Siirry pääsisältöön

roikota riiputa lihaa

Onneksi on ilmajooga. Olen totaalisen ihastunut tähän ilmailulajiin. Suht samaan hengenvetoon kiinnostaisi muuttaa myös astangajooga harrastustani enempi flown suuntaan. Harrastusten pitää uusiutua.

Juoksu ei vieläkäkään mua hirveästi uudelleeninspiroi. Kerran tässä taannoin olinkin poluilla juoksemassa. Musat korvissa täysillä. Puhdistavaa toki. Ehkä keväällä taas jatkan tai talvella jo. Ken tietää, minä en.

Oli eilen työperäisesti herne niin syvällä nenässä, että ilmajoogan pää alaspäin roikkuminenkin vain hiukan tuota hernettä irroitti. Tuumin kuitenkin poikkeuksellisia väärinkohdeltuna ja raivoissani.
Onneksi väärinkohdeltu ja loukattu minä (omanarvontunnetta on) sai tänään kiitosta hyvästä työstä.
Ja muiden sotkujen selvittämisestä! 

Fiilis maassa ja siitä juontuneena ihan extempore tuli eilen mieleen, että pitäisikö opiskella enempi joogaa ja ryhtyä joogamaikaksi? Ehkä ei, mutta lajin monipuolisuutta haluan nyt kokea enempi. Hirveän pitkään olen joogaillut ja tiedän, että lajin hienous on loputon oppiminen (ja taantuminen ja taas oppiminen) ja lajin monipuolisuus. Vähän jokaiselle on jotain. Tosin saunajoogailut taidan jättää muille - kyllähän sitä löylyissä tulee useinkin venyteltyä, mutta se on normia saunapuuhaa, ei joogaa.

Dare and try ->

 


Loppuhuomiot:
Joululomaan 4 viikkoa ja yksi päivä!
Pääsin tänä vuonna pikkujouluihin ja oli kivat bileet. :)
Sataispa lunta. Vuosiin en ole odottanut lunta. Nyt kiinnostaisi, jotta tämä kaamea pimeys hellittäisi. Ehkä ostaisin jopa sukset. Tai sitten menisin juoksemaan, lumeen, hankeen, syvään. Tirsk! :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkoja ja lonkkakipuja

No huhhuijakkaa, tulipas taas tehtyä. Tällä kertaa puolikkaan aika 2:15, hmmm. Paremmin kuin eka, mutta 2 min. huonommin kuin toka. Pistetään alkuhimmailun (lue ryysiksen) ja jo 2 km kohdalla tulleen lonkkakivun sekä 10 km kohdalla tulleen varpaiden tunnottomuuden piikkiin. :) Niihin nähden olen tosi tyytyväinen aikaan. Mua on pitkin kevättä vähän haitannut ties mistä tullut oikean lonkan mikä lie kiinnikkeiden särky. Tietysti eilen alkoi vihlomaan, päätin olla huomioimatta vaikka nyt kärsitään. Katsotaan jos ei mene levolla, sitten lekuriin. On täysin uusi vaiva, kuulostaa rasitusvammalta? Ja jalat, nyt lentää kuin leppäkeihäs mun vanhat Niket ja ostan uudet tossut. Varpaat muussia ja mojovat rakkulat kummassakin jalassa. 'Hiukan' tuntui 10 kilsasta eteenpäin ja koska päätin että en huomaa sitäkään, lopulta varpaita ei tuntenut enää lainkaan. Illalla ja tänään sitten sitäkin paremmin tuntee. No entäs matka muutoin, ekat 10 km tuntui kivalta (jos ei huomioinut lonkkaa), noi...

kammopäivät

viime perjantai ja tämän viikon maanantaina ovat olleet niitä. Päiviä, jolloin ei ehdi kuin juoksemaan palaverista toiseen, aivot aina orientoituneena kyseiseen aiheeseen, syömättä mitään. Jossain kohtaa tekee välttävät murukahvit, jotta saa jotain energiaa. Lopulta neljältä kun palaverien on pakko päättyä pääsee käsiksi päivän juokseviin töihin, joita on tietysti noin kolmeksi ja risat tunniksi ja samalla näykkii jotain nahistunutta Picnikin sämpylää, jonka on jossain kohtaa nopeasti hakenut. Ja kun lopulta pääsee kotiin, kaatuu nääntyneenä ja nälästä sairaana miehensä rintakehää vasten, joka tarjoilee ruokaa ja joskus vähän viiniäkin. Okei toi loppu tossa jeesaa vähän kammopäivien kulkua. Voisihan se jatkuakin yhtä pimeänä. Onneksi ei. Nyt tässä kohtaa on hyvä kaikkien nostaa sormi pystyyn ja sanoa, soo- soo, niin kiire ei saa olla ettei 'muka' ehdi syömään ja pitääkö niitä tapaamisia olla niin paljon ja jätä myöhemmäksi mitä et ehdi työaikana tehdä. Ei...

fyssarireissua ja buranaa

Joillekin tuli mieluinen jytky, mulle ei - tuli akuutti niska-hartiakipu. Oikeastaan koko oikeanpuoleinen osa selästä oli tulessa (lievä ilmaisu). Ja on pirun himputin kipeä vieläkin (7-vuotias lukee tässä vieressä mitä kirjoitan...). Toimistotyöperäiset vaivat alkavat ilmeisesti ilmaantua tässä vaiheessa ikää rytinällä vai mitä tämä on? Hartian seutu on varoitellut koko vuoden, pysynyt kurissa joogalla ja hieronnoilla, mutta viime viikon jooga laukaisi poltteen ja tuskan, jonka näemmä viimeistelin taloyhtiön talkoilla lauantaina lopullisesti. Niska-hartiat irtisanoutuivat yhteistyöstä ja matka fysioterapeutille (oli muuten elämäni eka (oma) fysioterapeuttikäynti)  ja muutaman päivän sairikselle kipulääkkeineen alkoi. Siis sairaslomalle sen takia, että tekee päätetyötä? Buranaa naamaan, jotta voi olla ja tämä sen takia, että tekee töitä? Iso kirosana. Monta isoa sellaista. En voi hyväksyä! En ole satuttanut itseäni vaa...