17. helmikuuta 2016

ihan kahvilla

Alkoi tämmöinen asia pohdituttaa (eikä ole ensimmäinen kerta), että millä ajalla (oikeasti) ihmiset (työssäkäyvät? perheelliset? harrastavat?) ehtivät käydä jatkuvasti kahvittelemassa?
Oikeastiko? Ihmiset kertovat aina (!) kahvittelevansa ystävien, sukulaisten, kenen vaan kanssa ja useita (!) kertoja päivässä/viikossa (arkisin? työaikana? koska? millä ajalla?)
En minä ehdi. Kun juon kahvia, teen sen aamupalalla kotona, nappaan kahvin matkalla töihin ja töissä työkamujen kanssa, matkalla palaverista a palaveriin b (siinä välissä livahdan aina kun mahdollista keskustan kahviloihin). Viikonloppuna kotona ja joskus perheen kesken matkaamme erilaisiin paikallisiin kahviloihin tai sitten kyläilyn yhteydessä juodaan hyvät kahvit.

Olen varsinainen kahvifani ja tosiaankin juon kahvini (suodatinkahvia, lattea, kylmiä kahveja...).
Taitaa olla ajankäytön suuntaamisesta kyse, mulla työ vie leijonanosan arjesta ja mitä jäljelle jää käytän tiiviisti perheen ja harrastusten kesken. Viikonloppuisin en suuntaa kavereille kahvittelemaan vaan toivun arjesta, siivoan kämppää, ulkoilen, käyn ravintoloissa, kahviloissa, museoissa, näyttelyissä, ulkoilemassa, liikkumassa ylipäänsä ja tuollaisia juttuja.

Tänään olin kotona kipeätä lasta hoivaamassa. Olen ollut sellaisessa työpuristuksessa tällä viikolla, että nukuin 2,5 tunnin päikkärit. Lapsikin on voipunut, ei oikein pysy tolpillaan. Ei silloin jaksa ja voi kahvitella. Paitsi tässä blogin ääressä kahvikupin kanssa.

Mun loppuviikon energiat menee työhön ja sitä lisää saan joogasta. En voi olla hehkuttamatta taas ilmajoogaa - on maanantain kirkastus. Huomenna vuorossa sitten astangaa. Vaikka työ puristaa ja sitä on PALJON, en ole stressissä (ehkä), kevyesti ja nauraen työni teen, joskus jopa nautin siitä. SAIRASTA :)

Sunnuntaina kyllä kahvitellaan siskolla. Jee. Ehkä mä kuitenkin kahvittelen ja siis jatkuvasti, en vain ole älynnyt sitä. Olen siis ihan kahvilla. Buah hah haa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti