Siirry pääsisältöön

meinasin valittaa

Aloin kirjoittamaan tätä poustausta eilen fiiliksissä 'jotenkin nyppii' ja 'alan vähitellen olla viiden viikon loman tarpeessa'. Kaikesta mitä kirjoitin löytyi kuitenkin monia puolia. Kirjoittaminen toimii hyvänä ajatusten purkuna (pitkäkestoisen liikunnan lisäksi).

Meinasin valittaa mm seuraavaa:
- tunnen taas hiukan ulkotyökateutta. Onnellisia ne, jotka saavat tehdä ulkotöitä näillä keleillä kuten rakennusmiehet, puistotyöntekijät, pientareiden siistijät etc. Omakotitalon pihatyöt tulevat minulle kipeästi tarpeeseen. (kesävuohia? - kesälehmät ei mahdu :D)
- pienesti (niin vähän, että olisi turha edes mainita) ihmetyttää ylireagoivat ihmiset ts. en joka hetki ajattele muiden elämää, heidän työtään tai olemustaan tai miten voisin parhaiten heitä ignoorata. Niinku mitä? - Ignored. 
- olisin myös voinut viettää eilisen päivän työmatkalla (äh- syypää ettei onnistunut oli raideliikenne, joka aiheutti päänvaivaa myös myöhemmin eilen. VR, you really suck sometimes!).
- ajattelin myös, että olisi kiva mennä lounaalle aurinkoiselle terassille, mutta siellä oli liian tuulista.
Ehkä hiukan kaukaa haettua narista tuollaisesta :D Vuohenjuusto-artisokka pizza maistui hyvältä myös sisällä nautittuna. (ps. tänään söin pikaisesti picnikin salaatin)

Sen sijaan iloitsen näistä:
- Suomi sai taas mitskun jääkiekossa! Tosin mun kaaliin ei mahdu lajikateus. Onko aina pakko mainita samaan hengenvetoon kaikki muutkin lajit missä Suomi pärjää ja valittaa, että vain jääkiekosta puhutaan? Joku ihminen sanoi aika hyvin Hesarissa viime viikolla jotenkin näin: 'On äärimmäisen hienoa, että Suomessa on edes yksi laji, jossa ollaan todella huipulla'. Onhan se lätkä nyt kiinnostavaa :D
- olimme sunnuntaina tyttären kanssa poikkeuksellisilla kahveilla. Toivon, että siitä jäi kiva mieli kaikille.
- sen kahvin ja lätkän välissä, olimme kävelyllä mieheni kanssa kahden. Jotenkin niin harvinaista, että se oli jo romanttista.
- ja mä olen niin menossa Red Hot Chili Peppersin keikalle syyskuussa. Tiedän, että siitä tulee superia. JES! (tahtoisin myös taasen Olavi Uusivirran keikalle. Pitää ylipuhua joku ihminen)
- eilisen paras päätös oli lähteä pitkälle 1,5h fillarilenkkille töiden jälkeen. Aurinko, tuuli, kauniit maisemat ja vain omat ajatukset. Soon olen taas työpaikkafillarointikunnossa. Lisänä tulee hyvä mieli, ruskettuneet kasvot ja kivat tiukat reidet :D

tältä näyttää kesä

Sitten olen vähän ihmeissäni, kun:
- juoksumotivaatio ei tuu mua kotoa hakemaan, tyhmä, sopisi tulla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogisuoni ei kuki

tai sitten ei ole sopivia hetkiä kirjoittaa. Tarvitsee siis ostaa täppäri! Juoksutreenit ovat jatkuneet normisti, eilen jopa intoilin ravaamaan metsässä lumisessa sohjossa. Ei paha ja tosi hyvää treeniä juoksukoiville. Kohta pääsee kevään ekaan koitokseen, enää puolitoista viikkoa! Naureskellen lempeän huvittuneesti (itseäni kohtaan) selailin ekan kesän juoksumuistiinpanojani kohta kolmen vuoden takaa. Olen aloittanut tosi kevyesti ja sitten juossut yhtäkkiä innokaasti 6-7km lenkkejä jokatoinen päivä. Sitten olikin nilkka kipeänä n.2 viikkoa. Niinpä! Eikä varmasti juoksuasento ollut aluksi paras mahdollinen, mutta sen oppii vain juoksemalla. Eikä varmasti ole vieläkään asento perfect. Tykkäänkin lajeista joissa kehittyy loputtomasti (kuntoilumielessä), kunhan vaan tekee ja harrastaa. Ja varioida voi loputtomasti. Juosta maantiellä, purtsilla, metsässä, lomamatkalla, kaupungissa, maalla, tapahtumissa. Ensi kesänä juoksen Gotlannissa (lomamatkalla), ihan varma...

paluu lukuihin

Paluu menneisyyteen eli ihan ekan kerran koskaan aloin lukemaan omia blogitekstejäni läpi (oonpa osannut joskus kirjoittaa innostavasti (!), siis vuonna 2012 ). Pääsin vuoteen 2013 ja tilastollista faktaa- tekstiin, kun villiinnyin heti laskemaan lisää faktaa pöytään. (luetaan loput tekstit sit joskus, jos jaksaa...) Kertauksena itselleni, juoksukilsoja kertynyt noin: (vuoden 2009 lukuja en ole merkannut ylös, hölmöä kyllä) 2010 - 255 km 2011 - 460 km 2012 - 558 km 2013 - 481 km 2014 - 229 km Että sentään, noistahan on luettavissa kaikki! Vuonna 2012 olin toistaiseksi parhaimmillani (juoksun suhteen) , vielä seuraavakin menetteli, mutta sitten meni jalka ja kaikki sen mukana. Toisaalta olin vaikuttunut (leikisti? -eikun ihan oikeasti) , siitä kuinka paljon mä liikun muutoinkin, tällaiseksi perustavisnaiseksi. Ihan hirvee sporttailija :) Juoksukilsoja vain lasken kaikki muu on extraa. Vaikka kirjailen niitäkin har...

syysyllätys

Saimme syyslomalla perheeseemme yllätysvauvan. Tämä tuli täytenä yllätyksenä meille ja muille. Let me tell you... Syyslomailimme landella torstaista sunnuntaihin. Mukana menoissa minä ja mies, pojat ja vanhin tytär kavereineen. Kuluva viikko ennen lomaa oli ollut todella, todella raskas, melkeinpä kauhea voisin sanoa (todellakin ja yhtään liioittelematta). Tavoitteena oli siis leppoisaa landeilua, paljon sitä saunomista ja pönttöuunin lämmittämistä. Näin kävikin. Yhtenä iltapäivänä sitten patistin porukkaa kävelylenkille maaseudun peltomaisemiin ja metsään. Sain miehemme matkaan. Oli järeän tuulinen ja pilvinen lauantai-iltapäivä. Jäätävän kylmä sää sai laitamaan talvitakit niskaan ensi kerran tänä syksynä. Kävelimme puolituntia yhteen suuntaan ja käännyimme lopulta takasin kun missään ei nyt oikein ollut mitään, paitsi sitä peltoa, muutama maatila, autiotila ja metsää, metsää, metsää. Takaisin tullessamme, noin autiotilan kohdalla jäi...