aikataulutuksen nuorimman koululaisen lomaviikolle (me "talvilomailimme" jo lokakuussa siellä Madeiralla, alvariinsa ei pysty reissamaan - tai me ei pystytä) ja olen päässyt tästä säästä nauttimaan. Erittäin rennolla viikko-ohjelmalla on sormensa pelissä: etätöitä - niin mulla kuin miehelläkin ja pari lomapäivää ja mulla vain yksi officepäivä (jihuu). Olin kyllä niin tämän tarpeessa. Melkein jo pursuan taas energiaa ja työideoitakin. Voisin kuvitella jaksavani jopa pääsiäiseen asti loistavasti! Seitsemänä päivänä peräkkäin on paistanut aurinko, hukun tähän ihanaan D-vitamiinin määrään. Tuo pakkanen on ihan jees, aamulla yli kaksikymmentä ja iltapäivästä nippanappa kymmenen. Seitsemän päivää, joista kuusi liikuntapäivää. Tämä on se ...

oman elämänsä paratiisi

asun oman elämäni paratiisissa. esimerkki: etäpäivänä lounastauko rantakalliolla, kivenheitto kotiovelta. mukana Lucia Berlinin novelleja. meri, aurinko, vielä hiukan vilpoinen kesätuuli ja ympärillä muita orastavasta kesästä kanssanauttijoita. joku lukee, toinen maalaa, kolmas pänttää pääsykokeisiin (tulkinta), neljäs ja viides ottaa jo uikkareissa aurinkoa. joutsen käy moikkaamassa rantakallion porukat ja ärisee vihaisesti vesiskootterihepuille. ps. ensi viikolla kahdet bileet. firman bileet ja sitten kaksistaan ulkoilemaan miehen kanssa bileet. kiinnostelee. nyt pitäisi vain keksiä miten virittelisi itsensä firman kevätjuhliin. jotain säpäkän tyylikästä. ja lauantaina sitten mennään rokilla as usual.

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...